Tämä maanparannus postaus on osa Suuntana omavaraisuus -yhteispostausta. Tämä on jännä yhteispostaussarja, sillä siihen osallistuu hyvinkin erilaisia blogeja. Koska oma blogini on puutarhablogi, niin kirjoitan aina pihaan ja kasveihin liittyen. Nyt onkin hyvä aihe eli maanparannus.
Parasta multaa puutarhakompostista...
Multa onkin yksi asia, josta olemme aika omavaraisia. Sillä koskaan emme ole ostaneet multaa pihan istutuksille tai kasvimaalle.
Itse asiassa puutarhakompostista tuleva multa on sitä kaikkein arvokkainta multaa, kasvien näkökulmasta. Sillä siinä on tosi paljon erilaisia mykorritsoja ja muuta ns. maan pieneliötoimintaa, mitkä ovat kasvien hyvinvoinnille äärimmäisen tärkeitä. Tavallisissa pussimullissa tai isommissakaan multaerissä niitä ei yleensä ole. Sillä ostomulta on käsitelty tasalaatuiseksi, ja siinä prosessissa tuhoutuu osa näistä herkistä maan pieneliöistä.
Eilen otettiin myös jo vähän multaa vanhasta kompostikasasta. Tänä vuonna yritetään muistaa laskea, paljonko multaa tuosta kasasta tulee 😊
Pintaosan multa ei ole täysin maatunutta, vaan seassa on risujen palasia. Niitä sitten välillä seulotaan pois, etenkin kasvimaalle menevästä mullasta.
Ja heti kompostista tuli lapiolliseen mukaan muutamia valkeita pullukkatoukkia.
Tämä on todennäköisesti sarvikuonokkaan toukka, joten hellän varovasti siirrettiin se takaisin kompostikasaan. Näköjään matokin on tullut kuvaan.
Kompostimultaa maanparannukseen ja uusille istutuksille...
Käytämme tätä kompostimultaa kasvimaalle maanparannuksena, sillä maalaji pihalla on runsasmultaista hiekkamoreenia eli tosi hiekkaista. Sekä aina kun istutamme uusia kasveja pihalle, niin maahan sekoitetaan kompostimultaa. Tänään, jos ei tule yllättäviä työesteitä, niin suunnittelin kunnostavani vanhan ruusuryhmän ja siihen menee osa kompostimullasta. Eli kevättalvella jo suunnittelemme kesäkauden uudet istutukset yms. ja sen mukaan sitten katsomme, että kompostimultaa riittää niille tärkeimmille. Kaikkein tärkein on aina tietysti kasvimaa.
Mahdollisimman vähän maankääntöä...
Mykorritsojen ja maan pieneliöiden hyvinvointia ajatellen, maata ei kannattaisi kääntää lainkaan. Mutta olemme kyllä kääntäneet kasvimaan pintaosaa lapiolla, jotta kompostimulta saadaan edes osittain sekoittumaan maahan.
Tästä kuvasta näkeekin hyvin, miltä runsasmultainen hiekkamoreeni näyttää läheltä. Pinnalla on myös mustia hiilen paloja, siis biohiiltä.
Biohiili - iso apu kuiville moreenimaille...
Viime kesän pitkä sateeton ja kuiva jakso olisi normaalisti ollut meidän kasvimaalle ihan katastrofi. Sillä kasteluvesi otetaan vanhasta pihakaivosta, jossa vesi laskee pitkinä sateettomina jaksoina.
Mutta viime kesänä kasvimaalta tulikin ennätyssato ja kaikki kasvoivat ällistyttävän hyvin. Syynä oli maahan sekoitettu biohiili. Kesän kokemuksista ja biohiilen oikeasta lisäystavasta maahan, voi lukea lisää
Kokemuksia biohiilestä kasvimaalla -postauksesta.
Luomulannoitteet ylläpitävät maan pieneliötoimintaa...
Koska haluan pitää ne mykorritsat ja maan pieneliöt hyvässä kunnossa, niin lannoitan aina luomulannoitteilla. Itse asiassa levitin lannoitteen tosi huolella, lannoitteen annosteluohjetta noudattaen, jo ennen kompostimullan levitystä. Siten se samalla sekoittuu maahan paremmin ja biohiili pääsee imemään lannoitteen ravinteet jo hyvissä ajoin ennen kylvöjä. Tämän tein siis taas kuun vaiheiden mukaan, vähenevällä kuulla. Lannoittamisestakin kirjoitin oman postauksen eli
Paras lannoite ja lannoitusaika.
Eli jos ostat lannoitetta, niin osta aina luomulannoitetta! Muut ostolannoitteet yleensä heikentävät mykorritsoja ja maan pieneliötoimintaa.
Maanparannuskasvit...
Viime kesänä perunamaan alaosassa kasvatettiin maanparannuskasvia, veriapilaa. Sen juuristo on niin erilainen perunaan verrattuna, että jo se parantaa perunamaata. Toinen hyvä asia veriapilassa on se, että se on typensitoja eli tuo maahan typpeä. Sen versot olisi voinut kääntää maahan syksyllä, mutta aikapulan vuoksi ne vain jätettiin lakastuneena maan pinnalle.
Tänä vuonna siihen alueeseen voikin istuttaa perunaa ja perunamaan yläosaan laittaa jotain maanparannuskasvia. Ne siemenet onkin muuten unohtunut ostaa... pitääkin laittaa heti ylös ostoslistalle.
Veriapila on tosi kaunis kukkiessaan ja on tietysti yksivuotinen. Monivuotisia apiloita ei kannatakaan käyttää maanparannuskasvina 😋
Muita hyötytarhan kuulumisia...
Jättikurpitsan, tomaattien ja munakoison taimet ovat hyvässä kasvussa ikkunalla. Sen sijaan ne jättisipulin taimet kuolivat, kummastakin kylvöerästä. Ehkä valo tai lämpötila ei ollut niille hyvä. Tai sitten niiden kasvatus vaatii jotain erityistä, jota en tiennyt. Niiden menetys ei harmita yhtään, sillä meillä on ruokarajoitteisia, joille sipuli ei sovi.
Mahtavasti kaikki elokuussa istutetut mansikan taimet ovat hyvässä kasvussa, jee! Kahta tainta oli rusakko syönyt pahasti keväällä, mutta nekin taimet ovat kasvattaneet jo uudet lehdet.
Edelleen kylvösuunnitelman piirtäminen on kesken, sillä ehdin mitata alueet vasta viime lauantaina. Onneksi ajatuksissa suunnitelma on jo aika lailla valmis 😊
Itse siementen kylvämistä saa vielä odotella, sillä kylvämme siemenet ja istutamme taimet aina kuun vaiheiden mukaan. Ja pavutkin kylvetään vasta lähempänä kesäkuuta, kun maa on lämmennyt. Eli nyt voi pihalla keskittyä muihin puuhiin.
Aiemmat omavaraisuuspostaukseni...
#suuntanaomavaraisuus -sarjan yhteispostaukseen osallistuivat myös seuraavat blogit...
- Tsajut,
- Metsäläisten elämää,
- Puutarhahetki,
- Kohti laadukkaampaa elämää,
- Urban Farming,
- Palokankaan pientila,
- Elämää korvessa,
- Korkeala,
- Maalaiskaupungin piha,
- Alussa oli Vehkosuo,
- Riippumattomammaksi,
- Laura eli Javis,
- Torpan Tyttö,
- Sorakukka,
- Villa Koira,
- Ku ite tekee,
- Maatiaiskanasen Elämää,
- Luomulaakso,
- Stellan kolmas luonto,
- Talopäiväkirja/ omavarainen,
- Rakkautta ja maanantimia
Puutarhaterveisin Sari