Mitä opimme tästä vuodesta - omavaraisuus kotipihalla

On taas Suuntana omavaraisuus -yhteispostauksen aika. Tällä kertaa aiheena on mitä opimme tästä vuodesta ja mitä teemme talvella. Siis aivan loistava aihe, sillä saan nyt laitettua tänne muistiin, mitä pitää ensi vuonna muistaa tehdä toisin.

Kasvimaan kylvö aikaisemmin...

Nyt kun etanaeste on taas kasvimaan ympärillä, ensi keväänä täytyy kylvää heti, kun lämpötila sen sallii. Ne meidän espanjansiruetanat menevät niin herkästi harson alle, että emme ole käyttäneet harsoja enää vuosiin kasvimaalla. Mutta ensi keväänä voisi kokeilla, ainakin aikaisin kylvettävien kanssa. Nimittäin aikaisempi kylvö helpottaisi kesän kastelurumbaa, etenkin kun maassa on nyt biohiiltä. 

 Kuvasta näkee hyvin miten kuivan näköistä meidän maa on. Siitä erottaa myös biohiilen palat. Ilman biohiiltä, viime kesänä ei oltaisi saatu niin komeaa satoa, niin pienellä kastelulla.

Pensasmustikoiden kastelu ajoissa...

Vanhat pensasmustikat ovat jääneet tosi mataliksi, kuivuuden takia. Niiden kasvupaikka onkin yllättävän kuiva, tai oikeammin pintakuiva. Eli ensi vuonna niitä täytyy kastella ajoissa, jotta marjasato tulee isommaksi. Täytyykin kysyä "puutarha-apulaiselta", laitettiinko pensaille silloin pari vuotta sitten biohiiltä. En kyllä enää muista 😉

Samettikukat auttoi...

 Rusakot jättivät näiden kastelualtaiden viljelysäkit rauhaan, todennäköisesti samettikukkien takia. Niitä kun istutettiin säkin reunaan. Ensi vuonna täytyykin tehdä samalla tavalla.

Tomaatit paremmalle paikalle...

Näihin keltaisiin kirsikkatomaattien makuun ihastuimme. Ne kelpasivat jopa "tomaatin inhoajalle". Joten keltaisia tomaatteja pitää kasvattaa ensi vuonnakin. Niille pitää vain varata vielä aurinkoisempi paikka, sillä sato kypsyi tosi myöhään. Yksi syy siihen saattoi olla kuuma kesä, mistä syystä hedelmiä alkoi tulla vasta loppukesällä. Ja silloin puut alkoivat jo varjostaa kohtaa.

Valkoiset mansikat erilleen...

Valkoiset mansikat ovat nyt hujan hajan useammassa paikassa, osin  punaisten seassa. Se ei ole hyvä juttu, sillä kaikki ei ymmärrä niiden olevan kypsiä. Eli ne pitäisi siirtää omaksi ryhmäksi jonnekin. Sitä täytyy miettiä sitten talvella, kun on aikaa.

Mitä teemme talvella...

Koska meillä omavaraisuus liittyy aika lailla vain puutarhaan, niin talvella lepäämme. Tietysti on lumityöt, lintujen ja oravien ruokkiminen sekä tulevan kasvukauden suunnittelu. Isoimpia suunnittelujuttuja on löytää valkoisille mansikoille parempi paikka. Ja sitten on tietysti muutamien isojen perennaryhmien uudistamisen suunnittelu, mutta se onkin ihan toinen juttu.

Edelliset Suuntana omavaraisuus -postaukseni alla: 

• lokakuu - Syksyn kuulumisia hyötytarhasta - omavaraisuus kotipihalla 
• syyskuu - Satoa ja kierrätystä - omavaraisuus kotipihalla 
• elokuu - Sään vaikutus hyötytarhaan - omavaraisuus kotipihalla
• heinäkuu - Hyötytarhan kuulumiset - omavaraisuus kotipihalla
• kesäkuu - Vanhat vadelmapensaat ja muut marjat - omavaraisuus kotipihalla
• toukokuu - Maanparannus - omavaraisuus kotipihalla
• huhtikuu - Hyötytarhan suunnittelu - omavaraisuus kotipihalla
• maaliskuu - Minä SariW - omavaraisuus kotipihalla
• helmikuu - Suunnittelua - omavaraisuus kotipihalla

#suuntanaomavaraisuus -sarjan yhteispostaukseen osallistuivat myös seuraavat blogit...

• Tsajut,  
• Jovelan talopäiväkirja,  
• Harmaa torppa,  
• Puutarha hetki,  
• Palokankaan pientila,  
• Metsäläisten elämää,  
• Torpan tyttö,  
• Sorakukka,  
• Rakkautta ja maanantimia,  
• Caramellia,  
• Kohti laadukkaampaa elämää,  
• Korkeala,   
• Riippumattomammaksi,  
• Vehkosuo,  
• Pienenpieni farmi,  
• Laura eli Javis 

Puutarhaterkuin Sari

Juhlavat puikkokämmekät

Puikkokämmekät eli Dendrobium ovat juhlavia orkideoja ja tosi helppoja saada kukkimaan joka vuosi. Vanhimman olen kasvattanut itse pienestä alusta, jonka sain ystävältäni Tuulalta. Nyt se on jo kymmenen vuotta vanha ja näin muhkea. Siihen näyttää tulevan tänä vuonna paljon pieniä tuoksuvia kukkia, joista osa on jo auki ja osa vasta kasvattaa kukkaverson alkua. Tietää siis pitkää kukinta-aikaa.
Miltä tämä näytti silloin pienenä alkuna... kuva löytyi kuin löytyikin täältä blogista. Kurkkaa se Perhosorkideat kukkivat... -postauksesta, jossa se on viimeisenä kuvana.

Jalopuikkokämmekkä `Irene Smile`...

Tähän puikkokämmekkään ihastuin täysin, sillä siinä on todella vahva tuoksu. Se on ollut minulla vasta vajaan kuukauden. Jännä nähdä, miten saan sen viihtymään, sillä se on hieman erilainen mitä vanhimmat puikkokämmekkäni.

 Kukkien väritys ei ole ihan suosikkini, mutta sen kyllä kestää, kun tuoksu on niin ihana 😄

Puikkokämmekkä Sa-Nook `Thailand Black`...

Näitä tummakukkaisia orkideoja olen ihastellut pitkään, mutta niitä on näkynyt harvoin myymälöissä ja silloinkin ovat olleet aika hintavia. Nyt pitkästä aikaa näin yhden, muiden punertavakukkaisten seassa. Ja en voinut vastustaa... pakkohan se oli ostaa. Kukan väri on tosi kaunis.

Vanha puikkokämmekkä Sa-Nook `Blue Happines`...

Tämä puikkokämmekkä on ollut minulla lähes kaksi vuotta jo, ja se kukkii näin loppuvuodesta. Se teki toiseen puikkoon kaksi kukkavanaa, joista toisen vahingossa katkaisin. Onneksi tuo toinen ei vioittunut 😊

Otan usein orkideoista tukikepit pois, kuten tältäkin puikkokämmekältä. Kuvasta näkee hyvin, miten kävi. Se on kasvanut tosi leveäksi. Siitä kukkii aina vain uusimmat versot, joten seuraavassa kasvualustan vaihdossa poistan siitä kyllä vanhimmat ja tuen versot pystyyn. Näin sitä oppii kantapään kautta 😊

Tuoksuvat puikkokämmekät...

Aika erilaisia nämä kukat. Kahdessa on tosi vahva tuoksu ja tuo tummakukkainen tuoksuu vain ihan läheltä kukkaa nuuhkiessa.

Pidän näitä valoisalla kaakkoon suuntaavalla ikkunalla, ilman kasvivaloa. Päiväksi verhot on vedetty sivuun. Ja pimeimpään aikaan marras-tammikuussa, huoneissa on valot päällä päivisin. Lannoitan näitä ympäri vuoden miedolla orkidealannoitteella.

Orkideat ovat suosikkejani...

Olen täysin ihastunut orkideoihin. Ne on helppoja ja lehdistö on kaunis lepoajallakin kukkimattomana. Onhan toki haasteellisiakin orkideoja, kuten vandat. Mutta onneksi on myös näitä helppoja.

Alla lista orkideapostauksista. 

• Uusi puikkokämmekkä ja orkidealannoite
• Puikkokämmekkä Sa-Nook kukkii taas
• Ihastuin venuksenkenkiin
• Yllätys, nuppuja venuksenkengässä  
• Hienostunut ja ylväs kymbidi orkidea
• Vanhan puikkokämmekän keikit
• Huikea vanda orkidea
• Viime vuoden ludisia kukkii uudelleen
• Orkideoille uusi kasvualusta

Hyvää pyhäinpäivää!

Terveisin Sari

Iik, hämähäkkejä kukissa!

Hämähäkit ovat hyökänneet kukkiin, ja oikein laumana! Varsinkin tähän halloween ritarinkukan kukkaan. Ne on kyllä aika järkyn näköisiä, etenkin jos pelkää hämähäkkejä. Oikeastaan kaikkein hurjimpia ne on korokiassa, sillä ne huomaa vasta yllättäen ja läheltä.

Hämähäkit ritarinkukassa...

Nämä ritarinkukat eli amaryllikset on ne samat, joista kirjoitin viime viikolla Ritarinkukat vielä nupussa. Silloin nupullisina niistä tuli ihan kevätfiilis, mutta nyt... huh.

Näitä hämähäkkejä on joka paikassa.

Korokia eli kummituspuu hämähäkkejä täynnä...

Aloe verassa on pari isoa mustaa hämähäkkiä. Sen takana on korokia (Corokia), jota myös kutsutaan kummituspuuksi. Sillä on ihan pienet harmahtavan vihreät lehdeet. Lehdistöstä on tosi vaikea erottaa niitä valkoisia hämähäkkejä.

Hämähäkit erottuu siitä vasta näin läheltä.

Tästä tuli kyllä mieleen yksi sukulainen, jolla on hämähäkkikammo. Saisi varmaan aika järkytyksen tästä hämähäkillisestä korokiasta. Sillä niin arvaamattoman yllättäen hämähäkit huomaa lehtien sesasta. No, en aio häntä kuitenkaan järkyttää 😊 

Hauskaa Halloweeniä! 👻

Terkuin Sari

Ps. lisää halloween kukkia vanhoissa postauksissa...

Siro tulilatva Lucky Bells ja muita halloween kukkia 

Erilaisia halloween kukkia  

Syyssahrami ja myrkkyliljoja

Tämä syyssahrami on niin sykähdyttävän  kaunis, että niitä pitää ostaa lisää... ja toiseen paikkaan. Kukan väri on ihana ja muutenkin se on niin herkän kaunis.  Hauskasti sen kukassa pörräsi kukkakärpänen, aivan kuten myrkkyliljojen kukissa. Ovat siis tärkeitä syyskukkia.

Syyssahrami eli syyskrookus...

Syyssahrameille pitää etsiä aurinkoisempi paikka, sillä aiemmin ne eivät oikein ole ehtineet kukkia. Niille suositellaan hyvin läpäisevää maata sekä lämmintä ja aurinkoista paikkaa. Meillä ne kasvaa kukkanurmikossa, mutta hieman liian varjossa. Siis tiedossa pientä pähkäilyä.

Turkinmyrkkylilja ja kukkakärpänen...

Alastonimmen eli syysmyrkkyliljan kukat ovat jo lakastuneet ja yllättäen niiden luota kasvoi pienet nuput näkyviin. Nyt nuput aukesivat ja kukista on helppo tunnistaa ne turkinmyrkkyliljaksi. Ne kukkii tässä ekaa kertaa.  

Kaikki nämä myrkkyliljat tässä kohtaa on niitä, jotka ensin ovat olleet syyskukkana ruukussa, talven ruukku kellarissa ja keväällä sitten sipulit on istutettu maahan. Todella hyvin näyttävät jatkavan elämäänsä pihalla tavallisessa puutarhamaassa ja auringossa, eivät ole siis kertakäyttöisiä ruukussa.

Espanjansiruetanat vain tuppaavat syömään myrkkyliljojen nuput riekaleiksi, mutta onneksi etanarakeet ovat auttaneet siihen ongelmaan.
Nimensä mukaan, myrkkyliljat ovat tosi myrkyllisiä syötynä, siis ihmisille... ei näköjään siruetanoille.

Myrkkyliljat kukkivat ruukussa sammaleessa...

Parvekkeen pöydällä kukkii nyt ne syyskuun alussa istutetut myrkkyliljat, jotka sain Korpikangas Siemen-Fröltä. Kukinta kestää siellä pitkään ja ruukku näkyy kivasti sisälle. Eli aika ekologisia syyskukkia.

Ruukkuun sipulit istutetaan aina hyvin pinnalle, mutta pihalle maahan ne istutetaan normaalisti. Tässä ruukussa multana on sitä 100% sammalta eli Kasvusammalta ja hyvin näyttävät kukkivan, vaikka sipulikukille yleensä suositellaan läpäisevää hiekkamultaa. Näin sateelta suojassa olevassa paikassa sammal näyttää toimivan tosi hyvin.

Nämä on niin suloisen kauniita, että näitä tulee ihailtua vähän väliä 😊

Mitä kuuluu murattisyklaamille...

Tämän murattisyklaamin mukulan istutin samana päivänä kuin myrkkyliljojen sipulit. Se on lähtenyt hitaasti kasvuun eli nuput ovat vielä aika pieniä. 

Kasvien kanssa tämä on ihan tyypillistä, joskus ne ovat hitaita ja joskus yllättävät nopealla kasvulla. Ne kun ovat eläviä, niin niiden kasvuintoon vaikuttaa edellisen vuoden sää Hollannissa, missä kaikki sipulit ja mukulat kasvatetaan.

Ensi viikolla on luvattu jo kunnon yöpakkasia, joten alan pitää tätä ruukkua viileän huoneen ikkunalla myös öisin. Nyt ruukku on ollut päivät sisällä ja yöt parvekkeella.

Syklaamit ovat lemppareitani, joten tämän kasvua on jännä seurata.

Olen kasvattanut murattisyklaamia ekaa kertaa syyskukaksi ruukussa 9 vuotta sitten. Uppouduin vanhoihin blogipostauksiin ja löysin sieltä yhden jutun, jossa oli myös murattisyklaamilla ihan oma kasvurytmi. Näissä kasvatuspuuhissa näyttää olevan kivasti haastetta 😊

Leppoisaa sunnuntaita!

Terkuin Sari

Ritarinkukat vielä nupussa

 Blogiyhteistyö - Huiskula

Nämä nupulliset ritarinkukat ovat aika veikeitä. Nyt kun olen niitä katsellut jo useamman päivän tässä hyllykön päällä, niin vieläkään ne eivät tunnu jouluisilta. Melkeinpä enemmänkin keväisiltä. Kuvassa vasemmalla on kymbidi orkidea ja oikeassa reunassa pilkottaa klusia altakasteluruukussa.

Ritarinkukan eli amarylliksen nuppuvarret...

Ritarinkukilla on hauska tapa liikuttaa kukkavarsia. Yhtenä päivänä varsi on ihan pystysuorassa ja toisena päivänä se sojottaa vinoon. Ja taas palautuu pystyyn.

Jännä fiilistellä jatkossa, muuttuvatko nämä jouluisemmiksi, kun punaiset kukat avautuvat. Ja nyt kun niitä on useampi, niin huomaanko niiden vaikutusta.
Nimittäin punainen väri on energinen ja aktivoi. Eli jos kaipaa enemmän puhtia tai ei saa asioita tehdyksi, niin punaiset kukat voivat auttaa. Kannattaa kokeilla!

Nämä ritarinkukat ovat ns. kaksivanaisia eli niissä on myyntihetkellä kaksi kukkavanaa. Yhdestä pilkottaa lisäksi yksi pieni nuppuvanan alku, jee 😊

Kolme ritarinkukkaa samalla alustalla...

Näistä saa tosi kauniin asetelman, kun laittaa ne samalle kukka-alustalle. Lisäsin vähän sammalta mullan pinnalle, niin kokonaisuus on vielä vihreämpi.
Ihanasti sain sukulaisilta sammalta, sillä en ole ehtinyt itse hakea sitä meidän mökiltä. Sammaleen keräämiseen metsästä kun pitää olla maanomistajalta lupa.

Edit - Ritarinkukat pääsivät hauskaan halloween asetelmaan Iik, hämähäkkejä kukissa! 

Ritarinkukka on monivuotinen ruukkukukka...

Ritarinkukat eli amaryllikset (Hippeastrum) ovat monivuotisia. Niitä kastellaan nuppuvarren kasvun ja kukkimisvaiheen aikaan pienellä vesimäärällä. Hämärässä ja lämpimässä kukkavarsi kasvaa pituutta, joten vien ruukut illalla viileän huoneen ikkunalle.

Kukkimisen jälkeen ritarinkukkaa kastellaan ja lannoitetaan, kuten huonekasveja. Syksyllä kastelu lopetetaan ja kasville annetaan lepokausi. Hyvän lepokauden jälkeen ritarinkukka kukkii taas uudelleen. Tarkemmat ohjeet löytyvät vanhemmasta postauksesta Amarylliksen säilyttäminen ja hoito. 

Sain nämä ritarinkukat Huiskulasta ja ne on kasvatettu sipulista Turussa, Huiskulan Puutarhalla.

Hyvää viikonloppua!

Terkuin Sari

Omenapuiden talvisuojaus nyt!

Nyt on hyvä aika tehdä omenapuiden ja muidenkin hedelmäpuiden talvisuojaus. Ensi viikolle on luvattu jo pakkasia, joten tällä viikolla tehtynä homma on vielä kivaa vaikka paljain käsin. Hedelmäpuiden lisäksi, meillä suojataan myös muutamia muita kasveja. Ihan tässä lähistöllä liikkuu metsäkauriita ja siksi pelaamme varman päälle. On niin hyvässä muistissa, miten yhtenä keväänä kauriit söivät kaikki meidän upeat tulppaanit.

Omenapuiden talvisuojaus - rungonsuoja...

Nuorien omenapuiden ja muidenkin uusien puiden rungot suojaamme yleensä jo syyskuussa muovisin rungonsuojin. Nimittäin syksyisin rusakot käyvät maistelemassa puiden kuorta, ja välillä  ne kauriitkin.
Rungonsuojat estävät myös maan pinnalla, lumen alla, liikkuvia peltomyyriä syömästä puun kuorta. Tuhot paljastuvat vasta, kun lumet sulavat.

Kuvan muovispiraalit on käteviä, sillä ne on helppo kiertää ohuen sekä paksun puun rungon ympärille. Ja kun ne kesän säilyttää varastossa, niin ne kestävät käytössä vuosia.

Biohajoava rungonsuoja...

Nykyään on myös biohajoavia rungonsuojia, joiden sanotaan kestävän noin 4 vuotta. Meillä on testauksessa nyt sellainen pikkusyreenin rungon ympärillä, ja vasta ekaa talvea. Se on muuten samantyyppinen eli spiraalimallia, joka kierretään puun rungon ympärille.

Omenapuiden talvisuojaus - metallinen kanaverkko...

Rungon suojaamisen lisäksi, nuoret hedelmäpuut suojataan korkealla metalliverkolla. Se estää rusakoita ja kauriita syömästä puuta.
Meillä on käytössä perinteiset kanaverkot. Nämä verkot on ainakin 30 vuotta vanhat, jopa vanhemmat. Ne on noin 1,5 metriä korkeat ja riittävät juuri ja juuri. Täällä eteläisessä Suomessa kun lunta ei ole kovin paksulti.
Kuten tästä viime vuoden kuvasta näkee hyvin, metalliverkolle on laitettu pari tukikeppiä. Se on erittäin tärkeää! Lumimyräkässä tukikepit pitävät verkon paikallaan ja sen lisäksi rusakot eivät pääse painamaan verkon reunaa alas. Ihan ylimmässä kuvassa verkon yläreunaa kiinnitetään parhaillaan tukikeppiin.

Magnolia, pensasmustikka ja näsiä saavat myös talvisuojauksen...

Metsäkauriiden takia suojaamme verkolla myös magnolian. Sen verkko on tuettu kolmella tukikepillä, koska se on jo kasvanut niin leveäksi.

Verkko on laitettu myös alla olevan marjatuomipihlajan taimen ympärille. Rusakko on syönyt jo kaksi kertaa näsiän, ja vielä kesällä. Joten se ja pensasmustikat ovat olleet suojattuna koko kesän. Meidän pihalla nimittäin majailee taas iso rusakko.

Rusakot syövät mielellään myös hevoskastanjan taimia sekä ruusukvittenin, tyrnin, kultasateen, vihmojen ja marjaomenapensaan taimia. Kun pensaat ovat jo vähän kasvaneet isommiksi, niitä ei haittaa vaikka rusakko vähän söisikin oksia. Kuvia löytyy lisää Pensaiden talvisuojaus -postauksesta.

Kylmää vastaan tehtävät talvisuojaukset...

Vielä ei tehdä muita talvisuojauksia, vaan odotellaan maan pinnan jäätymistä. Ruusujen talvisuojauksesta Talvisuojaturvetta ryhmäruusuille.

Biokompostorien hoito ennen pakkasia...

Toinen tärkeä asia on nyt tyhjentää biokompostoria, siihen kuun vaihekin on hyvä. Nykytiedon mukaan kompostoria kannattaa tyhjentää neljä kertaa vuodessa. Eli kerralla otetaan vain alin massa pois. Siitä lisää Biokompostorin syksyinen tyhjennys.

Samalla on hyvä vaihtaa tavallinen kompostikuivike talvikuivikkeeseen. Kylmänä kautena ravinteikkaampi kuivike pitää kompostimassan käynnissä, eikä massa jäädy kovilla pakkasilla.
Tällaista Tehokuiviketta olemme testanneet nyt pari vuotta, ja kompostori on pysynyt hyvin käynnissä läpi talven. Tänään haettiin varastosta Tehokuivike säkki lämpimämpään tilaan lämpenemään. Se on muuten yksi konsti, jolla kompostorissa saa lämpötilan pysymään korkeampana.

Nyt saa tulla pakkaset ja vaikka lumi, tärkeimmät pihahommat on tehty 😊

Syysterkuin Sari

Yllätys, nuppuja venuksenkengässä ja kärsimyskukassa

Venuksenkenkä teki ihanan yllärin… huomasin siinä kaksi nuppua, jee! Ostettaessa siinä oli yksi kukka. Yllätyin noista nupuista täysin, sillä tämä orkidea on kokenut aika kovia. Ehkäpä se onkin syynä noin innokkaaseen kasvuun ja kukintaan 😊

Venuksenkenkä ei ole päässyt helpolla...

Keväällä tämä venuksenkenkä putosi kukkapöydältä lattialle tosi vauhdikkaasti. Ruukusta levisi kaikki multa pitkin lattiaa ja itse kasvi löytyi juuret täysin paljaana. Siinä tuli sitten samalla orkideakasvualustan vaihto.

Toinen koettelemus sillä on ollut ripsiäiset. Niitä oli myös muissakin orkideoissani kesällä, onneksi nyt näyttää jo paremmalta. Ripsiäiset tulivat siitä vanhan ajan maatiaisamarylliksestä, johon ne on sitkeästi pesiytyneet. 

Sen sijaan villakilpikirvoja ei ole näkynyt enää lainkaan.

Näin olen venuksenkenkää hoitanut...

Olen kastellut tätä noin kerran viikossa #kastelupäivinä, upotuskasteluna. Ja joka kasteluveteen laitan aina orkidealannoitetta. Eli kastelutapa on ainakin ollut tälle sopiva.

Se on muuten ollut kaakkoon suuntaavan huoneen ikkunalla. Huoneessa lämpötila on kesällä aika kuuma ja nyt noin 19 astetta.

Viimevuoden kukkiva verso on kuvassa keskellä, jo hieman vaaleamman vihreänä. Sen alaosasta kasvoi nämä uudet versot, jotka nyt tekevät nuppuja. Niidenkin tyvellä on jo pienet uusien versojen alut.

Tämän kukat näet viime vuoden postauksesta Venuksenkenkä... helppo vai vaikea. Nyt voikin jo todeta, että tosi helppo kasvi 😊

Kärsimyskukka tekee vielä nuppuja...

Olen jo jonkin aikaa pähkäillyt - säilyttäisikö tätä kärsimyskukkaa vai heittäisikö sen jo kompostiin. Se on kyllä monivuotinen kasvi ja jopa huonekasvikin, mutta ei kestä pakkasta. Tämä kärsimyskukka on vain tosi voimakaskasvuinen eli kesän aikana  se kasvatti parvekkeella yli 5 metriä pitkiä versoja.

Vielä on viikko aikaa jahkailla, ennen kuin sääennusteen mukaan tulee kunnon pakkaset.

Miten tämä päättäminen onkin joskus näin vaikeaa 😄

Nyt on ollut niin lämmintä, että kärsimyskukan nuput kehittyvät edelleen. Jännä nähdä aukeavatko jo ensi viikolla. Sen kukat ovat erittäin kauniit, ja kestävät yhden päivän.

Vanhat puikkokämmekät ja muut orkideat...

Kummatkin vanhat puikkokämmekät aloittelevat kukintaa. Nekin on tosi helppoja ja varmoja kukkijoita vuodesta toiseen. Sen sijaan vanhat perhosorkideat vasta alkavat kasvattaa uusia kukkavarsia.
Alla lista orkideapostauksista. Eli olen ihan hurahtanut helppoihin orkideoihin 😍

• Juhlavat puikkokämmekät 
• Uusi puikkokämmekkä ja orkidealannoite
• Puikkokämmekkä Sa-Nook kukkii taas
• Ihastuin venuksenkenkiin
• Hienostunut ja ylväs kymbidi orkidea  
• Orkideoille uusi kasvualusta
• Vanhan puikkokämmekän keikit 
• Huikea vanda orkidea 
• Viime vuoden ludisia kukkii uudelleen  

Ihanaa syksyistä alkavaa viikkoa!

Sadeterkuin Sari