Kasvata vain sitä, mitä todella syödään...
Ensimmäisenä kannattaa kasvattaa vain niitä kasveja, joita tulee käytettyä. Se on yksi tärkeimmistä keinoista saada hävikki hyötytarhasta minimiin.
Esimerkiksi meillä osalla on ruoka-aine rajoitteita, joten tiettyjä tuttuja kasveja emme kasvata lainkaan. Niitä tulisi käytettyä tosi harvoin ja kaikki ei silloinkaan voisi syödä niistä tehtyä ruokaa. Joten emme kasvata niitä.
Kasvata vain käytön mukaan...
Toinen tärkeimmistä keinoista saada hävikki hyötytarhasta minimiin, on kasvattaa vain sen verran, kun tulee syötyä.
Sen oppii parissa vuodessa hahmottamaan, kunhan muistaa keväällä kirjata itselle ylös kylvöjen ja taimien määrät. Kesän ja syksyn edetessä kirjataan myös ylös, miten kutakin kasvia tuli käytettyä ja paljonko jäi käyttämättä. Siten saa nopeasti tuntumaa riittävästä määrästä.
Eli etukäteen suunnittelemalla hävikki hyötytarhasta pysyy pienenä.
Kuvan vahapapu onnistuu aina ja siksi sen määrä on helppo arvioida etukäteen. Sitä kasvatamme joka kesä myös pakkaseen.
Seuraa ja korjaa satoa ajoissa...
Kolmas tärkeä asia saada hävikki hyötytarhasta vähäiseksi, on korjata sato ajoissa. Jotta huomaa kasvien kehittymisen ja sadon kypsymisen, hyötytarhassa on hyvä käydä usein ja tutkia läheltä kasvia.
On kasveja, joiden sato kypsyy ja pilaantuu nopeasti, kuten vaikka mansikka. Tällaisista kasveista kerätään satoa jopa useamman kerran viikossa.
Sitten on kasveja, joista satoa valmistuu vähitellen ja ei ole mikään kiire sadon korjuuseen, kuten peruna.
On myös kasveja, kuten kuvan lehtikaalit, joista voi kerätä satoa jatkuvasti tarpeen mukaan. Näistä vihreistä lehtikaaleista otetaan aina alimpia lehtiä. Vielä marraskuussakin siitä saa satoa eli kuva on marraskuun alkupäiviltä.
Toinen hyvin satoisa lehtikasvi, joka kestää myös pientä pakkasta, on ensimmäisen kuvan mangoldi, joka myös onnistuu aina.
Säilö sopivimmalla tavalla...
Etukäteen kannattaa myös miettiä, aikooko säilöä satoa vai syödäänkö kaikki sitä mukaa, kun sato on valmista.
Jos on kellari tai kylmiö käytössä, voi juuresten lisäksi säilyttää siellä hilloja ja mehuja. Niitäkin kannattaa tehdä vain sen verran, mitä vuoden aikana tulee käytettyä. Siten ei tule hävikkiä.
Jos ei ole käytössä kellaria, voi joidenkin sadon pakastaa. Esimerkiksi meillä marjat pakastetaan ja niistä tehdään tarvittaessa mehua tai hilloa. Se on tosi harvoin. Olenkin kirjoittanut siitä tänne aiemmin Mehu pihan marjoista -postauksessa.
Lisäksi hävikki vähenee, kun tekee sadonkorjuun ja säilönnän kuun mukaan hyvinä päivinä. Se auttaa niitä säilymään pidempään hyvänä. Tai ainakin kannattaa välttää ns. huonoimpia päiviä säilöntään.
Hävikki hyötytarhasta ei olekaan aina hävikkiä...
Onko kaikki hävikki hyötytarhasta todellista hävikkiä, sitäkin kannattaa pohtia! Oman tarpeen yli jääviä marjoja ja muuta satoa voi hyvin antaa naapureille, ystäville tai sukulaisille, vaikka heidän itse kerättäväksi. Silloin ylimääräinen sato ei ole hävikkiä.
Tai ylimääräiset marjat voi jättää pensaisiin. Ne ovat silloin linnuille, kuten mustarastaille, mieluista ruokaa, eivät hävikkiä.
Myös se hävikki hyötytarhasta, joka on mennyt syömäkelvottomaksi, ei ole hävikkiä, kun vie sen kompostiin. Etenkin tomaatit, kesäkurpitsat, lehtikasvit ja muut ovat hyvää materiaalia kompostissa. Niistä siis muodostuu arvokasta kompostimultaa. Sitä ei muodostu, jos kompostiin ei tule riittävästi puutarhajätettä.
Siksi ylikypsät, tuhohyönteisten vioittamat, rusakon jyrsimät ja siruetanoiden limaamat hyötykasvit eivät ole hävikkiä - kun ne päätyy kompostiin!
#suuntanaomavaraisuus2025 -sarjan marraskuun yhteispostaukseen osallistuivat seuraavat blogit...
Kasvuvyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2025/11/havikki-hyotytarhasta-omavaraisuus.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2025/11/suuntana-omavaraisuus-marraskuu-2025.html
Puutarhaterveisin Sari
