keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Joulukalenteri ja muita kuulumisia

Sarin Kukkiva Joulukalenteri on tänäkin vuonna täällä blogissa. Sen alkuun on enää puolitoista viikkoa, uskomatonta. Ei voi kun ihmetellä, miten nopeasti marraskuu on mennyt. Tämä syksy on myös tuonut kivan projektin mukanaan ja se liittyy tähän kuvaan.

Joulukalenteri alkaa kohta...

Olen innoissani jo marraskuun alusta asti valmistellut joulukalenteria. Joulun tunnelma ja ihanat joulukukat ovat niin sykähdyttäviä. Ja kuulun vahvasti niihin onnellisiin, joiden koti alkaa näyttää jouluiselta jo marraskuussa. Ehkä siksikin innostun niin blogin Kukkivasta Joulukalenterista 😊


Tuttuun tapaan siellä tulee olemaan taas adventtikynttilät, joka adventti uusin koristein. 

Ja sitten siellä on aivan varmasti suosikki joulukukkani amaryllis eli ritarinkukka sekä jouluruusu. Kuvassa upea ja miedosti tuoksuva kerrottu valkoinen amaryllis. Varmistinkin jo, että meidän torikukkamyyjälle on tulossa näitä myyntiin, jee!

Muutoksia suunnitelmiin...

Suunnittelin siis joulukalenteria jo aika pitkällekin. Yllättäen joudun nyt jättämään ne suunnitelmat jollekin toiselle joululle ja tekemään tänä vuonna kalenterin ikään kuin ex tempore. Siitä tulee tosi jännää, ja oikeastaan olen vielä enemmän innoissani. Toisaalta välillä hieman hirvittää, keksinkö uutta kivaa joka päivälle.
Nimittäin joulukuulle minulle tulikin pari muuta isoa projektia, jotka vievät vapaa-ajasta ison osan. Kerron ehkä joskus keväämmällä niistä lisää.


Kiva projekti alkamassa...

Kolmas ihana projekti alkaa joulun jälkeen eli alan kirjoittaa vanhan pihan kunnostuksesta. Siitä juttusarjasta saa ideoita ja vinkkejä myös uudellekin pihalla. Kerron siitä enemmän viimeistään ensi viikolla. Aihe on tosi herkullinen! Ja eka kuva liittyy siihen pihaan 😊

Jouluisin terveisin Sari


sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Puutarhurin kotivara

Tässä "puutarhurin kotivara" eli miten olemme varautuneet poikkeustilanteisiin. Koska puutarhakauppaa ei ole lähiseudulla ja muistakin syistä, olemme tottuneet ennakoimaan ja pitämään puutarhurin kotivaraa.

Tämä postaus kuuluu bloggaajien #kotivarahaasteeseen, johon osallistuu hyvinkin erilaisia blogeja. Ne ja kotivaran virallinen määritelmä löytyvät postauksen lopusta.

Siemenvarasto kevääksi ja versotukseen...

Tammi-helmikuun esikasvatuskylvöihin ostan siemenet yleensä jo kesällä tai viimeistään syksyllä. Vuoden alussa niitä voi olla vaikea löytää kaupoista. Muutenkin pidän pientä siemenvarastoa, jos vaikka ei pääsekään käymään myymälässä tai nettikaupasta tilaus kestäisi liian kauan. Eli säästän kaikki vajaat siemenpussit, sillä harvoin tulee kylvettyä pussin kaikkia siemeniä.
Siemenvarastossa on myös versotukseen sopivia siemeniä, joista saa vihreää syötävää aika nopeastikin ihan ikkunalla. Siis jos tulisi poikkeustilanne, ettei pääsisi lainkaan kauppaan.

Ruukkuvarasto...

Kevään esikasvatukseen sopivat ruukut katson jo näin syksyllä valmiiksi ruukkuvarastostamme. Sieltä löytyy erikokoisia pestyjä ruukkuja, joihin voi kylvää tai istuttaa vaikka sammalnapeissa kasvatetut taimet. Tämä on myös ekologinen tapa toimia, sillä uusia ruukkuja ei tarvitse ostaa. Ruukut ovat siis kerääntyneet ostotaimista.

Kylvömulta kevään esikasvatuksiin..

Myymälöistä on myös välillä vaikea löytää kylvömultaa tammi-helmikuussa aikaisiin kylvöihin, joten varaan aina mullatkin valmiiksi jo syksyllä. Ensi keväänä aion kylvää 100% sammalkasvualustaan, ja säkki sekä sammalnapit odottavat jo valmiina.
Kuvassa näkyy myös vihreä sumutinpullo, jossa on luomuviljelyyn hyväksyttyä hyönteisten torjunta-ainetta. Se on tärkeä puutarhurin kotivara! Nimittäin ötökät ilmestyvät kasveihin aina yllättäen ja silloin pitäisi sumuttaa ne heti jollain torjunta-aineella. 
Samalla tavalla varaan kasvien lannoitteet ajoissa valmiiksi, niin ei tule kiirettä 😊

Kaivon vesi tärkeä kotivara...

Meillä on säilytetty vanhat pihakaivot, joista saa pihan kasteluun veden. Se on ollut tosi loistava ratkaisu, vaikkakin sateettomina kesinä vesi vähenee myös kaivoista. 
Kaivot on siitäkin hyvä kotivara, että jos kunnallistekniikan vesi katkeaa pitkäksi aikaa, niin näistä kaivoista voi ottaa vettä talvellakin. Toki vesi kannattaisi silloin keittää varmuuden vuoksi, jos sitä aikoo juoda.

Maa-artisokat meillä kotivarana...

Mikäli tulisi poikkeustilanne, että ruokaa ei saisi kaupoista, niin pihalta voi silloin kaivaa maa-artisokkaa. Sitä nimittäin on monta neliötä. Toki talvella kaivaminen olisi hieman haasteellista, mutta silloin voi onneksi kellarista ottaa perunaa 😀

 Maa-artisokalla on muuten kauniit kukat.  Tämä on meillä siis todellakin kotivara-kasvina, ja koristekasvina.

Oma multatehdas eli kompostit...

Meillä on aina multaa ihan omasta takaa, joten sitä ei tarvitse ostaa. Se on tosi kätevää, kun sitä on aina saatavilla. Kuva alla puutarhakompostista keväällä.
Ja jos jäteastioiden tyhjennykset eivät toimisi, niin meillä astia ei alkaisi haista, koska biojäte viedään biokompostoriin. Muutenkin jätettä tulee tosi vähän ja tyhjennyskatkokset eivät haittaa.

Mitä kotivara tarkoittaa...

"Kotivara on osa omatoimista varautumista. Arjen häiriötilanteista selviää helpommin, kun kotona on kotivaraa. Kotivara tarkoittaa, että kotiin hankitaan ruokaa ja muita päivittäistarvikkeita hieman yli päivittäisen tarpeen, ja lisäksi muutamia kaiken varalta tarvittavia tarvikkeita. Kotivaran pitäisi riittää vähintään kolmeksi päiväksi, mielellään viikoksi" - SPEK eli Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

Kotivarahaasteeseen osallistuneet blogit...

Tämän Kotivarahaasteen laittoi alulle Tsajut-blogin Satu ja Jovela-blogin Johanna.
Tsajut https://tsajut.fi/kotivara-perheen-arkea-helpottamassa/
Jovela eli omavarainen.fi https://www.omavarainen.fi/l/kotivara/
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/…/puutarhurin-kotivara…
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/…/kotivara-arjen…
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/…/kotivara-ja-puutarha…
Saaran lautasella https://saaranlautasella.blogspot.com/…/katastrofi-tai-joku…
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/…/11/maalla-parjaa.html
Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/elaman-pitaa-sujua.html
Trio Miumau ja herra Nilsson https://triomiumau.blogspot.com/…/11/hashtag-72-tuntia.html
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/…/selviaisitko-72h-ilman…
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/11/kotivara.html
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=934
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=933
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/…/kotivara…
Helecleaner https://helecleaner.com/kotivara-kodinhoidossa/
Ihme ituhippi http://ihmeituhippi.com/kotivara
Vauhtihirmun elämää https://blogit.terve.fi/vauhtihirmu…/allergiaperhe-kotivara/
Ihana maatuska https://www.ihanamaatuska.fi/…/lapsiperheen-kotivara…
It's so mysigt https://www.somysigt.com/…/171…/kotivara-poikkeustilanteessa
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=2956
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/…/kesarannan…
Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/…/kotivarasta-ja-sen…
Kalastaja kuivalla maalla https://morgenstjerna.blogspot.com/…/11/ruokakotivara.html
Vanha rouva Tuomela https://vanharouvatuomela.blogspot.com/…/kotivara-keha…

Puutarhaterkuin Sari

perjantai 15. marraskuuta 2019

Illakko - tuoksuva perinnekasvi

Illakko on vanha perinnekasvi, joka tuoksuu iltaisin niin hyvälle. Sillä on myös herkän kauniit kukat ja muhkeat kukkatertut. Sen voi helposti sekoittaa syysleimuun... paitsi, että se kukkii kesäkuussa. Syysleimu taasen kukkii loppukesällä 😊

Illakko - kaksivuotinen perenna...

Illakko tai viralliselta nimeltään tarhaillakko (Hesperis matronalis) on kaksivuotinen perenna. Tosin  läpäisevässä maassa se saattaa olla monivuotinen. Nämä meidän illakot, joista kuvat on, näyttäisivät kasvavan samoista taimimättäistä eli ovat talvehtineet hyvin.

Onneksi illakot tekevät paljon siemeniä eli ei haittaa, vaikka ne eivät talvehdi kukkimisen jälkeen. Illakko ei leviä ongelmallisen paljon, sillä siemen ei oikein idä heinikon seassa vaan vaatii paljasta mullanpintaa itääkseen.
Niin ja jos et tiedä, niin kaksivuotinen tarkoittaa sitä, että ekana vuotena siemenestä kasvaa lehtimätäs ja toisena kesänä taimi sitten kukkii.
Tarhaillakot kasvavat meillä lähes metrin korkuisiksi. Kuivassa maassa ne voivat jäädä matalammiksikin.



Illakko kukkaniityllä...

Meillä on rehevää kukkaniittyä, johon olemme myös vieneet näitä illakon siemeniä. Näyttävät sielläkin hyvin pärjäävän. Kuvassa illakon kanssa kukkii sininen vuorikaunokki.

Hyvä perhoskasvina...

Illakon sanotaan olevan hyvä perhoskasvi. En itse muista nähneeni siinä perhosia, ja kuulemma illakon kukkia suosivatkin yöperhoset ja kiitäjät. Harvemmin sitä tulee kukkia tutkittua yöllä, vaikka tuoksu onkin ihana 😊

Perinnekasvit on helppoja...

Tarhaillakot viihtyvät auringosta puolivarjoon, hyvin monenlaisissa maissa. Ravinteikkaassa maassa kasvu on rehevämpää ja ravinneköyhässä maassa heikompaa. Eli tosi helppo kasvi, kuten perinnekasvit yleensäkin.

Illakko on vanha rohtokasvi jo 1700-luvulta. Nykyään sitä näkee edelleen vanhoilla pihoilla ja huviloiden lähistössä. Onneksi kotimaista vanhaa tarhaillakon kantaa on vielä saatavana siemeninä esim. Maatiainen ry:ltä.


Blogijuttuja perinnekasveista...

Ihanaa viikonloppua!

Terkuin Sari 

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Viherkasvien kastelu kuun mukaan

Viherkasvien ja sisäkukkien kastelu kannattaa aina ajoittaa kuun mukaan, sekä tietysti kasvin tarpeen mukaan. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta se on itse asiassa helppoa. Ja se jopa rytmittää selkeämmin kastelun. Kuun mukaan kastelemisesta saan jatkuvasti lukijoilta palautetta ja kiitosta siitä, että kastelurytmillä kasvit ovat alkaneet voida entistä paremmin 😊

Viherkasvien kastelu Kastelupäivinä...

Suurimmalle osalle viherkasveja ja sisäkukkia riittää noin kerran viikossa kastelu. Ne kastellaan silloin Kastelupäivinä, jonain niistä.
Nämä Kastelupäivät löytyvät tämän blogin sivupalkista Pienestä kuukalenterista ja jos katsot tätä puhelimella, niin sama lista löytyy ylävalikosta sivulta Kastelupäivät. Toki ne on myös merkittynä Wanhan ajan Kuukalenteriin /Yläkuu kustannus.


Huonoimmat päivät kasteluun Älä kastele -päivät...

Niin sanotut Älä kastele -päivät ovat huonoja kasteluun. Silloin jos kastelee kasvit, niihin tulee herkemmin ötököitä. Muutenkin kasvit eivät näyttäisi voivan niin hyvin kuin kastelupäivinä kastellut.
Nämäkin päivät on merkittynä blogin Pienessä kuukalenterissa.

Jos kerran viikossa ei riitä...

Kun kasvien multa tuntuu kuivuvan liikaa ja kasvin lehdet alkavat nuokkua kastelujen välillä, on syytä kastella useammin. Silloinkin kastelu ajoitetaan kuun mukaan eli kastellaan ennen Älä kastele -päiviä. Näin tämä toinen kastelukerta osuu suurin piirtein Kastelupäivien puoleen väliin.

Eli tänään 13.11.2019 kannattaa kastella jo vettä kaipaavat kasvit, sillä huomenna ja ylihuomenna on Älä kastele -päivät. Vasta lauantaina ja sunnuntaina on varsinaiset Kastelupäivät.


Kuvan viirivehkaakin piti kastella pari kertaa viikossa, sillä multa kuivui nopeasti lämpimässä asuinhuoneessa ja lähellä patteria.

Ikkunalla talvetettavat pelargonit kastelen samoin eli pari kertaa viikossa. Nimittäin niiden multa kuivuu nopeasti, koska ikkunalaudan alla on patteri ja niillä on saviruukut.

Lisää kasteluohjeita ja paljon muuta spesiaalimpaa kuun mukaan ajoittamista löytyy Kuun vaiheet ja puutarhanhoito -verkkokurssilta.

Kastelusta muistutan Facebookissa...

Näistä Kastelupäivistä muistuttelen aina Puutarha Studion facebook sivulla. Eli jos tuntuu siltä, että kaipaat pienen muistuttamisen, niin seuraa ja tykkää sivusta 😊

Muita postauksia viherkasveista...


Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia kuun mukaan kastelusta. Onko se toiminut hyvin vai onko siinä jokin hankalaa? Vai eikö se toimi alkuunkaan?

Syysterkuin Sari


lauantai 9. marraskuuta 2019

Jouluruusu ja muita pihakuulumisia

Jouluruusuissa näyttää olevan jo pienet nuput tulossa. Toivottavasti tämä lämmin jakso ei kestä kauaa, jotta nuput pysyvät pieninä. Nimittäin siten ne säilyvät parhaiten ensi kevääseen. Emme tee näille jouluruusuille lainkaan talvisuojauksia, koska niin ne näyttävät pärjäävän parhaiten vaihtelevissa talvisäissä.

Kasvimaalla ja perunamaalla...

Kasvimaalta rusakot olivat syöneet viimeiset mangoldin lehdet. Nyt sitten päästään siistimään kasvimaakin. Meidän kun on pakko putsata mullan pinnalta kaikki maatuva jäte, niiden espanjansiruetanoiden takia.

Perunamaa ehdittiin jo kääntää lapiolla. Maassa on seassa savea, joten maan kääntö on hyvä tehdä näin syksyllä. Ihan reunassa kasvoi unikkoja ja muita yksivuotisia. Ne on jätetty toistaiseksi paikalleen. Nyt kun tuli lämmin jakso, niin ehkä käännetään sekin kaistale tai sitten kokeeksi jätetään noin.

Daaliat turvelaatikoihin...

Vasta tällä viikolla laitettiin daalian juurakot talvisäilöön. Juurakot on olleet jo aika pitkään "kellarin" lattialla kuivumassa. Ne eivät kuivu liian korpuiksi, koska tilassa on tosi viileää ja ilmankosteus on suht korkea.
Laatikoiden ja ämpärien pohjalle laitettiin perusturvetta, jota ei ole lannoitettu eikä kalkittu. Sillä myös peitettiin juurakot. Perusturve pitää ne hyvässä kunnossa eli imee liikakosteuden ja toisaalta jos on liian kuivaa, niin se pitää mukulat napakoina. Siitä kirjoittelinkin Daalian istutus, ja talvisäilytys -postauksessa.
Laatikot vietiin pinoon varsinaiseen kellariin, jossa on muitakin juurakoita ja mukuloita talvisäilytyksessä.
Kuvassa näkyy myös talvisuojaturvesäkki eli Puutarhan talvisuoja. Se on tarkoitettu puupionille ja aroille ruusuille. 


Puupionin ja arkojen ruusujen suojaus tehdään vasta silloin, kun talvi saapuu eli kun maan pinta jäätyy. Yleensä se on täällä eteläisessä Suomessa vasta joulukuussa.
Siitäkin olen kirjoitellut aiemmin eli Ryhmäruusut suojattu talvisuojaturpeella.

Ruukkuperennat istutettu maahan...

Nämä ruukuista maahan istutetut heinät ovat vieläkin niin kauniita. Toivottavasti rusakot tai metsäkauriit eivät käy syömässä niitä. Ei kuitenkaan viitsitä suojata niitä verkolla. Sen sijaan metallihäkkyrän sisällä on pieni marjakuusen taimi suojassa. Kauriit kun syövät niin mielellään juuri marjakuusen oksia. Häkkyrä on ollut taimen päällä melkein läpi vuoden, varmuuden vuoksi 😊

Piha on nyt syyssiivottu siihen malliin, että talvi saa tulla. Tosin sääennuste ei sitä lupaa ainakaan viikkoon. Eli vielä ehtisi vähän siistiä jostain kohtaa... ja ehkä pääsen vielä haravoimaankin, jee!

Syysterkuin Sari

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Kokemuksia Biolan Sammalnapeista ja Pienoiskasvihuoneesta

Blogiyhteistyö - Biolan
Testasin Biolanin Sammalnappeja ja Pienoiskasvihuonetta jo keväällä. Kokemuksesta voin sanoa, että ne ovat tosi helppoja aloittelijoillekin. Ja mikä parasta, erittäin ekologisia, sillä sammalnapit ovat 100% kotimaista rahkasammalta ja ne on tehty Suomessa.

Biolan Pienoiskasvihuone, siemeniä ja vettä....

Kasvatus Pienoiskasvihuoneessa on helppoa. Eli läpinäkyvä kansi otetaan pois ja ohjeen mukaan 4-4,5dl vettä kaadetaan nappien väleihin kouruun. Sen jälkeen odotetaan noin 2 minuuttia, niin sammalnapit turpoavat. Siemen tai pistokas painetaan sammalnapin keskelle ja kansi asetetaan paikalleen - pienoiskasvihuone on valmis siirrettäväksi ikkunalle. 
Siis tarvitaan vain vettä, siemeniä ja ikkunalauta, Pienoiskasvihuoneen lisäksi.

Pienoiskasvihuoneeseen on myytävänä myös erikseen Sammalnappeja, joten Pienoiskasvihuonetta ei tarvitse ostaa joka kerta. Sammalnapit ovat täysin käyttövalmiita eli ne on kalkittu ja lannoitettu. Ylimmässä kuvassa näkyikin myyntipakkaukset. Ne ovat Biolanin tämän syksyn uutuuksia ja tulossa myymälöihin.

Taimien siirto ruukkuun...

Testailin siis keväällä näitä Sammalnappeja. Testimielessä siirsin lusikan avulla pienen taimen, jotta näen juurten tilanteen. Juuret oli vielä niin pienet, etteivät ne pitäneet sammalnappia koossa. Kuten kuvistakin näkee, näissä napeissa ei ole mitään kangasta pitämässä sitä koossa, vaan ne todellakin ovat täyttä rahkasammalta.
Eli kannattaa antaa taimien kasvaa rauhassa, ennen kuin siirtää ne isompaan ruukkuun 😊

Nämä minimunakoison taimet otin myös lusikan avulla kasvihuoneen pohjasta pois. Niillä oli hyvät juuret ja sammalnappi pysyi hyvin koossa. Versotkin olivat jo kasvaneet sen verran isoiksi, että oli aika istuttaa ne omiin ruukkuihin.

Testimielessä annoin osan pelargoneista kasvaa sammalnapeissa pidempään. Näyttivät viihtyvän hyvin, sillä juuristo oli kasvanut todella vahvaksi, myös niihin kohtiin, joista oli taimet jo aiemmin siirretty pois. Tämäkin vain vahvisti sitä tuntumaa, että pelargonit ja muutkin kasvit kasvavat hyvin 100% sammaleessa.

Jos nyt joku miettii, miten edelliset taimet saa istutettua omiin ruukkuihinsa, niin ne vain rohkeasti irrotettiin toisistaan. Eli otettiin taimien juuripaakuista tukeva ote ja vedettiin taimet erilleen. Tämän jälkeen ne istutettiin bioruukkuihin Biolanin Kasvusammaleeseen, jonka olin esikostuttanut.

Pelargonit jatkoivat kasvua Kasvusammaleessa...

Pelargonit olivat kesän parvekkeella ja niitä lannoitettiin viikoittain sekä kasteltiin. Nyt ruukut ovat asuinhuoneen hyvin valoisalla ikkunalla. Osa niistä kukkii vieläkin.
Pelargonit on niin helppoja ja varmoja, että niitä on tullut kylvettyä siemenistä jo monena vuotena. Ja niistä löytyy myös paljon juttuja täältä blogista. 

Sammal on ehkä paras kasvualusta...

Rahkasammalen etuina on sen ilmavuus ja rakenne, joka sitoo vettä itseensä samalla sitä kasveille luovuttaen. Eli sammalkasvualusta ei kuivu niin nopeasti vaan kasvi pärjää pidempään, vaikka kastelu hieman unohtuisi. Lisäksi sammal estää erilaisten homeiden kasvua, mikä on etu mm. siemenkylvöissä.
Nykyään kylvän siemenet aina sammalkasvualustaan, sillä siemenet tuntuvat itävän siinä parhaiten. Ehkäpä juuri sen takia, että sammaleessa siemen ei kuivu niin herkästi kuin mullassa. Sillä jos siemen kuivuu itämisvaiheessa, se kuolee eikä lähde kasvuun.

Kotimainen rahkasammal...

Näissä Biolanin sammaltuotteissa käytetään rahkasammalta, jota otetaan kevyesti suon pinnalta erikoiskoneella. Sitä otetaan vain kitusoilta eli niiltä soilta, mitkä eivät enää ole luonnontilassa. Sammalta voi ottaa taas uudelleen 25-30 vuoden kuluttua eli sammal on nopeasti uusiutuva luonnonvara. Siksi niin ekologinen.

Malttamattomasti sitä jo odottelee tammikuuta ja kevään ensimmäisiä siementen kylvöjä 😊

Sain Biolan Pienoiskasvihuoneen ja  Biolan Sammalnapit testaukseen Biolanilta. Oli kyllä jännä päästä testaamaan näitä. Kiitos siitä Biolanille!


Puutarhaterkuin Sari

maanantai 4. marraskuuta 2019

Mitä opimme tästä vuodesta - omavaraisuus kotipihalla

On taas Suuntana omavaraisuus -yhteispostauksen aika. Tällä kertaa aiheena on mitä opimme tästä vuodesta ja mitä teemme talvella. Siis aivan loistava aihe, sillä saan nyt laitettua tänne muistiin, mitä pitää ensi vuonna muistaa tehdä toisin.

Kasvimaan kylvö aikaisemmin...

Nyt kun etanaeste on taas kasvimaan ympärillä, ensi keväänä täytyy kylvää heti, kun lämpötila sen sallii. Ne meidän espanjansiruetanat menevät niin herkästi harson alle, että emme ole käyttäneet harsoja enää vuosiin kasvimaalla. Mutta ensi keväänä voisi kokeilla, ainakin aikaisin kylvettävien kanssa. Nimittäin aikaisempi kylvö helpottaisi kesän kastelurumbaa, etenkin kun maassa on nyt biohiiltä

 Kuvasta näkee hyvin miten kuivan näköistä meidän maa on. Siitä erottaa myös biohiilen palat. Ilman biohiiltä, viime kesänä ei oltaisi saatu niin komeaa satoa, niin pienellä kastelulla.

Pensasmustikoiden kastelu ajoissa...

Vanhat pensasmustikat ovat jääneet tosi mataliksi, kuivuuden takia. Niiden kasvupaikka onkin yllättävän kuiva, tai oikeammin pintakuiva. Eli ensi vuonna niitä täytyy kastella ajoissa, jotta marjasato tulee isommaksi. Täytyykin kysyä "puutarha-apulaiselta", laitettiinko pensaille silloin pari vuotta sitten biohiiltä. En kyllä enää muista 😉

Samettikukat auttoi...

 Rusakot jättivät näiden kastelualtaiden viljelysäkit rauhaan, todennäköisesti samettikukkien takia. Niitä kun istutettiin säkin reunaan. Ensi vuonna täytyykin tehdä samalla tavalla.

Tomaatit paremmalle paikalle...

Näihin keltaisiin kirsikkatomaattien makuun ihastuimme. Ne kelpasivat jopa "tomaatin inhoajalle". Joten keltaisia tomaatteja pitää kasvattaa ensi vuonnakin. Niille pitää vain varata vielä aurinkoisempi paikka, sillä sato kypsyi tosi myöhään. Yksi syy siihen saattoi olla kuuma kesä, mistä syystä hedelmiä alkoi tulla vasta loppukesällä. Ja silloin puut alkoivat jo varjostaa kohtaa.

Valkoiset mansikat erilleen...

Valkoiset mansikat ovat nyt hujan hajan useammassa paikassa, osin  punaisten seassa. Se ei ole hyvä juttu, sillä kaikki ei ymmärrä niiden olevan kypsiä. Eli ne pitäisi siirtää omaksi ryhmäksi jonnekin. Sitä täytyy miettiä sitten talvella, kun on aikaa.

Mitä teemme talvella...

Koska meillä omavaraisuus liittyy aika lailla vain puutarhaan, niin talvella lepäämme. Tietysti on lumityöt, lintujen ja oravien ruokkiminen sekä tulevan kasvukauden suunnittelu. Isoimpia suunnittelujuttuja on löytää valkoisille mansikoille parempi paikka. Ja sitten on tietysti muutamien isojen perennaryhmien uudistamisen suunnittelu, mutta se onkin ihan toinen juttu.


Edelliset Suuntana omavaraisuus -postaukseni alla: 


#suuntanaomavaraisuus -sarjan yhteispostaukseen osallistuivat myös seuraavat blogit...


Puutarhaterkuin Sari