maanantai 4. helmikuuta 2019

Suunnittelua - omavaraisuus kotipihalla

Innostuin tästä omavaraisuudesta ihan täysin, vaikka yleensä kukat ja kauneus menee minulla ykköseksi. Enpä olisi uskonut vielä viime kesänä, etä näin käy. Eli osallistun vapaamuotoiseen Omavaraisuus blogeissa -yhteiskirjoituksiin. Ensimmäiseksi se avasi silmäni näkemään, miten paljon meillä on jo monivuotisia hyötykasveja. Osaa ei edes käytetä ruuanlaitossa, ainakaan vielä. Tästä onkin tulossa jännä vuosi!

Omavaraisuus meidän pihalla...

Vahapapujen, perunoiden ja vadelmien suhteen olemme täysin omavaraisia, etenkin kun perunoita ei syödä kovin usein. Samoin herukoita riittää hyvin omiksi tarpeiksi.
Sen sijaan päärynä, luumu ja omenapuu ovat vielä niin nuoria, että niistä tulee pieni sato. Vanhojen puiden omenat käyvät piirakkaomenaksi. Ja maa-artisokkaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta käytämme sitä vain vähän ja kesällä. Täytyykin etsiä siitä hyviä reseptejä.
Sitten meillä on nuoretkot viiniköynnös, pensasmustikat ja marja-aroniat, mitkä tekevät pienen sadon.
Ja toivottavasti ne elokuussa istutetut mansikan taimet talvehtivat hyvin ja tuottavat jo kesällä satoa.

Nämä puutarhavadelmat ovat ehkä 30 vuotta vanhoja ja jostain kohtaa kasvu on heikkoa. Niille pitäisi nyt keksiä jotain piristystä.

Olisi kiva saada yksi syysomenapuu ja muutama uusi marjapensaslajike. Tosin näille pitää ensin suunnitella hyvä paikka, jotta kasvavat hyvin eivätkä tule haittaamaan muita kasveja tulevina vuosikymmeninä. Eli etukäteen suunnittelu kannattaa aina!

Kasvimaan suunnittelua...

Kasvimaalle tein jo karkean kylvösuunnitelman, minkä tarkennan heti, kun lumet sulavat. Nimittäin kasvimaan tarkat mittatiedot puuttuvat. Viime keväänä kun vaihdettiin kasvimaan ja mansikkamaan paikat keskenään ja lisättiin maahan biohiili, niin ei tullut mitattua paljon jäi kasvimaalle tilaa. Ne ovat siis vierekkäin.

Näyttäisi siltä, että kaikki ei mahdu kasvimaalle tänä vuonna 😁 Joten jos vaan aikaa riittää keväällä, niin raivataan maa-artisokkaa pienemmäksi alueeksi ja siten saadaan uutta tilaa. Sinne voisi kylvää uusia kokeiluja kuten kaurajuuret ja mustajuuret sekä osan herneistä.

Kasvimaalle jäisi vahapavut, osa herneistä, sipulit, mangoldi ja sellerikaali. Kokeeksi nyt laitan vähän salaattia ja retiisiä. Aiemmin niitä ei ole kannattanut kylvää kasvimaalle, koska maa on niille liian  pintakuivaa. Nyt kun maassa on biohiiltä, niin onkin mielenkiintoista testata, viihtyykö siinä nyt salaatti ja retiisi. Niiden maku muuttuu heti karvaaksi, jos vähänkään kärsivät kuivuudesta.

Ja tietysti kasvimaalle ja perunamaalle pitää jäädä tilaa myös kukille.  Vaihteeksi kylvän oranssinsävyistä kehäkukkaa tuttujen keltaisten lisäksi.

Kastelualtaat seinänvierelle...

Olen kesäisin paljon liikkeellä työn takia, joten nämä kastelualtaat ovat tosi käteviä paljon vettä vaativille kasveille. Viime kesänä yhdessä altaassa kasvoi kesäkurpitsaa. Tänä vuonna pitkästä aikaa ajattelin kylvää muutamia tomaatin taimia. Nimenomaan keltaista tomaattia, jotta niitä voi sitten kaikki syödä. Laitan ne kasvamaan kastelualtaaseen talon seinustalle. Toiseen altaaseen suunnittelin salaatteja ja retiisit. Altaat voi laittaa ihan seinänvierustan sepelin päälle, koska niistä ei valu vettä ja sekin tila tulee samalla hyötykäyttöön.

Kuun vaiheet ja luonnonmukaisuus kaikessa...

Kaikki kylvöt ja istuttamiset sekä lannoittamiset, maanparannukset ja muut hoitotoimet teen tuttuun tapaan ajoittaen kuun mukaan. Nyt varmasi muistetaan punajuurikin kylvää oikeaan aikaan, kun viime vuonna niiden juuret jäivät niin pieniksi ja lehdet kasvoivat isoiksi.
Ja tietysti hoitotoimet muutenkin tehdään mahdollisimman luonnonmukaisesti.
Jättisipulien siemenistä puolet on itänyt  eli näköjään lähtevät tosi hitaasti kasvuun.

Pihan haasteet...

Kasvien suhteen meidän pihalla on yksi haaste, nimittäin espanjansiruetanat. Ne voivat syödä siemenestä itäneet taimet yhden yön aikana ja jo yksi tekee paljon tuhoa. Niiden takia emme käytä maatuvia katteita tai kasvuharsoja. Kasvimaalle pitääkin keväällä virittää etanaeste paikoilleen. Se otettiin pois viime keväänä, kun maata kunnostettiin. Ja kun siruetanoita ei kesän kuivuudessa näkynyt, niin ei ollut tarvetta esteelle. Nyt se siis pitää laittaa paikalleen.



Toinen haaste kasvimaalla on pintakuiva maa ja kastelun hankaluus. Maa on runsasmultaista hiekkamoreenia, jonka pintaa kuivuu heti tuulessa ja auringossa. Eli kesällä sitä saisi kastella aamulla ja iltapäivällä. Siihen emme pysty, sillä vesi otetaan vanhasta rengaskaivosta ja matka kasvimaalle on pitkä. Eli letkun vetäminen on hieman työlästä, joten kastellaan aluksi kerran päivässä ja myöhemmin kesällä harvemmin.
Viime kesän biohiilikokeilu kasvimaassa paransi ällistyttävästi kasvien vedensaantia. Siitä kirjoitan lähiaikoina oman postauksen. Eli nyt onkin jännä nähdä, miten kasvit käyttäytyvät tänä kesänä kasvimaalla.

Kolmas haaste on ajan puute. Minulla ei ole kesällä kesälomaa ja muutenkin on päiviä, jolloin reissaan työn takia. Eli siksi suunnitelmat ovat hyvin varovaisia ja kasvimaallekin tulevista kasveista suurin osa ei vaadi hoitoa. Ainoastaan sitä kastelua 😊

Kompostista hyvää multaa...

Olemme mullan suhteen omavaraisia, sillä kompostista tulee joka vuosi paljon multaa. Se menee uusien kasvien istutuspaikkojen kunnostamiseen sekä kasvimaalle. Kesäkukkaruukkuihin laitamme pohjalle kompostimultaa ja loppuosan täytämme laadukkaalla pussimullalla. Samoin kastelualtaiden päälle tulee multasäkit. Muuten pihalle ei tarvitse koskaan ostaa multaa.

Kompostissa on sekin tosi upea asia, että sinne saa laitettua kaikki rikkaruohot ja muuta kasvinosat. Ei ole ongelmaa, mihin ne laittaisi. Ja niistä tulee hyvää multaa😊

Puutarhakomposti oikein höyrysi syksyn viileydessä, kun sitä vähän lapiolla kaiveli. Lisää puutarhajätteen kompostoinnista: Kompostin teko - kompostisarjan 1. osa

Koska pihamme on omakotitaloalueella ja ihan keskivertopiha, niin kanoja tai muuta omavaraisuutta emme aio hankkia. Syötävät kasvit, pihakaivovesi ja komposti ovat sitä omavaraisuutta, mikä on meille mahdollisia. Ja itse asiassa siinäkin on jo tosi paljon!

Olisi tosi ihana kuulla, miten te olette omavaraisia vai eikö se edes ole tullut mieleenkään?


#suuntanaomavaraisuus -yhteispostauksiin osallistui tällä kertaa myös:


Puutarhaterkuin Sari

Ps. tulipas tästä harvinaisen pitkä kirjoitus 😊😊

36 kommenttia:

  1. Kuullostaa niin tutulta, että siemeniä tulee haalittua vähän liikaakin, maa loppuu aina kesken :) Itse pyrin suljettuun kiertoon, joten ostomultaa (sitä se pussimulta kait on) ei käytetä, maanparannukseen on pitänyt kehitellä kaikenmoista maansiirtoa omalla tontilla. Kateviljelyä suosittelen, maanpinta ei pääse silloin niin kuivumaan, tosin katetta on vaikea joinain kesinä saada riittämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin paljon mielenkiintoisia kasveja, joita on kiva kokeilla... mutta maa ei tosiaan aina riitä ;)
      Meillä on monivuotisten kasvien kanssa tuo mullan suljettu kierto, mutta tomaatille ja pelakuille en omaa multaa ole uskaltanut laittaa. Tai oikeastaan sitä omaa multaa pitäisi parantaa muilla aineilla, jotka pitäisi taas ostaa. Joten pussimulta on ollut kätevämpää meillä.
      Katteet on tosi hyviä ja minäkin ehdottomasti suosittelen niitä! Mutta harmillisesti espanjansiruetanat pesiytyvät niin helposti maatuvan katteen alle kasvimaalla, josta niitä on vielä vaikea nähdäkin. Siksi emme käytä mitään katteita vaan kylvämme aika tiheään, jolloin kasvien lehdistö myöhemmin peittää mullan pinnan. Se auttaa sitten loppukesällä :)

      Poista
  2. Aika paljon on teitä omavaraisuudesta bloggaavia tänä vuonna. Hyötykasvi-innostus on selvästi nousussa. Tosin niinpä se on nyt itsellänikin :D Kivoja suunnitelmia on, toivottavasti siruetanat olisivat viime kesän kuivuudessa kuolleet kaikki sukupuuttoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan yllättävän paljon lähti mukaan kirjoittelemaan omavaraisuudesta ja minäkin nyt ekaa kertaa :)
      Tuntuu, että joka vuosi hyötykasvien siemenien ja taimia on myös tarjolla enemmän sekä uusia lajikkeitakin. Se kertoo myös hyötykasvien suosiosta.
      Toivotaan, että siruetanat oloisivat kuolleet sukupuuttoon, ainakin meillä Suomessa. Ehkäpä ne jossain ovat tärkeitä eliöitä, tiedä sitä ;)

      Poista
  3. Kyllä oli kauniita nuo kasvimaan kasvit! Minua kiinnostaa myös kaikki mitä voi omassa puutarhassa kasvattaa, koska olen lapsuudessa puutarhalla kasvaneena tottunut omavaraistalouteen. Kuunvaiheita seurataan täälläkin, milloin kylvetään? milloin istutetaan? Hyvää Helmikuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Tähän aikaan vuodesta kesäiset kuvat ovat niin ihania, ja etenkin nämä kasvimaakuvat :)
      Kuun mukaan on ajoitettu iät ja ajat, siksi onkin tosi hyvä juttu, että tieto on tullut takaisin käyttöön. Niin isoja apuja niistä on kasvien kasvatuksessa, kuten varmaan olet huomannut.

      Poista
  4. Mahtavia suunnitelmia. Kauhukseni katsoin sinun kasvavaa sipulia ja pohdin olevani taas myöhässä. Pitäisi sipulia ja valkosipulia kasvattaa siemenstä. En vain ole vielä ehtinyt lumenluonnilta sipulimultaan asti. Mielenkiintiinnolla jään seuraamaan kuinka suuresti hyötykasvit tulevatkaan hyökkäämään pihaasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sipulin kasvatus siemenistä on kyllä haastavaa. Osa lähtee terhakkaasti, kuten kuvassa ja osa hyvin hennolla alulla, joka ei meinaa vahvistua. Täytyykin tarkistaa siemenpussista itävyysprosentti, ei taida olla iso.
      Samaa minäkin mielenkiinnolla tai jopa "kauhulla" jään seuraamaan... täyttääkö hyötykasvit kohta koko pihan ja ihanille kukille ei jääkään tilaa ;)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Biohiilen edut on ihan uskomattomat! Ihme, että sitä ei aiemmin ole otettu tuotantoon ja käyttöön ammattipiireissä.
      Odotan kevättä jännityksellä, että näkee miten kasvit lähtevät kasvuun biohiilimaassa ja miten maa nyt käyttäytyy.

      Poista
  6. Ihana höyryävän kompostin kuva. Ihan saattaa itse haistaa muhevan mullaan tuoksun. Sopisiko tähän mukaellen... miljoona, miljoona, miljoona lieroa, tuoksua, tuoksua, tuoksua humuksen. muistoja, muistoja, muistoja tuoksut tuo, sadon ja mauen ensi perunoiden. (miljoona ruusua, veera telenius).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sopii :) Komposti toimii ihan järkyn hyvin. Kasataan se korkeaksi syksyllä ja melkein heti alkaa kasa laskea. Vähän kun kaivaa pintaa pois, niin sieltä nousee höyry. Eli aikamoinen liero- ja mikrobitoiminta siellä näyttää olevan.

      Poista
  7. Oi kuinka samaistuinkaan tuohon siementen haalimiseen ja esikasvatuksen lapasesta lähtemiseen :D minä mietin ihan joka ikinen kevät, mihin ihmeeseen minä ne kaikki taimet tyrkkään! Aijjai kun olisikin hehtaari jos toinenkin valmiiksi muokattua kasvimaata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, se olisikin super ihanaa... ei tarvitsisi kuin istuttaa taimet kuohkeaan multaan :) Innostuin nyt kehäkukista ja tietenkin hankin jo niitä useampaa lajiketta. Pahaa pelkään, että puutarhamessuilta tulee vielä niitä lisää.

      Poista
  8. Olen todella kiinnostunut biohiilestä ja kokeiluistasi. Kävin muuten viime kesänä aina lunttaamassa sinulta kitkemispäivät, kiitos tiedon jakamisesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Biohiili on kyllä niin super kova juttu! Siitä on paljon etua, myös esimerkiksi kompostorissa. Jo parissa viikossa huomasimme sen vähentävän massan hajua.
      Kitkemispäivät kuuluvatkin niihin puutarhurin tärkeisiin päiviin ;) Olethan huomannut merkata ylös sen Suuren Kitkemispäivän 18.6. Tänä vuonna se on todennäköisesti erityisen hyvä!

      Poista
  9. Omavaraisuus on mielestäni viisasta, hauskaa ja antoisaa niissä omien resurssien puitteissa. Meillä on mahdollisuus aika suureenkin omavaraisuuteen, mitä ilolla hyödynnetäänkin. Perunoita, porkkanoita, yrttejä, sipuleita, monen sortin marjoja ja maa-artisokkaa on oman tarpeen lisäksi myös läheisille, samoin valkosipulia piisaa jopa myyntiin asti. Tuoretarpeina on tomaatit, salaatit ja kurkut sekä makoisa sato viinirypäleitä. Monia uusia kokeiluja hyödynnetään vuosittain. Parhaat jäävät vuosittaiseen viljelyyn. Kotikanalan kotkot munivat jopa tuliaisiksi tutuille. Yrttejä viljellään myös terveyden tueksi ja omalääkintään. Luonto on rikas ja kesä antoisa.

    Multaa on meilläkin valmistettu ihan itse kompostoimalla, mutta toissavuonna tuli ihan ensimmäinen ostettu multakuormakin, koska ruusut tarvitsivat multalisää ja syksyisen tyvimullituksen suojakseen. Yksi multakuorma yli 30 vuotta jatkuneessa puutarhuroinnissa on aika laiha saavutus. Kasasta on vieläkin jäljellä. Mieluiten teen kasvualustat ihan itse omasta (hiekkaisesta) peltomullasta, turpeesta ja palaneesta hevonpaskasta. Ei ole rikatonta, mutta muuten ihan parasta mahdollista.

    Meillä ei ole kuin peltoetanoita, joten katteita käytän runsaasti. Rastaat viskovat katteita sivuun etanoita etsiessään, joten kasailen kattteita takaisin ja kiitän rastaita ahkeruudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, teilläpä on jo aika suuren luokan omavaraisuutta. Tosi mahtavaa! Kyllä itse kasvatetut vihannekset ja hedelmät sekä muut ovat paljon paremman makuisia kuin kaupasta ostetut. Ja tietää, miten ne on kasvatettu.
      Näinhän se on, että jokainen tekee omien resurssiensa ja tarpeen mukaan. Itse koetan välttää turpeen käyttöä, jos mahdollista. Sitä kyllä on pussimullassa, mutta onneksi nykyään alkaa olla järkeviä vaihtoehtoja, kuten sammal.
      Meilläkin, ennen noita siruetanoita, kasvimaa oli perinteisellä kateviljelyllä eli pihalta tulevalla maatuvalla katteella. Ja kasvit kasvoivat ja viihtyvät. Ja rastaatkin pitivät katteesta ;)

      Poista
  10. Biohiilen käyttö kuulostaa mielenkiintoiselta! Odottelen innolla siitä kertovaa postausta. Oikein tuli ikävä omaa kompostia kun katseli tuota höyryävää kuvaa, kohta se kesä taas koittaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittelen siitä biohiilestä ensi viikolla, jos ei tule mitään yllättävää työmenoa. Kuvien läpikäyminen vie uskomattoman paljon aikaa :)
      Sieltä se kevät jo lähestyy ja ei mene kauaa, niin kompostikasat paljastuvat lumen alta. Ja pääsee pihahommiin, jee!

      Poista
  11. Jos on tarvetta päästä maa-artisokista eroon niin minä mieluusti laajentaisin omaa viljelmääni :) Yritän saada sitä leviämään usean metrin matkalle mutta sain ensimmäisenä syksynä vain muutaman mukulan aloitukseksi.

    Mutta harmillinen juttu tuo espanjansiruetana. Elän siinä toivossa että jossain vaiheessa varislinnut oppivat niitä syömään. Lehtokotiloiden kanssakin on välillä ongelmia, kanoille yritin opettamalla opettaa että söisivät, mutta tuntuu että suorastaan säikähtivät niitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menee kyllä vuosia, että maa-artisokka lähtee hyvin leviämään. Ja jos syö niitä paljon, niin leviämiseen menee vielä kauemmin ;)
      Olikohan ne ankat, jotka syövät lehtokotiloita. Meillä olisi kyllä naakkoja, rastaita ja harakoita... jospa ne lähivuosina innostuisivat noista siruetanoista. Toivossa on hyvä elää :)

      Poista
  12. Ihanan kesätunnelmaa pursuava postaus. Tulee niin kaipuu kesään ja samalla pikkuisen huono omatunto, kun en ole vielä ainuttakaan taimea alkanut kasvattaa, vaikka ollaan jo helmikuulla! Tavallisesti olen jo hyvässä vauhdissa tähän aikaan. No, onneksi vielä useinpien kohdalla ehtii hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan vielä ehtii monia esikasvattaa. Itse kylvän tomaatit vasta maaliskuussa, ja huomenna taidan kylvää yhtä ihanaa orvokkia. Tai sitten ensi viikon alussa.
      Kesäkuvat on aina niin ihania talvella :)

      Poista
  13. Ihanan kesäisiä kuvia näin talven keskellä.
    Inhottava tuo etana. Me olemme säästyneet kanojen avulla etanatuhoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanat taitavat oikein pitää niistä tavallisista etanoista. Sellaista olen vähän kuullut. Siruetanat ovat kyllä niin isoja ja limaisia, että en ihmettele yhtään, ettei niille löydy syöjää ;)

      Poista
  14. Olipa kiva löytää blogisi tämän omavaraisyhteispostauksen kautta! Puutarhasi näyttää mahtavalle, ja tulen varmasti paremmalla aikaa lukemaan tarkemmin juttujasi ja oppimaan lisää ☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Tämä blogini on jo aika vanha ja tänne on kertynyt vaikka mitä. Siis puutarhaan liittyen ;)
      Kohta kun messukiireet helpottavat, niin pääsen tutkimaan muita omavaraisuuspostauksia. Sitä odotan innolla!

      Poista
  15. Ei me omavaraisia olla, mutta monenmoista syötävää puutarhasta kesäisin löytyy. Kasvarista saa tomaattia ja kurkkua, kasvimaalta salaatit, porkkanat, perunat, punajuuret ja herneet tuorekäyttöön. Lisäksi omenoita ja luumuja tulee syksyisin enemmän kuin jaksaa syödä, loput menee naapureille;) Muutama marjapuskakin löytyy, pääasiassa herkuttelen ne puhtaiksi paikan päällä, jotain jää pakkaseenkin. Ai niin, löytyyhän vielä raparperi ja vadelmia sekä mansikoita jonkin verran.
    Ensi kesän uutuuksia on viidakkokurkku ja muutaman vuoden tauon jälkeen kesäkurpitsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin on vaikka mitä herkkuja kasvamassa. Kasvihuone on kyllä iso etu, kun siellä saa kasvatettua noita lämpöä vaativia kasveja. Meillä ei sellaista ole, kun vaatisi täysiautomatiikan.
      Ihan unohdin minäkin tuon raparperin, ja on meillä joku vanha mätäs piparjuurtakin.
      Kesän ihanuuksiin kuuluu juuri tuo suoraan pensaasta ja mansikkamaalta syönti, aina ohimennen :)

      Poista
  16. Vuosi vuodelta puutarha antaa aina vain enemmän syötävää. Hyötykasvit ovat kulkeneet rinnalla lapsuudesta saakka ja haluan omillekin lapsille opettaa mistä ruoka tulee. Omavaraisia ei tulla koskaan olemaan sillä silloin molempien aikuisten olisi käytännössä jäätävä pois työelämästä ja maata olisi oltava paljon enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harva pystyy olemaan täysin omavaraisia. Moni voi toki jossain asiassa olla omavarainen, ja se on jo paljon. Se kun on ekologista ja erittäin terapeuttista nykyisessä hektisessä maailmassa. Tämä postaussarja on havahduttanut minut näkemään tämän omavaraisuuden ihan uudesta näkökulmasta. Se on iso juttu :)

      Poista
  17. Hei! Minua kiinnostaisi tietää,onko kasvien ja marjojen kuivatuksella omat päivät? Säilömistilani ovat pienet ja hankin hyötykuivurin viime syksynä. Olen kuivattanut vasta sieniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, marjojen kuivattamiselle on tietyt päivät ja esimerkiksi yrttien kuivattamiselle toiset päivät. Toki siihen vaikuttaa myös milloin sato on valmista kuivattavaksi.

      Poista
  18. Liian monta ihanaa siemenpussia, liian vähän tilaa puutarhassa sille kaikelle - tuttu juttu :D

    Asuin aikoinaan 5 vuotta Tanskassa, jossa tuo etanaongelma on todellisen suuri ongelma puutarhoissa. Silloisen kotini tontin vieressä meni pyöräilytie, ja aina kun satoi, etanat nousivat pyöräilytielle. Niitä oli satoja, ihan kun joku mustamakkaratehdas olisi räjähtänyt. Todella iljettävää. Tanskalaiset suojelivat kasvejaan laittamalla istutuslaatikoiden ja kasvatusalueiden reunoille kuparilistat. Etanat eivät siedä kuparia, sanoivat puutarhurit siellä ja ainakaan itselläni ei pihalla etanat viihtyneet, kun siellä oli kuparilistaa rajauksilla. Sitä ohutta listaa saa ostettua Suomessakin rautakaupasta. Se on kuin kupariteippiä, joka ruuvataan kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä juuri hypistelin siemenpusseja, ja taas pitäisi kylvää :)
      Olen kuullut vähän, että se myytävä kupariteippi ei kestäisi säätä. En ole kyllä kokeillut. Viljelylaatikoissa se on varmasti kätevä, kun niiden reunaan on helppo ruuvata kuparilistat.
      Nyt on jännä nähdä, pienenikö siruetanoiden määrä, kun oli niin kuiva kesä. Toivottavasti! Täytyy kuitenkin virittää se etanaeste kasvimaan ympärille, kunhan lumet sulavat :)

      Poista