maanantai 29. kesäkuuta 2020

Amppelisoilikki - uusi ihastukseni

Olen jo muutamana keväänä huomannut myynnissä erikoista amppelisoilikkia. Päähänpistona ostin sen isona amppelina juhannuskukaksi, jotta parvekkeelle tuli enemmän väriä . Se onkin niin huikean upea, että siitä tuli uusi ihastukseni! Kukkien väri on tosi kaunis ja kasvutapa kevyt, vaikka onkin rehevän leveäkasvuinen. Saas nähdä, saanko sen myös talvehtimaan sisäkukkana... tiedossa siis uutta jännättävää.

Amppelisoilikki tavallisen soilikin sukulainen...

Tavallisella soilikilla on isommat kukat ja pitkät lehdet ruusukemaisesti.  Siitä lisää Vanhan ajan soilikki -postauksessa. Kukan muoto siis vaan paljastaa, että nämä ovat sukulaisia 😊
Amppelisoilikki on kotoisin Etelä-Afrikasta ja sitä on vain tätä sinertävä kukkaista eli on vähän jalostettu kasvi.


Amppelisoilikin hoito-ohjeet...

Amppelisoilikki eli pikkusoilikki (Streptocarpus saxorum) viihtyy auringossa ja puolivarjossa. Multaa kastellaan heti, kun pintamulta on kevyesti kuivahtanut. Se ei pidä siitä, että multa on jatkuvasti märkää. Sitä tietysti lannoitetaan säännöllisesti ja lakastuneet kukkavarret kannattaa poistaa.
Se on todennäköisesti kauneimmillaan sateilta ja tuulelta suojattuna. Hyviä paikkoja on kuistit, katetut terassit, parveke ja suojaisat seinustat. Se ei myöskään kestä pakkasta eli kannattaa ajoissa ottaa sisälle.

Iso amppeliruukku on helppo kastella...

Tällä oli jo valmiina iso amppeliruukku eli sitä ei enää tarvitse vaihtaa isompaan. Varmistin sen vielä Ruotin Puutarhalta, josta tämä ostin. Nimittäin jos amppelikukalla on liian pieni ruukku, juuret täyttävät multatilan heti. Käytännössä multa kuivuu tosi nopeasti ja kasvi alkaa kärsiä. Eli tätä ongelmaa ei tällä tule olemaan.
Tästä kuvasta hahmottaa ehkä paremmin kasvin koon, sillä oikeassa alakulmassa on pelargonin kukkia.

Vanha mehiruusuke kukkii...

Lisää kuulumisia parvekkeelta eli muutama kasvi yllätti. Tämä vanha mehiruusuke oli talven parvekkeella. Ja on edelleen hengissä. Se ei siis kestä kunnon pakkasta, vaan on enemmänkin sisäkasvi. Viime talvi oli niin leuto, että selvisi hengissä.
Nyt se sitten kukkii ja niin herkän kauniilla kukilla. Taidanpa siis edelleen säilyttää tämän.

Mehiruusuke oli parvekeistutuksessa 2017, josta otin ne omiin ruukkuihin sisälle silloin syksyllä. Siitä onkin postaus Trendikkäät mehiruusukkeet sisälle. Kesät ne on olleet aina parvekkeella.

Orjanlaakeri toinen yllättäjä...

Viime jouluna ekaa kertaa minulla oli Ilex eli orjanlaakeri joulukukkana. Sen lehtiä ja oksia näkee paljon englantilaisissa joulukoristeluissa ja korteissa. Meillä Suomessa se ei ole yleinen joulukukkana.
Joulun jälkeen olen pitänyt sitä parvekkeella ja aika ajoin meinannut heittää sen kompostiin.
Nyt se alkoikin yllättäen kasvattaa uusia lehtiä ja kukkia. Joten eihän tätä raaski nyt heittää pois, ainakaan vielä 😊


Pihalla alkaa istutustalkoot...

Ihanasti nyt alkoi sataa. Sitä on kyllä odotettu, sillä meillä on aika monta kasvia istutettavana. Siirrettiin istutuspuuhat suosiolla hellejakson jälkeen, jotta kasvit lähtevät parempaan kasvuun.
Seuraava blogijuttu onkin istutuspuuhista, ellei jotain yllättävää tule ennen sitä 😊

Ihanaa viikkoa!

Terkuin Sari

lauantai 27. kesäkuuta 2020

Marjojen säilöntä ja kuun vaiheet

 
Marjojen säilöntä kannattaa ajoittaa kuun mukaan.  Olet ehkä huomannut, että joskus itsetehdyt hillot ja mehut homehtuvat yllättävän nopeasti. Ja joskus taas avatutkin hillopurkit kestävät pitkään hyvinä. Kun säilöö ilman lisäaineita, niin kuun mukaan ajoittaminen lisää hillojen säilyvyyttä. Tämähän on vanhaa perinnetietoa, joka on nyt noussut suureen suosioon.

Mansikan poiminta ja säilöntä...

Kun tehdään hilloja, mehuja tai pakastetaan mansikkaa, niin mansikoiden poiminta-ajalla on iso merkitys. Jos ne on erityisen hyvään aikaan poimittu, niin mansikoiden maku on makea ja myös pysyy makeana. Tällaisia on oinas-päivät.

Seuraava oinas-päivät 12.-13.7.2020

Kun mansikat on poimittu, niin ne kannattaa heti säilöä tai pakastaa. Siten niiden maku pysyy edelleen hyvänä eikä marjat vetisty. Samoin mansikoista tehdyt mehut ja hillot säilyvät pitkään, eivätkä homehdu herkästi avattuina.

Hedelmät, herukat, mustikat myös kuun mukaan...

Ihan sama koskee muitakin marjoja ja hedelmiä. On olemassa erityisen hyvät päivät (oinas-päivät), sekä hyviä, huonoja ja tosi huonoja päiviä. Ne tosi huonoina päivinä tehdyt hillot ja mehut homehtuvat ja pilaantuvat erittäin nopeasti.

Käytännössä mansikkaa kypsyy jatkuvasti eli sitä kerätään koko ajan. Tosi huonoina päivinä kerätyt kannattaakin syödä heti ja vain hyvinä päivinä kerätyt säilöä. Ja erityisen hyvään aikaan poimituista tehdä niitä talven herkkuhilloja ja -mehuja.

Samat säilönnän lainalaisuudet raparperimehuun...

Kaikki hillot, mehut ja marmeladit tehdään siis nousevan ratatason aikaan, paitsi ei lehtipäivinä. Eli nyt ei kannata tehdä raparperimehua  kuin ainoastaan heti juotavaksi. Seuraava hyvä aika alkaa vasta noin viikon päästä.

Laventelit, yrtit, kuivakukat, vihdat...

Kuun mukaan kannattaa kerätä myös kaikki kuivattavat kasvit. Silloin niissä säilyy väri, tuoksu ja maku parhaiten. Päivät on eri kuin säilönnässä.
Esimerkiksi talvivihtojen erittäin hyvät tekopäivät on huomenna sunnuntaina ja maanantaina. Silloin niissä säilyvät lehdet vihreinä eikä lehdet heti karise pois. Talvivihtahan on vihta eli vasta, joka käytetään talviaikaan. Ne tehdään nyt ja kuivataan pimeässä huoneessa tai varastossa.
Itse aioin kerätä meidän laventeleista nyt kesällä uudet tuoksupussit. Ja valitsen siihen sitten hyvät päivät kuun mukaan, jotta niissä tuoksu säilyy taas pari vuotta 😊

Lisää tietoa verkkokurssilla...

Lisää ohjeita ajankohtien valintaan ja viikon tärkeimmät ajankohdat puutarhatöihin löytyy Kuun vaiheet ja puutarhanhoito -verkkokurssilta. 

Säilöntäpäivät tulevat kurssin viikkolistalle facebook-ryhmään ja kurssialustalle.
Lisätietoja kurssista löytyy myös Puutarha Studion sivulta.



Olisi kiva kuulla kokemuksianne. 

Oletteko kokeilleet kuun mukaan ajoittamista säilönnässä?


Kesäterkuin Sari

torstai 25. kesäkuuta 2020

Lintujen juoma-allas - vettä pihan eläimille

Meidän pihalla on pari tällaista lintujen juoma-allasta, mitkä helteillä on kovassa käytössä. Mustarastaat ovat erityisen mieltyneitä näihin. Ja mikäs sen ihanampaa, sillä viihtyvät sitten jatkossakin meidän pihalla. Jos joku teistä ei  nyt tiedä, niin mustarastaan laulu on erittäin kaunista. Yleensä kun ollaan pihahommissa, niin mustarastas tulee johonkin lähipuuhun ja aloittaa laulamisen. Se on puutarhan yksi hienoimmista elämyksistä.

Lintujen juoma-allas kukkalautasesta...

Tämä meidän juoma-allas on ihan tavallinen ison kukkaruukun aluslautanen. Se on muovia ja ostettu rautakaupasta. Se on sopivan matala ja helppo pitää puhtaana, koska se on kevyt käsitellä.
Lautasella oleva kivi on erityisesti juuri mustarastaille mieluinen. Kiven toinen tehtävä on olla painona, koska lautanen on kevyt.



Pikkulinnuille juoma-altaassa kapea reuna...

Pihan pikkulinnut taasen ovat mieltyneet juomalautasen kapeaan reunaan. Ne saavat selvästikin siitä hyvän ja pysyvän otteen.
Nämä kaikki kuvat on otettu ikkunan läpi, keittiön pöydän ääreltä. Siitä pääsee hyvin seuraamaan näiden lintujen sekä siilien ja oravien touhuja. Esimerkiksi rastaat käyvät vedessä ensin, kun pikkulinnut odottavat lautasen vierellä vuoroaan. Lautasella käykin välillä aikamoinen loiske ja kuhina 😊

Lintujen juoma-altaat on meillä pihalla keväästä syksyyn ja vesi otetaan niihin pihakaivosta.
Mikä on muuten aika jännää, niin meidän kaikki "kottikärrykoirat" juovat mieluiten saavin sadevettä tai kaivovettä. Vaikka pihalla on niille kippo sisältä otettua kunnallistekniikan vettä, niin eivät juo sitä, vaan itsepäisesti haluavat juomaan luonnonvettä.

Kastelukannuissa ja saaveissa pelastautumiskepit...

Keväällä huomattiin, että oravat käyvät juomassa kastelukannuista. Meillä nostetaan kaivosta vesi letkukasteluun ja aina lopuksi täytetään kaivovedellä kastelukannut. Kastelukannuilla kastellaan yleensä vain kesäkukat.

Kannuissa on siis usein vettä, joskus vain vähän pohjalla.
Oravat näyttivät kurkottavan alas kannuun niin, että meitä ihan hirvitti niiden putoavan sinne. Joten samantien laitettiin kannuihin kepit, joita pitkin oravat pääsisivät ylös kannuista.
Rännin alla olevassa pienessä saavissa onkin aina ollut laudan pätkä tai oksa pelastautumiskeppinä.

Älä tuhlaa vettä kasteluissa...

Nyt kun on näin kuivaa ja kuumaa, kasvit kannattaa kastella järkevästi vettä tuhlaamatta. Sadettimella kastelussa iso osa vedestä haihtuu ilmaan. Se on siis hyvä vain nurmikon kasteluun.
Kerralla kannattaa aina antaa paljon vettä, jotta siitä on todellista hyötyä kasveille! Huonoin tapa on kastella joka päivä pienellä vesisuihkauksella.

Meillä kastelu on helppoa, koska kasvimaassa ja kesäkukissa on biohiiltä sekä kastellaan juurikastelijalla taimet, ryhmäruusut ja vastaavat vain noin 1-3 kertaa kesän aikana.


Toivotaan sateita, vaikka yöksi 😊

Puutarhaterkuin Sari

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Juurikastelija helpottaa kastelua

Kaupallinen yhteistyö - Esvi Ky
Meillä on ollut tämä juurikastelija jo 10 vuotta ja ilman sitä ei enää tultaisi toimeen. Se säästää vettä ja helpottaa kastelua todella paljon, koska veden saa suoraan mullan sisään kasvien juuristolle. Eilen  kasteltiin ryhmäruusupenkkiä tällä juurikastelijalla, kun oli #kastelupäivät. Homma kävi taas tosi kätevästi, eikä vesi lähtenyt valumaan multapenkalta alas. Nyt onkin niin kuumaa ja kuivaa, että osaa kasveista täytyy jo kastella. Niistä lisää jutun lopulla.

Hyvät ja huonot kastelutavat...

Kasveja voi kastella monella tavalla. Kasvien näkökulmasta tärkeintä olisi saada vesi menemään multaan koko juuristoalueelle. Vettä tulee antaa aina kerralla reilusti eli esim. istutetulle pensaalle vähintään 15 litraa.
Jos kastelee liian pienellä vesimäärällä eli vain mullan pinnan, kasvien juuret eivät lähde hakemaan vettä syvemmältä. Siitä tulee se ongelma, että kasvit eivät juurru kunnolla ja kasvit jäävät riippuvaisiksi kastelusta.

Esvi Juurikastelija painaa veden juuristoalueelle...

Esvi Juurikastelijalla saa veden maan sisään, kasvin juuristoalueelle. Juurikastelijan alaosa painetaan multaan 10-20 cm syvyyteen ja avataan vedentulo juurikastelijassa olevasta kahvallisesta hanasta. Veden annetaan virrata maan sisään, perennoilla lyhyemmän aikaa ja isoilla marjapensaille pidempään. Sitten hana käännetään kiinni, nostetaan juurikastelija ylös ja painetaan taas maahan kasvin toiselta puolelta. Ja avataan hana. Helppoa siis.
Kastelumääristä ja -ajoista on hyvä ohje.
Kuten kuvasta näkyy,  mullan pinta ei kastu lainkaan, mikä on hyvä asia. Juurikastelijasta on muitakin etuja kastelussa, joten listasin ne alle.

  • Vettä ei pääse haihtumaan ilmaan - vettä säästyy
  • Vesi ei lähde valumaan maata pitkin alaspäin esim. rinteissä
  • Vesi saadaan suoraan juuristoalueelle mullan sisään 
  • Maan pinta pysyy kuivana - ei tule etanoita ja kotiloita
  • Maan pinnalla ei ala kasvaa rikkaruohoja, koska mullan pinta pysyy kuivana
  • Multa pysyy pidempään kosteana, koska mullan pinta jää kuivaksi
  • Kastelujen väli on pidempi eli 1-3 viikkoa.
  • Säästää aikaa ja vettä 

Ymmärrätte nyt, miksi olemme niin ihastuneet tähän juurikastelijaamme 😊

Joku teistä jo ehkä miettii, miten vesi menee maahan. Juurikastelijan alaosassa on reiät. Tämä Esvin Juurikastelija on kehitetty yhdessä kaupunkien viheryksiköiden kanssa, ihan ammattikäyttöön. Varmasti siksi se on niin kätevä. Se on kotimainen eli tehty Ikaalisissa.

Juurikastelija on myös helppo liittää kasteluletkuun, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Tämä meidän juurikastelija on se matalampi eli 110 cm pitkä, mikä on helppo painaa multamaahan. Jos taas on savimaa, niin kannattaa ostaa se korkeampi, jonka voi jalalla painaa maahan.
Niitä voi ostaa suoraan Esvin verkkokaupasta ja hinta on edullinen hyötyyn nähden eli nelisen kymppiä.
Lisäksi Lahden Siemen ja Kone myy sitä korkeampaa, savimaalle sopivaa, juurikastelijaa.

Mitä kasveja täytyy kastella...

Marja- ja hedelmäkasvit

Mansikka, vadelma, marjapensaat ja hedelmäpuut vaativat kastelu sateettomana kesänä, jotta niistä saa kunnon sadon.
Nimittäin jos kasvi kärsii kuivuudesta, se kuivattaa ensimmäisenä marjoja ja hedelmiään. Mansikalla sen huomaa hyvin. Kuivana kesänä mansikat jäävät pieneksi ja mauttomiksi. Samoin marjapensaiden marjat jäävät pieniksi ja osa kuivuu kokonaan jo raakileena.
Toinen tärkeä kastelun ajankohta näillä on syksyllä. Silloin marja- ja hedelmäkasvit tekevät päätöksen ensi kevään kukinnasta.

Jalommat ruusut, loistokärhöt

Koko kesän kukkivat jalo-, ryhmä-, peitto- ja köynnösruusut vaativat kastelua, jotta niihin kasva  uusia nuppuja. Meidän ryhmäruusupenkkiä siis kasteltiin eilen vaikka ruusut eivät vielä kuki. Osa taimista oli nuoria ja siksikin niitä tulee nyt kastella. Alla kuva viime vuodelta, joka oli ennätyksellisen sateeton. Ruusut jaksoivat kukkia, kiitos juurikastelijan 😊

Samoin koko kesän kukkivia jalo- eli loistokärhöjä kannattaa kastella kesällä. Silloin nekin jaksavat kukkia runsaasti läpi kesän.

Pintajuuriset kasvit

On joitakin monivuotisia kasveja, joilla juuret ovat lähellä maanpintaa. Tämän tyyppiset kasvit kärsivät kuivana kesänä. Se näkyy siten, että esim. alppiruusu ei kasvata uutta versoa hyvin eli näyttää kärsineeltä seuraavana vuonna. Tai esim. jaloangervo, joka on perenna, menee kesällä yllättäen ruskeaksi ja lähes kuolee. Pintajuurisia kannattaa siis kastella ajoissa.

Taimet sekä nuoret havut

Kaikkia viime syksynä tai tänä vuonna istutettuja taimia kannattaa nyt kastella, ellei ole satanut reilusti. Taimet juurtuvat parhaiten, kun eivät kärsi kuivuudesta. Juurtuminen on tärkeää, jotta kasvi alkaa löytää syvemmältä vettä, eikä ole enää riippuvainen kastelusta.

Tuijia ja muita nuoria havuja on tärkeää kastella myös keväällä ja syksyllä, paitsi jos on tullut runsaasti vesisateita. Kevätsuojat eivät auta havukasveja, jos maa on kuivaa. Siksi havujen maata kastellaan syksyllä ja keväällä.
Havuille on erityisen tärkeää saada vesi menemään juuristoalueelle eli riittävän syvälle. Ei auta, jos kastelee vain pintamultaa. Siksi juurikastelija on niin hyvä näiden havujen kastelussa. Kuva on varottavana esimerkkinä😉

Olisi kiva kuulla, onko teillä kellään juurikastelijaa käytössä?


Tämä blogikirjoitus on kaupallista blogiyhteistyötä eli sain pienen rahapalkkion Esvi Ky:lta.
Iso kiitos heille yhteistyöstä! Tämä tuote on ihan huippu!
Puutarhaterveisin Sari

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Kultasade juhlistaa juhannusta

Tänä kesänä meidän pihan kultasade kukkii ennätyksellisen runsaasti. Se on ihan täynnä kukkia. Joten tuoksu on hurmaava. Tekisi mieli vain istuskella keinussa ja nauttia sen tuoksusta. Niin kyllä voisikin tehdä, onhan juhannus. Vaikka tänään ja huomenna on vielä hyvät kitkemispäivät iltapäivästä, niin taidanpa vain laiskotella ja nauttia juhannuksesta.

Kultasade tuoksuva ja niin näyttävä...

Kukkiessaan kultasade on todella näyttävä. Sen kukkatertut on pitkät ja isona pensaana kukkia on paljon. Tosin joka vuosi se ei kuki yhtä runsaasti. Joten silloin kun se kukkii, näky on huikean kaunis.

Kultasateen kukissa kävi surina, etenkin pensaan latvassa. Siellä näytti olevan kimalaisia ja kukkakärpäsiä työssään.

Kultasade vaatii tilaa ympärilleen...

Koska kultasade voi kasvaa 4 metriä korkeaksi ja ainakin 3 metriä leväksi, sen paikka kannattaa miettiä huolella. Se voi olla ostettaessa pensastaimi tai yksirunkoinen puu. Tämä meidän kultasade on pensas, ja ainakin jo 20 vuotta vanha.

Hauskasti tänä vuonna istutin keltaisia samettikukkia kastelualtaiden multasäkkien reunalle. Ne sointuvat nyt kivasti kultasateen kukkiin... niin juhlavan näköistä 😊

Kultasateen paikka ja hoito...

Kultasade (Laburnum alpinum) on viralliselta nimeltään kaljukultasade. Nimittäin on olemassa muitakin kultasateita, mutta tätä on eniten myynnissä.
Kaljukultasade on hieman talvenarka etelässäkin. Sen menestymisvyöhyke on (I-II),  mikä tarkoittaa, että menestyy vain hyvillä paikoilla I ja II vyöhykkeillä.

Kaljukultasade viihtyy auringossa kuivassa tai tuoreessa maassa. Ehdottomasti maassa on oltava läpäisevyyttä. Se on myös kalkinsuosija eli ei viihdy happamassa maassa. 
Eli kun sille löytää hyvän paikan, niin se on aika hoitovapaa. Mitä nyt välillä siitä saa leikata muutaman kuvan oksan.

Kun kultasade on vielä nuori, se täytyy suojata rusakoilta ja jäniksiltä. Se on nimittäin niiden suurta herkkua talvella. Meidänkin kultasadetta on syöty useana vuotena ja niistä muistona on rungossa jälkiä edelleen. Viime vuosina rusakot ovatkin onneksi jättäneet sen rauhaan.

Älä syö kultasadetta...

Tärkeää on myös muistaa, että kultasateet ovat syötynä vaarallisen myrkyllisiä ihmisille!
"Kasvi voi aiheuttaa vakavan myrkytyksen ja jo pienen määrän syöneelle oireita" - Myrkytystietokeskus.

Eli ei booliin, kakun päälle koristeeksi eikä salattiin 😉

Niin upea tämä on, että sitä kannattaa suosia pihalla. Jos meidän pihapiirissä olisi pieniä lapsia, niin kuvan alimmat kukkatertut oltaisi leikattu pois heti, kun ne tuli näkyviin. Nyt ne saavat kukkia rauhassa, sillä meillä kaikki tietävät, ettei tätä saa syödä. 

Tunnelmallista ja rentouttavaa juhannusta!

Kesäterkuin Sari


Kuvassa keltaruusu, joka aloittaa kukintaa. Sekin on hauskasti keltainen... keltainen taitaakin olla meillä juhannuksen väri tänä vuonna 😊

tiistai 16. kesäkuuta 2020

Valkoista ja vihreää kesäkukissa

Kaupallinen yhteistyö - Huiskula
Nyt kesäksi laitoin puhtaan valkoista ja eri vihreää kesäkukiksi parvekkeelle. Se näyttää vaihteeksi tosi kivalta, etenkin kun kasvien lehtien väritys vaihtelee. On yksiväristä ja kirjavaa. Laitan kasvit aina näin omiin ruukkuihin, niin niistä on helppo koota erilaisia ryhmiä. Pidän siis vaihtelusta 😊

Limenvihreä värinokkonen...

Tämä limenvihreä värinokkonen eli kirjopeippi (Solenostemon `Salsa Verde`) on tämän kevään uutuus Huiskulasta. Yleensä värinokkosta näkee hyvinkin kirjavalehtisenä, mutta tänä on veikeä uutuusväri. Ihastuin tähän heti, sillä se kivasti raikastaa kokonaisuutta.
Ruukkuun on istutettu kaksi värinokkosta, jotta siitä tuli heti runsaampi.

 Tällä `Salsa Verde` värinokkosella on hyvin kapeat ja liuskareunaiset lehdet. Äkkiseltään ei edes uskoisi värinokkoseksi.
Se on siis kotimainen eli kasvatettu Turussa, Huiskulan Puutarhalla. Sitä onkin myynnissä ympäri Suomea.

Vanha rungollinen pelargoni...

Aika uskomaton kukinta tällä rungollisella pelargonilla! Tämä on siis se, jonka olen kasvattanut siemenestä viime vuonna. Se oli talven ihan asuinhuoneen aurinkoisella ikkunalla ja multana on 100% sammalta.

Kirjavalehtinen tuoksupelargoni...

Lisää erilaista lehtimuotoa ja väriä tuo kirjavalehtinen tuoksupelargoni `Lady Plymouth`. Sen koristearvo on ehdottomasti lehdissä. Latvalehdet ovat hieman kellertävät ja vanhimmat alalehdet valkovihreät. Sille näyttää tulevan pieniä kukkia, mutta ovat paljon vaatimattomampia mitä tavallisilla pelargoneilla.
Kahdessa metalliruukussa on pieniä mehikasvin taimia, jotka kylvin keväällä. Saas nähdä, millaisiksi ne kasvavat ja kukkivatko jo tänä kesänä.

Viherkasvi ulkoilemassa parvekkeella...

Tämän viherkasvin nimeä en tiedä. Se on tosi kaunis ja on nyt parvekkeella värinokkosen kaverina. Syksyllä otan sen taas sisälle ikkunalle. Monikäyttöinen kasvi siis 😊

Kesäkukkien hoito kesähelteillä...

Kesäkukkia tietysti lannoitetaan säännöllisesti tai annetaan niille varastolannoitus sekä kastellaan säännöllisesti. Biohiili mullassa vähentää kastelua ja kasvit eivät heti nuupahda mullan kuivahtaessa.
Lisäksi kuihtuneet kukat poistetaan, jotta tulee uusia nuppuja.

Koska nyt on niin kuumaa ja aurinko polttavaa parvekkeella, nostan pelargonit ja värinokkosen lattialle päiväksi. Mutta tänään kun on pilvinen päivä, kasvit saavat olla pöydällä. 
Näin niiden lehdet pysyvät kauniina ja pelargoni jaksaa kukkia isoin kukkatertuin.


Värinokkoset sain Huiskulasta blogijutun tekoon. Kiitos siitä heille!


Ihanaa juhannusviikkoa!

Terkuin Sari

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Lehtomaitikka - upea luonnonkukka

Tämä kaunotar, lehtomaitikka, on kasvanut pihallamme  jo vuosia. Vielä ihan se ei kuki, mutta latvojen violettisävy on jo näkyvissä. Eli kuva on vanha. Aluksi sitä oli vain pienellä alueella, mutta nyt se on levinnyt kivasti jo puiden koko alustalle, perunamaan reunaan asti.
Ja onhan meillä muutama muukin luonnonkukka perennojen tavoin, kuten kielot joulukielopenkissä.

Lehtomaitikka värikäs luonnonkukka...

Lehtomaitikka on sukua keltakukkaisille kangas- ja metsämaitikoille. Ne onkin monelle tuttuja metsästä.  Keltalila lehtomaitikka viihtyy lehtomaisessa paikassa. Luonnonkasvina se on helppo pihalla. Koska se on yksivuotinen, sen tulee päästä siementämään. Me leikkaamme versot poikki vasta syksyllä, jolloin siemenet on varmasti pudonneet maahan.

Ruohonleikkuri rajaa kivasti lehtomaitikka-alueen...

Se viihtyy meillä puiden alla niin hyvin, että sen kasvusto on tiivis. Lehtomaitikka kukkii aina runsaasti kesä-heinäkuun vaihteessa. Alue rajautuu nurmikkoon, joten ruohonleikkuri pitää alueen kivasti muodossaan. Ja koska lehtomaitikka on noin 30 cm korkea, se ei kaadu nurmikolle.


Ahomansikan kukat pölyttäjille ja mansikat meille...

Toinen hauska luonnonkasvi meidän pihalla on ahomansikka. Sekin saa levitä, miten haluaa muutamassa kohtaa. Ahomansikan kukissa näkyy paljon erilaisia pölyttäjiä, kuten kuvassa pienen pieni perhonen. Ja onhan sen pienet mansikat niin kesäisen makuisia 😊

Kielot tuo tuoksua pihalle...

Kielot ovat kukkineet tänä kesänä pitkään. Joten kielontuoksustakin on saanut nauttia kitkemisen lomassa. Meillä kielot kasvavat pihapolun vieressä. Se on samalla minun joulukielomaani, josta kaivan joka syksy joulukielojen juuret.  
Joulukielojen kasvatuksesta lisää Joulun salainen kukkaresepti.

Kukkanurmikolla myös luonnonkukkia...

Luonnonkukkia löytyy  myös kukkanurmikosta. Siellä on toki muitakin kukkia, sillä kukkanurmikko ei ole sama asia kuin luonnonnurmi. Olen tästä kirjoitellut jo aiemmin Kukkanurmikko perhosten ja kimalaisten pelastus.

Kukkaisaa Luonnonkukkien päivää!

Puutarhaterkuin Sari

perjantai 12. kesäkuuta 2020

Parempaa kompostia biohiilellä

Kaupallinen yhteistyö - Carbons Finland Oy
Parempaa kompostia biohiilellä on meidän uusi kokeilumme. Eli ideana on saada parempaa kompostimultaa nopeammin ja helpommin. Biohiiltä nimittäin suositellaan käytettävän kompostissa, koska se tuo kosteutta massaan kuivana jaksona, auttaa kompostin tärkeitä hajottajamikrobeja ja sitoo kompostin ravinteita. Eli lopputuloksena on ravinteikkaampaa ja parempaa multaa, nopeammin.

Puutarhajätteen kompostointi tarvitsee kosteutta...

Jotta puutarhajäte lähtee muuttumaan mullaksi, se tarvitsee kosteutta. Jos komposti on liian kuiva, puutarhajäte ei lähde maatumaan. Sitä siis pitää kastella kesällä useamman kerran.
Meillä ei sateettomana kesänä riitä kaivossa vesi, joten biohiili ratkaisee tämän kuivuusongelman. Nimittäin biohiili imee huokoiseen pintaansa paljon vettä ja luovuttaa sitä sitten kompostimassaan, kun massa alkaa kuivua. Siis ihan samalla tavalla kuin biohiili tekee kasvimaassa, ruukkuistutuksissa ja lavakauluksissa.

Näin teet parempaa multaa biohiilellä...

Meillä on jo keväästä asti kasattu kitketyt rikkaruohot kompostikasaksi. Sinne tulee kaikki maatuva kasvijäte. Kompostin voisi tehdä myös lautakehikkoon tai metalliverkon sisälle, mutta meillä on iso piha, josta tulee paljon kasvijätettä. Siis kasa on silloin helpompi.

Puutarhajäte levitetään aina tasaisiksi kerroksiksi, sitä mukaa kun sitä tulee. Alla oleva kuva on otettu tänään.

Aina välillä puutarhajätteen päälle laitetaan kerros vedessä yön yli liotettua biohiiltä. Suositus on 1/2 - 1 osa biohiiltä 10 osaan kompostijätettä. Tämä ei ole lainkaan tarkkaa, vaan sen voi tehdä suurin piirtein.

Laitoimme nyt 10 litraa Carbons Finlandin biohiiltä. Olemme jo kerran aiemmin laittaneet yhden biohiilikerroksen. Eli kompostia aletaan kasata jo keväällä ja se jatkuu syksyyn asti. Jotta kompostimassaan saa riittävästi biohiiltä ja sen hyödyt saadaan kompostissa käyttöön, biohiiltä pitää lisätä kerroksittain. Siis alusta alkean.

Lopuksi peitimme biohiilen kitkemisjätteillä ja raparperin lehdillä, joiden varret oli otettu syötäväksi. Ja vielä huomenna kastellaan kasa hyvin.
Tämä kasa on siis se, mihin kerätään puutarhajäte keväästä syksyyn. Lepäävä kompostikasa eli viime vuonna kerätyt puutarhajätteen muhivat oksasilpun alla, kuvan vasemmassa kulmassa. Oikeassa kulmassa näkyy toissa vuonna kerätty puutarhakompostikasa peitettynä muovilla eli valmista multaa.

Kompostiin hienoa tai karkeampaa biohiiltä...

Carbonsilla on myynnissä kahta eri raekokoa kompostiin. Karkeampi biohiili tuo samalla ilmavuutta, jos kompostoitavat jätteet ovat pienikokoista kuten nurmikonleikkuujäte. Hienompi biohiili taas sitoo paremmin ravinteita ja kosteutta.
Pääasia on, että laittaa vedellä kostutettua biohiiltä. Etenkin jos kompostissa on paljon vihreää kasvijätettä, biohiiltä ei tarvitse ladata lannoitteella.
Mutta jos kompostoi vain syksyn lehdet, silloin biohiili ladataan etukäteen vedellä ja kanankakalla tai muulla luomulannoitteella.
Tärkeää on siis laittaa biohiiltä kerroksittain sitä mukaa, kun puutarhajätettä tulee kompostiin.
Kuvassa kädessäni on kuivaa biohiiltä ja istutuslapiossa yön yli vedessä ollutta. Se ei siis muutu miksikään vedessä 😊

Kun kompostia ei kastele, se ei maadu...

Alla kuva meidän "valmiista kompostimullasta". Yllättävän hyvin se on maatunut mullaksi, vaikka ei voitu kastella sitä kuivana kesänä. Muuten komposti toimii hyvin, mutta iso ongelma on kuivuus sateettomina kesinä. Ja tähän biohiili tuo avun. Eli kun kompostimassa saa biohiilestä kosteutta ja samalla se tukee kompostin hajottajamikrobeja, niin kasvijäte muuttuu nopeammin täysin mullan näköiseksi. Eli tulee parempaa multaa, helpommin.

Alla kuva joltain edelliseltä vuodelta, kun oli sateita ja kaivossa vettä kompostin kasteluun. Eli kuvan kompostimullassa isommat palat ovat perennojen yms varsista. Muuten se näytti ihan hyvältä kompostimullalta.

Biokompostorissa eli keittiöjätekompostorissa kannattaa käyttää kuivaa biohiiltä imemään kosteutta ja vähentämään hajuhaittaa. Siellä se myös lisää hajottajamikrobeja eli maatumisprosessi nopeutuu.
Samoin ulkohuussissa biohiilen käyttö vähentää hajua ja nopeuttaa massan maatumista mullaksi.

Biohiilen ostopaikkoja...

Kotimaisen Carbons Finland Oy:n biohiiltä voi ostaa suoraan heidän omasta verkkokaupasta, joko isona eränä tai pieninä 4 ja 10 litran pusseina. Siellä on usein tarjouksiakin, pienenä vinkkinä 😊
Carbonsin biohiiltä myy myös Hankkija, Viherpeukalot ja Kodin Kukat.


Tämä on kaupallinen yhteistyö Carbons Finland Oy:n kanssa eli sain pienen rahallisen korvauksen tästä kirjoituksesta. Kiitos siitä heille!

Aiempi postaus Lavakaulukset ja biohiili - helppoa viljelyä. Postauksessa on näkyvissä isompi pakkauskoko.

Puutarhajätteen kompostoinnista lisää postauksia...

Kesäisin terveisin Sari