keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Iik, hämähäkkejä kukissa!


Hämähäkit ovat hyökänneet kukkiin, ja oikein laumana! Varsinkin tähän halloween ritarinkukan kukkaan. Ne on kyllä aika järkyn näköisiä, etenkin jos pelkää hämähäkkejä. Oikeastaan kaikkein hurjimpia ne on korokiassa, sillä ne huomaa vasta yllättäen ja läheltä.

Hämähäkit ritarinkukassa...

Nämä ritarinkukat eli amaryllikset on ne samat, joista kirjoitin viime viikolla Ritarinkukat vielä nupussa. Silloin nupullisina niistä tuli ihan kevätfiilis, mutta nyt... huh.



Näitä hämähäkkejä on joka paikassa.

Korokia eli kummituspuu hämähäkkejä täynnä...

Aloe verassa on pari isoa mustaa hämähäkkiä. Sen takana on korokia (Corokia), jota myös kutsutaan kummituspuuksi. Sillä on ihan pienet harmahtavan vihreät lehdeet. Lehdistöstä on tosi vaikea erottaa niitä valkoisia hämähäkkejä.

Hämähäkit erottuu siitä vasta näin läheltä.
Tästä tuli kyllä mieleen yksi sukulainen, jolla on hämähäkkikammo. Saisi varmaan aika järkytyksen tästä hämähäkillisestä korokiasta. Sillä niin arvaamattoman yllättäen hämähäkit huomaa lehtien sesasta. No, en aio häntä kuitenkaan järkyttää 😊 

Hauskaa Halloweeniä! 👻

Terkuin Sari

Ps. lisää halloween kukkia vanhoissa postauksissa...



sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Syyssahrami ja myrkkyliljoja

Tämä syyssahrami on niin sykähdyttävän  kaunis, että niitä pitää ostaa lisää... ja toiseen paikkaan. Kukan väri on ihana ja muutenkin se on niin herkän kaunis.  Hauskasti sen kukassa pörräsi kukkakärpänen, aivan kuten myrkkyliljojen kukissa. Ovat siis tärkeitä syyskukkia.

Syyssahrami eli syyskrookus...

Syyssahrameille pitää etsiä aurinkoisempi paikka, sillä aiemmin ne eivät oikein ole ehtineet kukkia. Niille suositellaan hyvin läpäisevää maata sekä lämmintä ja aurinkoista paikkaa. Meillä ne kasvaa kukkanurmikossa, mutta hieman liian varjossa. Siis tiedossa pientä pähkäilyä.

Turkinmyrkkylilja ja kukkakärpänen...

Alastonimmen eli syysmyrkkyliljan kukat ovat jo lakastuneet ja yllättäen niiden luota kasvoi pienet nuput näkyviin. Nyt nuput aukesivat ja kukista on helppo tunnistaa ne turkinmyrkkyliljaksi. Ne kukkii tässä ekaa kertaa.  


Kaikki nämä myrkkyliljat tässä kohtaa on niitä, jotka ensin ovat olleet syyskukkana ruukussa, talven ruukku kellarissa ja keväällä sitten sipulit on istutettu maahan. Todella hyvin näyttävät jatkavan elämäänsä pihalla tavallisessa puutarhamaassa ja auringossa, eivät ole siis kertakäyttöisiä ruukussa.

Espanjansiruetanat vain tuppaavat syömään myrkkyliljojen nuput riekaleiksi, mutta onneksi etanarakeet ovat auttaneet siihen ongelmaan.
Nimensä mukaan, myrkkyliljat ovat tosi myrkyllisiä syötynä, siis ihmisille... ei näköjään siruetanoille.

Myrkkyliljat kukkivat ruukussa sammaleessa...

Parvekkeen pöydällä kukkii nyt ne syyskuun alussa istutetut myrkkyliljat, jotka sain Korpikangas Siemen-Fröltä. Kukinta kestää siellä pitkään ja ruukku näkyy kivasti sisälle. Eli aika ekologisia syyskukkia.
Ruukkuun sipulit istutetaan aina hyvin pinnalle, mutta pihalle maahan ne istutetaan normaalisti. Tässä ruukussa multana on sitä 100% sammalta eli Kasvusammalta ja hyvin näyttävät kukkivan, vaikka sipulikukille yleensä suositellaan läpäisevää hiekkamultaa. Näin sateelta suojassa olevassa paikassa sammal näyttää toimivan tosi hyvin.


Nämä on niin suloisen kauniita, että näitä tulee ihailtua vähän väliä 😊

Mitä kuuluu murattisyklaamille...

Tämän murattisyklaamin mukulan istutin samana päivänä kuin myrkkyliljojen sipulit. Se on lähtenyt hitaasti kasvuun eli nuput ovat vielä aika pieniä. 
Kasvien kanssa tämä on ihan tyypillistä, joskus ne ovat hitaita ja joskus yllättävät nopealla kasvulla. Ne kun ovat eläviä, niin niiden kasvuintoon vaikuttaa edellisen vuoden sää Hollannissa, missä kaikki sipulit ja mukulat kasvatetaan.
Ensi viikolla on luvattu jo kunnon yöpakkasia, joten alan pitää tätä ruukkua viileän huoneen ikkunalla myös öisin. Nyt ruukku on ollut päivät sisällä ja yöt parvekkeella.

Syklaamit ovat lemppareitani, joten tämän kasvua on jännä seurata.
Olen kasvattanut murattisyklaamia ekaa kertaa syyskukaksi ruukussa 9 vuotta sitten. Uppouduin vanhoihin blogipostauksiin ja löysin sieltä yhden jutun, jossa oli myös murattisyklaamilla ihan oma kasvurytmi. Näissä kasvatuspuuhissa näyttää olevan kivasti haastetta 😊

Leppoisaa sunnuntaita!

Terkuin Sari

perjantai 25. lokakuuta 2019

Ritarinkukat vielä nupussa

 Blogiyhteistyö - Huiskula
Nämä nupulliset ritarinkukat ovat aika veikeitä. Nyt kun olen niitä katsellut jo useamman päivän tässä hyllykön päällä, niin vieläkään ne eivät tunnu jouluisilta. Melkeinpä enemmänkin keväisiltä. Kuvassa vasemmalla on kymbidi orkidea ja oikeassa reunassa pilkottaa klusia altakasteluruukussa.

Ritarinkukan eli amarylliksen nuppuvarret...

Ritarinkukilla on hauska tapa liikuttaa kukkavarsia. Yhtenä päivänä varsi on ihan pystysuorassa ja toisena päivänä se sojottaa vinoon. Ja taas palautuu pystyyn.


Jännä fiilistellä jatkossa, muuttuvatko nämä jouluisemmiksi, kun punaiset kukat avautuvat. Ja nyt kun niitä on useampi, niin huomaanko niiden vaikutusta.
Nimittäin punainen väri on energinen ja aktivoi. Eli jos kaipaa enemmän puhtia tai ei saa asioita tehdyksi, niin punaiset kukat voivat auttaa. Kannattaa kokeilla!

Nämä ritarinkukat ovat ns. kaksivanaisia eli niissä on myyntihetkellä kaksi kukkavanaa. Yhdestä pilkottaa lisäksi yksi pieni nuppuvanan alku, jee 😊

Kolme ritarinkukkaa samalla alustalla...

Näistä saa tosi kauniin asetelman, kun laittaa ne samalle kukka-alustalle. Lisäsin vähän sammalta mullan pinnalle, niin kokonaisuus on vielä vihreämpi.
Ihanasti sain sukulaisilta sammalta, sillä en ole ehtinyt itse hakea sitä meidän mökiltä. Sammaleen keräämiseen metsästä kun pitää olla maanomistajalta lupa.

Edit - Ritarinkukat pääsivät hauskaan halloween asetelmaan Iik, hämähäkkejä kukissa! 


Ritarinkukka on monivuotinen ruukkukukka...

Ritarinkukat eli amaryllikset (Hippeastrum) ovat monivuotisia. Niitä kastellaan nuppuvarren kasvun ja kukkimisvaiheen aikaan pienellä vesimäärällä. Hämärässä ja lämpimässä kukkavarsi kasvaa pituutta, joten vien ruukut illalla viileän huoneen ikkunalle.

Kukkimisen jälkeen ritarinkukkaa kastellaan ja lannoitetaan, kuten huonekasveja. Syksyllä kastelu lopetetaan ja kasville annetaan lepokausi. Hyvän lepokauden jälkeen ritarinkukka kukkii taas uudelleen. Tarkemmat ohjeet löytyvät vanhemmasta postauksesta Amarylliksen säilyttäminen ja hoito. 

Sain nämä ritarinkukat Huiskulasta ja ne on kasvatettu sipulista Turussa, Huiskulan Puutarhalla.

Hyvää viikonloppua!

Terkuin Sari

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Omenapuiden talvisuojaus nyt!

Nyt on hyvä aika tehdä omenapuiden ja muidenkin hedelmäpuiden talvisuojaus. Ensi viikolle on luvattu jo pakkasia, joten tällä viikolla tehtynä homma on vielä kivaa vaikka paljain käsin. Hedelmäpuiden lisäksi, meillä suojataan myös muutamia muita kasveja. Ihan tässä lähistöllä liikkuu metsäkauriita ja siksi pelaamme varman päälle. On niin hyvässä muistissa, miten yhtenä keväänä kauriit söivät kaikki meidän upeat tulppaanit.

Omenapuiden talvisuojaus - rungonsuoja...

Nuorien omenapuiden ja muidenkin uusien puiden rungot suojaamme yleensä jo syyskuussa muovisin rungonsuojin. Nimittäin syksyisin rusakot käyvät maistelemassa puiden kuorta, ja välillä  ne kauriitkin.
Rungonsuojat estävät myös maan pinnalla, lumen alla, liikkuvia peltomyyriä syömästä puun kuorta. Tuhot paljastuvat vasta, kun lumet sulavat.

Kuvan muovispiraalit on käteviä, sillä ne on helppo kiertää ohuen sekä paksun puun rungon ympärille. Ja kun ne kesän säilyttää varastossa, niin ne kestävät käytössä vuosia.

Biohajoava rungonsuoja...

Nykyään on myös biohajoavia rungonsuojia, joiden sanotaan kestävän noin 4 vuotta. Meillä on testauksessa nyt sellainen pikkusyreenin rungon ympärillä, ja vasta ekaa talvea. Se on muuten samantyyppinen eli spiraalimallia, joka kierretään puun rungon ympärille.

Omenapuiden talvisuojaus - metallinen kanaverkko...

Rungon suojaamisen lisäksi, nuoret hedelmäpuut suojataan korkealla metalliverkolla. Se estää rusakoita ja kauriita syömästä puuta.
Meillä on käytössä perinteiset kanaverkot. Nämä verkot on ainakin 30 vuotta vanhat, jopa vanhemmat. Ne on noin 1,5 metriä korkeat ja riittävät juuri ja juuri. Täällä eteläisessä Suomessa kun lunta ei ole kovin paksulti.
Kuten tästä viime vuoden kuvasta näkee hyvin, metalliverkolle on laitettu pari tukikeppiä. Se on erittäin tärkeää! Lumimyräkässä tukikepit pitävät verkon paikallaan ja sen lisäksi rusakot eivät pääse painamaan verkon reunaa alas. Ihan ylimmässä kuvassa verkon yläreunaa kiinnitetään parhaillaan tukikeppiin.

Magnolia, pensasmustikka ja näsiä saavat myös talvisuojauksen...

Metsäkauriiden takia suojaamme verkolla myös magnolian. Sen verkko on tuettu kolmella tukikepillä, koska se on jo kasvanut niin leveäksi.

Verkko on laitettu myös alla olevan marjatuomipihlajan taimen ympärille. Rusakko on syönyt jo kaksi kertaa näsiän, ja vielä kesällä. Joten se ja pensasmustikat ovat olleet suojattuna koko kesän. Meidän pihalla nimittäin majailee taas iso rusakko.

Rusakot syövät mielellään myös ruusukvittenin, tyrnin, kultasateen, vihmojen ja marjaomenapensaan taimia. Kun pensaat ovat jo vähän kasvaneet isommiksi, niitä ei haittaa vaikka rusakko vähän söisikin oksia. Kuvia löytyy lisää Pensaiden talvisuojaus -postauksesta.

Kylmää vastaan tehtävät talvisuojaukset...

Vielä ei tehdä muita talvisuojauksia, vaan odotellaan maan pinnan jäätymistä. Ruusujen talvisuojauksesta Talvisuojaturvetta ryhmäruusuille.

Biokompostorien hoito ennen pakkasia...

Toinen tärkeä asia on nyt tyhjentää biokompostoria, siihen kuun vaihekin on hyvä. Nykytiedon mukaan kompostoria kannattaa tyhjentää neljä kertaa vuodessa. Eli kerralla otetaan vain alin massa pois. Siitä lisää Biokompostorin syksyinen tyhjennys.

Samalla on hyvä vaihtaa tavallinen kompostikuivike talvikuivikkeeseen. Kylmänä kautena ravinteikkaampi kuivike pitää kompostimassan käynnissä, eikä massa jäädy kovilla pakkasilla.
Tällaista Tehokuiviketta olemme testanneet nyt pari vuotta, ja kompostori on pysynyt hyvin käynnissä läpi talven. Tänään haettiin varastosta Tehokuivike säkki lämpimämpään tilaan lämpenemään. Se on muuten yksi konsti, jolla kompostorissa saa lämpötilan pysymään korkeampana.

Nyt saa tulla pakkaset ja vaikka lumi, tärkeimmät pihahommat on tehty 😊

Syysterkuin Sari

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Yllätys, nuppuja venuksenkengässä ja kärsimyskukassa

Venuksenkenkä teki ihanan yllärin… huomasin siinä kaksi nuppua, jee! Ostettaessa siinä oli yksi kukka. Yllätyin noista nupuista täysin, sillä tämä orkidea on kokenut aika kovia. Ehkäpä se onkin syynä noin innokkaaseen kasvuun ja kukintaan 😊

Venuksenkenkä ei ole päässyt helpolla...

Keväällä tämä venuksenkenkä putosi kukkapöydältä lattialle tosi vauhdikkaasti. Ruukusta levisi kaikki multa pitkin lattiaa ja itse kasvi löytyi juuret täysin paljaana. Siinä tuli sitten samalla orkideakasvualustan vaihto.
Toinen koettelemus sillä on ollut ripsiäiset. Niitä oli myös muissakin orkideoissani kesällä, onneksi nyt näyttää jo paremmalta. Ripsiäiset tulivat siitä vanhan ajan maatiaisamarylliksestä, johon ne on sitkeästi pesiytyneet. 
Sen sijaan villakilpikirvoja ei ole näkynyt enää lainkaan.

Näin olen venuksenkenkää hoitanut...

Olen kastellut tätä noin kerran viikossa #kastelupäivinä, upotuskasteluna. Ja joka kasteluveteen laitan aina orkidealannoitetta. Eli kastelutapa on ainakin ollut tälle sopiva.
Se on muuten ollut kaakkoon suuntaavan huoneen ikkunalla. Huoneessa lämpötila on kesällä aika kuuma ja nyt noin 19 astetta.

Viimevuoden kukkiva verso on kuvassa keskellä, jo hieman vaaleamman vihreänä. Sen alaosasta kasvoi nämä uudet versot, jotka nyt tekevät nuppuja. Niidenkin tyvellä on jo pienet uusien versojen alut.

Tämän kukat näet viime vuoden postauksesta Venuksenkenkä... helppo vai vaikea. Nyt voikin jo todeta, että tosi helppo kasvi 😊

Kärsimyskukka tekee vielä nuppuja...

Olen jo jonkin aikaa pähkäillyt - säilyttäisikö tätä kärsimyskukkaa vai heittäisikö sen jo kompostiin. Se on kyllä monivuotinen kasvi ja jopa huonekasvikin, mutta ei kestä pakkasta. Tämä kärsimyskukka on vain tosi voimakaskasvuinen eli kesän aikana  se kasvatti parvekkeella yli 5 metriä pitkiä versoja.
Vielä on viikko aikaa jahkailla, ennen kuin sääennusteen mukaan tulee kunnon pakkaset.
Miten tämä päättäminen onkin joskus näin vaikeaa 😄

Nyt on ollut niin lämmintä, että kärsimyskukan nuput kehittyvät edelleen. Jännä nähdä aukeavatko jo ensi viikolla. Sen kukat ovat erittäin kauniit, ja kestävät yhden päivän.


Vanhat puikkokämmekät ja muut orkideat...

Kummatkin vanhat puikkokämmekät aloittelevat kukintaa. Nekin on tosi helppoja ja varmoja kukkijoita vuodesta toiseen. Sen sijaan vanhat perhosorkideat vasta alkavat kasvattaa uusia kukkavarsia.
Alla lista orkideapostauksista. Eli olen ihan hurahtanut helppoihin orkideoihin 😍

Ihanaa syksyistä alkavaa viikkoa!

Sadeterkuin Sari 

perjantai 18. lokakuuta 2019

Eka amarylliksen sipuli istutettu

 Blogiyhteistyö - Korpikangas Siemen-Frö
Jos haluaa näitä erikoisemman värisiä amarylliksiä, niin ne kannattaa kasvattaa itse sipulista. Se on todella helppoa, sillä kasvupaikaksi sopii hyvin ihan tavallinen huoneen ikkunalauta. Lisäksi kasvatus onnistuu aina. Kuvassa kerrottukukkainen valkopunertava lajike.

Milloin kannattaa istuttaa amarylliksen sipuli...

Hmmm... hyvä kysymys!  Kaikki Korpikangas Siemen-Fröltä tulleet amarylliksen sipulit ovat aina kukkineet noin kahden kuukauden kuluttua. Ne juurtuvat ensimmäisenä kuukautena ja toisena kasvattavat nuppua kukkaan. Itse pidän siitä, että sipuli on juurtunut kunnolla, koska silloin amaryllis pysyy paremmin pystyssä. 
Ja istutusaika kannattaa ehdottomasti valita myös kuun mukaan eli kasvavalla kuulla.

Välillä puutarhamyymälöissä näkyy myynnissä myös sellaisia sipuleita, joista pilkistää jo nuppu. Ne kukkivat todennäköisesti kuukauden kuluttua istutuksesta ja juurtuvat vasta kukkimisen jälkeen.

Amarylliksen sipulin istutus ruukkuun...

Tältä näytti amarylliksen eli ritarinkukan sipuli, kun avasin Korpikankaalta tulleen postipaketin.

Ensiksi liotin juuria matalassa vedessä noin 15 minuuttia.

Sen jälkeen oli helppo nyppiä huonot juuret pois sipulin pohjasta. Samalla leikkasin elävien paksujen juurien päistä kuivat osat pois. Teen putsauksen aina näin huolella, koska kasvien kanssa on niin kiva puuhailla 😊

Amarylliksen sipuli istutetaan niin, että sen pääliosa jää näkyviin. Tällä kertaa ruukku oli aavistuksen verran liian pieni, joten sipulia jäi enemmän näkyviin.
Kuten viime vuonnakin, niin myös nyt istutin sipulin kasvusammaleeseen. Oli vähän hankala saada kasvusammalta sipulin ja ruukun väliin, mutta lopulta kahvilusikan avulla se onnistui.
Kun sipuli oli istutettu, kastelin "mullan" eli kasvusammaleen ja vein ruukun aurinkoiselle ikkunalle.

Sain amarylliksen sipulin Korpikangas Siemen-Fröltä. Kiitos siitä heille! 
Heillä näyttää olevan vielä hyvä valikoima erikoisia lajikkeita verkkokaupassaan, pienenä vinkkinä.


Amarylliksen jatkohoito ja säilyttäminen...

Periaatteessa amaryllis eli ritarinkukka on monivuotinen huonekasvi. Se vaatii kuitenkin lepokauden, jotta se jaksaa kukkia. Ohjeet löytyvät vanhasta postauksesta Amarylliksen säilyttäminen ja hoito.




Amaryllikset ovat lemppareitani joulukukista, jouluruusun ohella. Joten lisää postauksia amarylliksistä alla...

Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Kukkaterkuin Sari

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Haravointia, etanoita ja pintakompostointia

 Rakastan haravointia! Eilen oli upea syksyinen päivä, joten karkasin töistä keskellä päivää haravoimaan. Aurinko paistoi ja lehdet olivat hieman jo kuivahtaneet eilisen sateista eli haravointi on niiiiiin nautinnollista.

Paksu kerros puiden lehtiä...

Meillä siis haravoidaan nämä paksut lehtimassat, mitä tulee vanhoista metsälehmuksesta, jalopähkinästä ja omenapuusta. Lehtiä on niin paksu kerros, ettei sitä voi jättää nurmikolle. Ja ne on helpompi haravoida näin ehjinä ja isoina kuin ruohonleikkurilla silputtuna.


Itse tykkään tehdä pihahommia paljain käsin, ja siksi puuvartinen harava on suosikkini ja se on myös kivan painava, verrattuna muoviseen.

Osa lehdistä viedään kottikärryillä sekä saavilla ja osa lehdistä suursäkillä.  Muuta sitten pihan haravontiin ei tarvitakaan.

Pintakompostointia vattumaalla...

Eilen vietiin kaikki lehdet vattumaalle, vatturivien väleihin. Eli pintakompostoidaan lehdet. Näin teemme ainoastaan vattumaalla. Pintakompostointi on ekologista, koska se jäljittelee luontoa ja tuo maahan lisää multaa sekä pitää maan kosteampana. Samalla se on monen hyönteisen elinympäristö.

Kuvan alareunasta näkee hyvin, miten edellisen syksyn lehtijäte on jo maatunut. Nyt syksyllä täytämme alueen taas puiden lehdillä, aika paksultikin. Toki rikkaruohot on ensin kaivettu pois, onneksi niitä ei ollut montaa.

Espanjansiruetanat ja etananmunat...

Miksi pintakompostoimme vain vattumaalla, niin syynä on meidän espanjansiruetanat.  Etanoiden takia putsaamme perennapenkit ja suurimman osan pensaiden alustoista, jotta etanoille ei jää hyviä talvehtimispaikkoja. 
Kun haravoin lehmuksen lehtiä perennapenkistä, niin sieltä lehtien alta lämpimästä löytyi iso espanjansiruetana. Niitä oli varmasti enemmänkin, mutta huomasin vain yhden. Kuvassa siruetana on vetäytynyt kasaan eli se on isompi miltä näyttää. Lisää kuvia niistä Tappajaetanat hyökkää -postauksessa.

Maassa olleen kesäkukkaruukun alta löytyi useampikin rypäs siruetanan munia. Nämä tietysti, kuten aikuinen etanankin, hävitettiin. Siis siruetanat sanelevat meillä jonkin verran, miten pihaa kannattaa hoitaa.

Puutarhajätekomposti eli lehtikomposti...

Kompostin lähellä olevat lehdet haravoidaan tietysti kompostiin. Muuten sinne viedään etupäässä perennojen varret, rikkaruohot sekä muu kasvijäte. Tältä komposti näytti viime viikolla. Puutarhakompostin rakentamisesta ja hoidosta enemmän kompostisarjassa.
Nyt muuten kuun vaihe on hyvä kompostin rakentamiseen ja hoitoon 😊

Biokompostorin tyhjennys...

Biojätekompostoria ei vielä ole tyhjennetty ja viime vuonnakin se tehtiin vasta marraskuun puolessa välissä. Asumme siis Uudellamaalla, joten talvi tulee yleensä vuoden vaihteessa.
Lisää siitä Biokompostorin syksyinen tyhjennys.

Syysterkuin Sari