Itse tehty pihasuunnitelma on riittävän hyvä

Itse tehty pihasuunnitelma on usein ihan riittävän hyvä. Päätin kirjoittaa tästä nyt, kun monella pihaan varattu budjetti on aika pieni. Nimittäin puutarhasuunnitelmasta on niin paljon etua pihan rakentamisessa, muutosten tekemisissä sekä tulevaisuudessa, että se kannattaa tehdä. Suunnitelmalla vältetään väärät kasvivalinnat sekä varmistetaan pihan toimivuus. Ja ennen kaikkea sen avulla saa pihasta helppohoitoisen, jos sitä haluaa. 

Pihasuunnitelma auttaa hahmottamaan...

Huolella tehdystä pihasuunnitelmasta on helppo hahmottaa, mahtuuko siihen valitut asiat vai tuleeko kohdasta liian ahdas. Tämä on tosi tärkeää, kun suunnitteilla on terassin teko. Liian pieni terassi on tuskastuttavan ahdas ja liian iso terassi on kolkko sekä turhaa rahan menoa.

Samoin pihasuunnitelmasta on helpompi hahmottaa tilan koko, kun siihen valitaan kasveja. Silloin ei pääse käymään näin kuten kuvassa, jossa kohtaan on istutettu aivan liian leveäksi kasvavat kasvit. Niitä on ollut pakko leikata kapeammiksi, jolloin ne eivät enää olekaan kauniita.

Tässä kuvassa on tehty pihasuunnitelma hyötytarhasta. Eri kasveille on heti osattu varata riittävästi tilaa, jolloin ne vanhanakin voivat kasvaa valituilla paikoillaan. Silloin hyötytarha pysyy toimivana ja lisäksi viljelylaatikoissa on mahdollisuus toteuttaa vuoroviljelyä.

Piha tulee helppohoitoiseksi suunnittelulla...

Monella on toiveena helppohoitoinen piha, mutta silti yllättävän monella piha on työläs hoitaa. Siis vaikeahoitoinen, vaikka sen saisi pienillä muutoksilla helppohoitoisemmaksi.

Piha tulee automaattisesti helppohoitoiseksi, kun sen suunnittelee käytännölliseksi ja toimivaksi.

Esimerkiksi kuvan nurmikko on todella työläs hoitaa ja se vaatii trimmerillä siistimisen joka leikkauskerran jälkeen. Lisäksi trimmeri ei edes leikkaa heinää valaisimen ja muurikiven välistä. Tämäkin olisi vältetty pihasuunnittelulla.

Kasvien valinta onnistuu ja kasvit voivat hyvin...

Pihasuunnittelun opeilla kasvivalinta helpottuu ja kasvivalinta myös onnistuu. Eli kasvit voivat hyvin ja kukoistavat, koska niille on osattu valita paikka, missä ne viihtyvät. Silloin ei käy näin kuten kuvassa, jossa valkovihreälehtinen kuunlilja on muuttunut rumaksi liian paahteisella paikalla. Se siis on laitettu aivan vääränlaiseen paikkaan.

Pihasuunnitelmassa on piirrettynä kasvien paikat ja miten ne sommitellaan keskenään. Se helpottaa taimien istuttamista ja varmistaa, ettei kasveja tule istutettua liian tiheään tai liian harvaan. Suunnitelmasta on myös helppo laskea, kuinka monta tainta pitää ostaa.

Itse tehty puutarhasuunnitelma, pihasuunnittelijan ohjauksella...

Pihasuunnitelman piirtäminen on tosi helppoa, kun etenee sitä vaihe vaiheelta. Tällä viikolla alkaneella pihasuunnittelukurssilla moni jopa hieman hämmästyi, miten helppoa on piirtää oma piha 1:100 mittakaavaan. Sen voi tehdä ihan tavallisella viivoittimella piirtäen paperille. Se on nimittäin helppoa, kuin lasten leikkiä😊

Olen opettanut pihasuunnittelua yli 20 vuotta muutamassa työväen- ja kansalaisopistossa sekä itse suunnitellut yksityispihoja 25 vuotta. Koulutukseltani olen suunnitteluhortonomi eli pihasuunnittelija. Pihan toimivuus, kauneus sekä ekologisuus on lähellä sydäntäni ja siksi opetan edelleen muutamalla pihasuunnittelukurssilla aina lukukaudessa. 

Opistojen kurssit täyttyvät heti, joten siksi olen tehnyt verkkokurssin pihasuunnittelusta. Siinä on enemmän ohjeita ja tietoa sekä lisäksi opiskelijalla on materiaalit käytössä pidempään, mitä opistojen kursseilla. Tälle verkkokurssille voi lähteä mukaan vaikka heti.

Eli kurssien avulla on helppo itse tehdä pihasuunnitelma. Silloin saa pihastaan heti toimivan ja välttyy vääriltä kasvivalinnoilta.

Pihan voi toteuttaa jopa monessa osassa, tosin lopputuloksesta tulee silloin toimiva vain, jos piha on ensin suunniteltu kokonaisuutena. Eli siitä on aluksi piirretty suunnitelma. 

Siihenkin itse tehty pihasuunnitelma on ihan riittävän hyvä 😊

Lisätietoja  Sarin pihasuunnittelukurssista verkossa 

Sarin pihasuunnittelukurssi on siis yritykseni Puutarha Studion. Se ja muut verkkokurssit löytyvät Sarin puutarhakurssit -verkkokurssialustalta.

Puutarhaterveisin Sari

Ikääntyvän puutarhanhoitajan vinkit - omavaraisuus kotipihalla

Ikääntyvän puutarhanhoitajan eli meidän 81-vuotiaan Teräsleidin vinkit, miten ikääntyvä pärjää pihahommissa. Nämä vinkit sopivat itseasiassa kaikille, sillä me kaikkihan ikäännymme koko ajan. Tämä postaus kuuluu Suuntana omavaraisuus -yhteispostausten sarjaan.

Raskaita töitä tehden ja itseä kuunnellen...

Puutarhatöissä on myös fyysisesti raskaita töitä ja moni kokee juuri ne vaikeiksi, kun ikää tulee. Meidän Teräsleidillä on siihen sellainen vinkki, että päivittäin on hyvä tehdä jotain raskasta työtä, ihan nuoresta alkaen. Silloin lihaskunto pysyy hyvänä. Meidän Teräsleidin lempihommia onkin maan kaivaminen lapiolla, kompostimullan kärrääminen, nurmikon leikkaaminen ja talvella lumityöt. 

Tietysti raskaita töitä on hyvä tehdä itseä kuunnellen ja pitää taukoja, kun keho sitä kaipaa. Oikein fyysisesti raskas puutarhatyö on viisaampaa jakaa useammalle päivälle, eikä yrittää tehdä sitä yhteen menoon. Näin keho ei turhaan kipeydy.

Ja jos voinnissa on huonompia päiviä, niin sitten pidetään lepopäivä.

Ikääntyvän puutarhanhoitajan akkukäyttöiset koneet...

Akkukäyttöiset koneet on siitä käteviä, että ne käynnistyy nappia painamalla. Nimittäin monelle ruohonleikkurin vetäminen käyntiin on vaikeaa tai yksinkertaisesti käsissä ei ole riuhtaisuvoimaa. Meidän Teräsleidikin vaihtoi ruohonleikkurin akkukäyttöiseksi juuri siitä syystä.

Tärkeä vinkki - muuta pihaa helppohoitoisemmaksi...

Vanhaa pihaa onkin aina hyvä näin kesän jäljiltä tarkastella hoidon näkökulmasta. Eli muistella, oliko siellä jokin kohta, joka oli tosi hankala hoitaa tai jäikö se jopa sen takia hoitamatta.

Ne kohdat löytää usein myös pihasuunnittelun vinkeillä ja tietysti ihan käytännön havainnoista.

Meillä on nyt muutettu nurmikon muotoa muutamasta kohdasta sen uuden akkukäyttöisen ruohonleikkurin takia. Se on nimittäin tosi kankea, joten nurmikon leikkaaminen helpottui heti, kun muutettiin nurmikon muotoa. Tästä aina puhun pihasuunnittelukursseillani, sillä yllättävän moni ei sitä ole älynnyt tehdä omalla pihallaan.

Pihalla voi olla myös joitain vaikeahoitoisia luiskia tms. eli nekin on hyvä ajoissa jo lähteä muuttamaan helpommiksi. Eikä odottaa sitä aikaa, kun ei itse enää pysty kohtaa hoitamaan. 

Eli ennakointi on tärkeää ikääntyvän puutarhanhoitajan pihalla.

Hyvä turvaverkko...

Hyvä turvaverkko on kaikille ihmisille tärkeä ja luo arkeen perusturvaa. Se on aina vastavuoroista eli itse saa apua ja itse auttaa muita. Tähän liittyy esimerkiksi se, että ollaan lainattu muutamaa puutarhatyökalua ja vastineeksi saimme siitä pari pussillista oksahaketta.

Tästä turvaverkosta kun juteltiin Teräsleidin kanssa, niin hän heti napakasti sanoi, että turvaverkkoa ei saa rasittaa turhaan. Hmm... 😊

Hyötytarha helpoksi...

Ennen hyötytarha on voinut olla isompi ja hoitotavat osin perinteisen työläät. Onkin välillä hyvä miettiä, mitä kasveja todellisuudessa tulee mieluiten syötyä ja kuinka paljon niitä tarvitaan. Meillä esimerkiksi perunamaa on pienentynyt, koska perunan syöjiä on vähemmän.

Toinen mikä myös aika ajoin on hyvä tarkastella, on hoitotavat. Esimerkiksi nykyään käytetään katteita mullanpinnalla, kun taas ennen harattiin mullan pinta rikkaruohottomaksi monta kertaa kesässä. 

Meillä helppoutta luo myös nämä kastelualtaat, joiden päällä on multasäkit. Ne on niin kätevät talon seinustan sepelikaistaleen päällä, kun ne on lähellä taloa. Lisäksi niitä ei tarvitse kastella usein, koska veden saa kaadettua kastelualtaan säiliöön. 

Tänä kesänä keksittiin laittaa niihin kasvamaan kirsikkatomaattia, joka on tosi rentoversoista. Se on helppo näissä, kun versot saa roikkua alaspäin. Ja pieniä tomaatteja tulee paljon ja jatkuvasti.

Tämän vuoden papusato...

Meillä kesä oli tosi kuiva, koska ei satanut kahteen kuukauteen touko-kesäkuussa ja kaivosta uhkasi loppua vesi jo toukokuussa. Eli emme kastelleet kertaakaan kasvimaata ja siksi kylvöt epäonnistuivat lähes kokonaan. Nämä kuvan muutamat vahapavut sitkeästi kasvoivat ilman kastelua ja jopa tuottivat pienen sadon. Tämä todisti taas sen, että vahapapu onnistuu aina.

Kesä oli siis todella mielenkiintoinen pitkän sateettoman jakson takia ja täytyykin ihan kirjoittaa itselle ylös muistiin havaintoja. Kesä selvästi osoitti myös sen, viljelytapoja on syytä tarkistaa ja kokeilla ensi keväänä erilailla. Siis tehdään testi, saisimmeko kylvöt onnistumaan ilman kylvöille niin tärkeää kastelua, jos taas tulee sateeton touko-kesäkuu.

#suuntanaomavaraisuus -sarjan yhteispostaukseen osallistuivat myös seuraavat blogit...

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/syyskuu2023/

Kakskulma https://kakskulma.com/talo-myota-ja-vastoinkaymisiin/

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/08/suunnitelmia.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/09/ikaantyvan-puutarhanhoitajan-vinkit.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/09/suuntana-omavaraisuus-syyskuu-2023.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-9/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/surkeiden-sattumusten-sarjat

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/09/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-9.

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/09/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/09/04/syyskuu-23-uhkat/

Sarjaa luotsaavat Satu https://tsajut.fi ja Heikki https://korkeala.fi

Puutarhaterveisin Sari

Vanhan ajan oleanteri kukkii läpi kesän

Vanhan ajan oleanteri on uudelleen noussut suosioon, eikä ihme, sillä se kukkii läpi kesän. Tällä punakukkaisella kukkien väri on tosi hehkuva ja se on näyttävä terassikukkana. Jos saan sen säilymään talven yli, niin ensi kesänä se on vielä isompi ja todennäköisesti runsaskukkaisempikin. Nyt se on edelleen parvekkeella, suojassa sateilta.

Oleanteri vanhojen salien kasvi...

Suomessa oleanteri oli huonekasvina jo 1800-luvun alkupuoliskolla säätyläisten kodeissa. Siihen aikaan oli varakkailla säätyläisillä saleja, joissa oli hyvin tilaa näille isoille kasveilla. Salit olivat talvisin oleanterille sopivan viileitä ja valoisia. 

Oleanterin kukat ovat yleensä punaiset tai valkoiset, yksinkertaiset tai kerrottukukkaiset.

Versojen päihin uusia nuppuja...

Tältä on jo osa kukkatertuista lakastunut. Jännästi se kasvattaa uudet lehtevät versot kukkatertun tyveltä. Siten se kasvaa tuuheammaksi ja leveämmäksi. Uusien versojen päihin näyttää vieläkin kehittyvän nuppuja eli se siis kasvattaa uutta kukkaterttua  lehtevän verson päästä. Saas nähdä jaksaako versot kukkia sisällä, kun olen siirtänyt sen ikkunalle talvisäilytykseen ehkä kuun lopulla. 

Oleanteri kukkii läpi kesän, kun kastelee sitä...

Tältä tämä minun oleanteri näytti aluksi. Siinä oli kellastuvia lehtiä ja osa nupuistakin oli kuivunut. Luulin ensin, että se johtuu valonpuutteesta, sillä myymälän sisällä ei ollut tälle riittävästi valoa. 

Sitten huomasikin, että oleanteri on tosi juoppo, joten todennäköisesti sen multa oli päässyt kuivumaan liikaa. Se siis olikin syynä kellastuneisiin lehtiin ja kuivuneisiin nuppuihin.

Kun kastelin sitä useammin ja vaihdoin sille isomman ruukunkin, johon laitoin biohiiltä sisältävää kesäkukkamultaa, niin oleanteri ei sen jälkeen enää kuivattanut lehtiä eikä nuppuja. Se onkin kasvanut ja kukkinut koko ajan, läpi kesän. Siis loistava kesäkukka, kunhan muistaa kastella sitä😊

Oleanteri on vaarallisen myrkyllinen syötynä.

Kun oleanteria leikkaa, leikkauspinnasta valuu vaaleaan maitiaisnestettä, mikä on siis myrkyllistä.

Oleanterin hoito-ohje ja talvisäilytys...

Oleanteri (Nerium oleander) viihtyy kesän ulkona aurinkoisella paikalla. Sitä kastellaan usein ja mullanpinta ei saa päästä liikaa kuivumaan. Lisäksi sitä lannoitetaan säännöllisesti kasvuaikana, kuten kesäkukkia yleensäkin.

Lakastuneet kukat putoavat itsestään ja sen jälkeen kukkatertun varsi lähtee irti kevyesti taivuttamalla. 

Oleanterin voi säilyttää talven yli viileässä ja aurinkoisella ikkunalla. Ihanteellisin talvisäilytyksen lämpötila on 5-10 astetta, mutta saattaa onnistua jopa huoneenlämmössä. Viileässä sitä kastellaan niukasti. Oleanteri on voimakaskasvuinen, joten sitä kannattaa leikata reippaasti.

Saas nähdä saanko oleanterini talvehtimaan. Aioin kokeilla sitä asuinhuoneen ikkunalla, jossa lämpötila on ehkä noin 17 astetta. Se ei ole lainkaan ihanteellinen talvetuspaikka sille. Aina kannattaa kokeilla!

Olisi kiva kuulla, onko teistä kukaan saanut oleanterin säilymään talven yli? Ja ylipäänsä kokemuksia oleanterista?

Lisää kesäkukkien talvisäilytysohjeita...

• Daalian istutus, ja talvisäilytystesti eli miten daalian juurakot saa säilymään kosteassa kellarissa ja kuivassa kylmiössä
• Ne uskomattomat daaliat pääsi talvisäilytykseen kuvia miten kuivattelemme daalian juurakot ennen kellariin vientiä
• Pelargonit ikkunalla talven yli ekologisesti -postauksessa ohjeet, miten pelargonit voi säilyttää talven yli ihan asuinhuoneen valoisalla ikkunalla
• Pelargonin leikkaaminen talvisäilytykseen eli ennen talvisäilytykseen vientiä voi olla tarpeen leikata pelargoneja pienemmiksi
• Uudet ja vanhat verenpisarat, sekä niiden talvisäilytys -postauksessa verenpisaroiden talvisäilytyksestä

Puutarhaterveisin Sari

Rankkasateet pihan suunnittelussa

Rankkasateet ennusteiden mukaan tulee lisääntymään ja siksi ne onkin erityisen tärkeitä huomioida myös pihan suunnittelussa. Vesi nimittäin voi tehdä paljon tuhoa rakennuksille ja pihalle, jos pihan muotoilussa ei ole huomioitu hule- ja sadevesien ohjausta. Tämä voi olla haasteena niin uusilla kuin vanhoilla pihoilla. Hulevedet voi myös imeyttää maahan omalla tontilla, mikä onkin ekologinen vaihtoehto.

Pihan muotoilu ohjaa rankkasateiden vedet hallitusti...

Tässä kuvassa näkyy hyvin, miten sadevesi jää lätäköiksi nurmikolle. Tämä nurmikko ei näytä edes kasvavan, koska kohdassa on aina vesilätäköt sateen jälkeen. 

Jotta näin ei pääse käymään ja nurmikko olisi tuuhea, kannattaa aina suunnitella piha niin, että siinä on myös mietitty rankkasateiden hulevesien ohjaus. Ja tietenkin piha tulee myös tehdä niin, että maan muotoilut ohjaavat vettä hallitusti. Tässä kuvassa nurmikon teossa maanpinnan muotoilu on jäänyt tekemättä.

Hulevesiä ei saa ohjata naapuritontille...

Hulevesiä ei saa ohjata naapurin tontille, eikä edes kaupungin maalle tai kadulle. Jos alueella ei ole avo-ojia rajoilla, niin hulevedet tulee hoitaa oman tontin puolella. Nykyään pyritään ekologisesti siihen, että hulevedet imeytetään tontilla maahan, eikä ohjata pintavesikaivojen kautta hulevesiverkostoon.

Pihan kosteikko hulevesien imeytykseen...

Pihalle voi luontaisesti kerääntyä vettä  johonkin kohtaa rankkasateilla. Jos vesi kohdassa ei tuota ongelmaa rakennuksille eikä naapurille, kohdasta voi tehdä kosteikon. Sitä ei kannata alkaa kuivattamaan, vaan päin vastoin antaa siihen kerääntyä vettä.  Yksinkertaisimmillaan tällainen on samalla oman pihan hulevesien imeytystä maahan, omalla tontilla.

Keltakurjenmiekka hyvä kasvi kosteikkoon...

Kuivana jaksona kosteikko voi olla kuiva ja tylsän näköinen. Joten se kaipaa kasveja tuomaan kauneutta kohtaan. Siihen voi istuttaa kosteassa maassa viihtyviä kasveja, jolloin kasvit myös imevät vettä.

Yksi tällainen kaunislehtinen perenna on keltakurjenmiekka. Se on myös meillä luonnonvarainen kasvi jokien sekä muiden vesistöjen rannoilla.

Keltakurjenmiekka  kasvaa noin metrin korkeaksi ja kukkii kesä-heinäkuussa keltaisin kukin. Sen lehdistö on tosi kaunis koko kesän. Se tekee siemeniä, joilla se myös lisääntyy.

Rankkasateet voi tuoda yllätyksiä...

Moni nyt näiden viimepäivien rankkasateiden jälkeen on havahtunut siihen, miten pihan kallistukset on ihan vinksallaan. Jos et tiedä, miten omalla pihallasi rankkasateiden vedet liikkuvat, kannattaa ehdottomasti seuraavana sadekuurona mennä ulos katsomaan.  

Vielä muistutan, että Sarin pihasuunnittelukurssi sekä Pihan toteutus ja istuttaminen -verkkokurssit ovat sunnuntaihin asti tarjouksessa. Kurssit löytyvät www.sarinpuutarhakurssit.fi, ja ne on yritykseni Puutarha Studion.

Mukavaa viikonloppua!

Puutarhaterveisin Sari

Syysistutuksia punahatuilla ja keijunkukilla

 Kaupallinen yhteistyö - Huiskula Oy

Tein jo syysistutuksia näillä punahatuilla ja kirjavalehtisillä keijunkukilla. Taimet olivat isoja, joten niillä sai heti näyttävän näköistä. Hieman jo siis ennakoin tulevia viileitä säitä ja sateita, sillä niin punahattu kuin keijunkukka ovat monivuotisia perennoja. Ne siis kestävät kauniina pitkälle syksyyn. Lisäksi ne ovat ekologisia syyskukkia, koska ne eivät  ole kertakäyttökasveja. Ne siis talvehtivat hyvin, kun istuttaa ne maahan ennen talven tuloa. Keväällä ne voi istuttaa takaisin terassiruukkuun.

Punahatuilla pitkä kukinta-aika...

Punahatut (Echinacea) ovat siitä kivoja syyskukkina, että niiden kukinta-aika on pitkä. Näillä osa kukista on vasta avautumassa, joten voivat kukkia vielä lokakuussakin. Toki syksyn säät ja paikka vaikuttaa paljon. Meillä nämä ovat täydessä auringossa, sillä punahatut kukkivat runsaimmin aurinkoisella paikalla.

Tämä pihan kohta on ollut vähän ankea ja sitä tulee katsottua usein. Haasteena tässä kohtaa on se, että siihen voi laittaa ainoastaan kevyttä ja siirrettävää, koska kohta toimii autopaikkana, jos tulee monta autoa pihalle.

Näin pienellä syysistutuksella piha näyttää heti paljon viihtyisämmältä. Nämä ruukut tässä kohtaa oli kyllä loistava idea!

Ruukuissa on siis yhdet punahatun ja yhdet keijunkukan taimet. Näin ruukut ovat kevyitä ja vähän heikompikin jaksaa siirtää ne 😊

Valoisuutta vaalealehtisillä keijunkukilla...

Meillä on kesän ollut hortensia ja tummalehtinen kolmiokäenkaali tummassa piharuukussa. Kohta on tähän aikaan jo varjoinen ja minusta se oli aika synkkä. Joten vaihdoin kolmiokäenkaalin tilalle yhden vaalealehtisen keijunkukan (Heuchera). Kokonaisuudesta tuli heti paljon kivampi.

Tältä se näytti ennen, tosin kuvasta ei hahmota kohdan hämäryyttä. Tummalehtiset kolmiokäenkaalit on talvetettavia mukulakasveja, joten istutin ne kellariin menevän kärhön ruukkuun.

Syysistutuksia viileyttä ja sadetta kestävillä kasveilla...

Syysistutuksissa on hyvä käyttää kasveja, jotka kestävät viileitä säitä ja sateita. Punahatut sekä keijunkukat onkin siksi hyviä loppukesän ja syksyn istutuksiin. Ne ei kuitenkaan talvehdi ulkona näissä ruukuissa, vaan ne talvehtii maahan istutettuna.

Ruukku on rapunpielessä ja siksi sitä tulee katsottua aina kun kulkee sisälle tai ulos. Kuvan oikeassa laidassa on iso varjostava pensas.

Viime syksynä tässä kohtaa syysistutuksena oli myös vaalealehtistä keijunkukkaa, vihreässä ruukussa. Siitä kuvia Keijunkukan lehdistö syysistutuksessa -postauksessa. Hopeanvihreät lehdet ovat tosi kauniit  ja tuovat valoisuutta varjoisaan kohtaan.

Postauksen punahatut ja hopeanvihreät keijunkukat on kotimaisia ja kasvatettu Turussa, Huiskulan Puutarhalla. Niitä on myynnissä ympäri Suomea kukkakaupoissa ja kukkamyymälöissä. 

Sain kasvit siis Huiskulasta.

Puutarhaterveisin Sari

Hamppukatematto toimi reilun vuoden katteena

Hamppukatematto toimi hyvin, niin kuin luvattiin ja jopa vähän pidempäänkin. Laitoimme siis viime vuoden kesäkuussa kotimaisen hamppukatematon mansikkamaalle. Meillä kasvaa siellä tavallista puutarhamansikkaa sekä kuvan kuukausimansikkaa. Nämä kuukausimansikat kukkivat läpi kesän, kuten hyvin näkyy kuvasta, jonka otin eilen.

Hamppukatematto viime vuoden lokakuussa...

Vielä viime vuoden lokakuussa hamppukatematto peitti hyvin mullan pinnan. Se esti uusien rikkaruohojen pääsyn multaa ja piti myös mansikat puhtaina, mikä olikin sen tarkoitus.

Sille luvattiin yhden kasvukauden kesto, kuten kuvasta näkyy, niin se piti hyvin lupauksen.

Kuvia ja kertomus, miten vaihdoimme perinteisen mansikkakankaan tähän hamppukatemattoon Mansikkakankaan tilalle hamppukate -postauksessa.  

Meillä on haasteena espanjansiruetanat ja tästä hamppukatteesta sanottiin, että siinä ei viihdy siruetanat. Se myös todettiin pitävän paikkaansa, sillä yhtään siruetanaa ei löytynyt mansikkamaalta. 

Hamppukatematto on siis kotimainen, ekologinen ja puhdas. Katteen puhtaus tarkoittaa käytännössä sitä, että siinä ei ole jäämiä torjunta-aineista eikä hamppukatematossa ole myöskään mitään sidosaineita. Lisäksi hamppu on antibakteerinen eli hyvä mansikkamaan katteena.

Tämän vuoden toukokuussa hamppukatematto näytti tältä...

Viime syksynä jätettiin hamppukatematto paikalleen mansikkamaalle ihan mielenkiinnosta. Tämän vuoden toukokuussa se näytti tältä eli jo aika ohuelta ja paikoin reikäiseltä. Vieläkään emme sitä silloin poistaneet, vaan halusimme nähdä, maatuko se kesän aikana jo kokonaan.

Eilen elokuun lopulla hamppukatematosta vähän jäljellä...

Tosi vähäsateisen kesän jäljiltä, kangasta on edelleen mullan pinnalla. Jostain kohtaa se on jo maatunut mullaksi kokonaan. Voi olla, että sateisena kesänä hamppukatematto olisi maatunut vielä nopeammin.

Oltiin kyllä tyytyväisiä tähän hamppukatemattoon. Ensi keväänä pitää laittaa uusi kate. Ei olla ihan vielä päätetty laitetaanko taas hamppukatemattoa vai kokeillaanko jotain muuta maatuvaa katetta. 

Tämä hamppukate oli kyllä niin hyvä monestakin näkökulmasta, että ehkäpä taas päädytään siihen.

Muoviset mansikkakangas ja mansikkamuovi huonoja...

Mansikan katteena on perinteisesti käytetty mansikkakangasta (kuvassa) ja mansikkamuovia. Kumpikin on huonoja vaihtoehtoja kahdesta syystä. 

Ensinnäkin ne ovat muovia ja niistä tulee helposti mikromuovia maahan ja siten pohjavesiin sekä muihin lähivesistöihin.

Toinen syy on se, että maa mustan mansikkakankaan ja -muovin alla kuumenee kesällä liikaa. Se näkyi siinä, että mansikat selvästi voivat huonosti hellekesinä aurinkoisella paikalla. 

Vaikka tänä kesänä meilläpäin oli se kahden kuukauden sateeton jakso, niin mansikat voivat hamppukatteessa nyt paljon paremmin, mitä ennen mansikkakankaassa. 

Mansikkamaalla biohiiltä...

Tästä meidän mansikkamaasta vielä sen verran, että sen mullassa on biohiiltä, mikä varastoi vettä mansikan taimien käyttöön. Se on ollut tosi hyvä näinä kuivina kesinä, sillä mansikkamaata emme voi kastella. 

Laitoimme viitisen vuotta sitten hyvin huokoista biohiiltä multaan riittävästi, jolloin sitä ei myöhemmin tarvitse enää lisätä. Biohiili säilyy toimivana mullassa vuosikymmeniä, ellei jopa vuosisatoja.

Biohiili mansikkamaan ja kasvimaan kunnostuksessa -blogijutusta näet, miten lisäsimme biohiilen mansikkamaalle.

Puutarhaterveisin Sari

Lämpökompostorin tyhjennys ja muita pihakuulumisia

 

Lämpökompostorin tyhjennyksen teemme aina ennen kylmiä säitä. Nyt teimme sen jo joku aika sitten. Seuraava tyhjennyskerta taitaa olla vasta talvella, ellei kompostori uhkaa täyttyä ennen sitä. Riittävän usein tehty tyhjennys pitää kompostorin toiminnassa, eikä se enää viime vuosina ole jäätynyt talvella. Toki siihen vaikuttaa myös muutama muu asia. 

Näin elokuussa olemme myös istuttaneet taimia ja siirrelleet niitä, kun kuun vaihe on siihen vielä hyvä.

Lämpökompostorin tyhjennys ennen talvea...

Yleensä olemme tyhjentäneet kompostoria kesällä ja myöhemmin syksyllä. Tänä kesänä on ollut niin paljon kaikenlaista muuta, että tyhjensimme sen vasta näin myöhään elokuussa. Eli tänä vuonna tyhjennyskertoja  taitaa tulla vain kolme, eikä neljä kuten yleensä. Tyhjennämme lämpökompostoria myös talvella, jotta kompostori ei jäädy.

Otamme siis lapiolla lämpökompostorin alaluukusta kompostimultaa suurin piirtein luukun yläreunaan asti, ei sen ylempää.  Nimittäin kompostorin alaosassa on se massa, joka on melkein valmista ja viileää. Ylempänä kompostimassa vielä kompostoituu ja on lämpimämpää. 

Kun alaosan viilenevän massan saa sieltä pois, alkaa kompostorissa lämpö taas nousta. Sen näkee lämpökompostorin kyljessä olevasta lämpömittarista. 

Saatiin siis tällä kertaa kottikärryllinen puoliraakaa kompostimultaa.

Edit - Lämpökompostori säästää jätemaksuissa -postauksessa on laskelma, miten paljon lämpökompostori säästää rahaa vuodessa meilläpäin. Ensi vuonna kun uusi jätelaki määrää biojätteiden keräyksen tai kompostoinnin pakolliseksi omakotitaloissa meidänkin alueella.

Kompostilieroja ja biohiiltä lämpökompostorissa...

Kuten kuvasta näkyy kompostorissa on paljon matoja tai oikeammin kompostilieroja. Se on hyvä merkki toimivasta kompostoitumisesta ja hyvästä kompostimullasta.

Mikä on minusta tosi mahtavaa, niin tämä kompostimulta ei haise enää lainkaan. Lämpökompostorin tyhjennys on nykyään suorastaa miellyttävää hommaa. 

Hajuttomuus tulee siitä, että laitamme kesäkaudella kompostoriin hieman biohiiltä säännöllisesti. Kylmään aikaan eli syksystä kevääseen käytämme Tehokuiviketta, joka sisältää biohiiltä. 

Biohiilen ansioista kompostori myös toimii paremmin, koska biohiili tukee kompostin mikrobitoimintaa eli kompostoitumista. Se myös varastoi ravinteita huokosiinsa, jolloin kompostimullassa on kasveille ravinteita pidempään.

Lämpökompostorin puoliraaka multa puutarhakompostiin...

Lämpökompostorista otettu puoliraaka multa päätyi taas puutarhakompostiin. Kompostikasan päällä oli pensaista leikattuja oksia ja niiden päälle lapioimme sitä puoliraakaa kompostimultaa. Lopuksi peitimme sen puutarhajätteillä. Ennakoimme siis kompostorin tyhjennyksen niin, että meillä oli valmiina erilaista  puutarhajätettä odottamassa kompostikasan vierellä. 

Erilaisia kimalaisia - ei lainkaan perhosia...

Meidän pihalla on paljon erilaisia kimalaisia. Niitä on kelta-mustia ja valko-mustia, on isoja ja pienempiä. Se mitä ollaan ihmetelty pitkään, niin perhoset puuttuvat. Yleensä pihalla on todella paljon perhosia, koska meillä on runsaasti perhoskasveja.

Syynä perhoskatoon taitaa olla se pitkä kahden kuukauden sateeton jakso touko-kesäkuussa.  Mitä olen lähiseudulla liikkunut, niin missään ei näy niitä heinä-elokuussa lenteleviä päiväperhosia. Saas nähdä, mikä tilanne on ensi kesänä. Toivottavasti paljon parempi!

Taimien istutusta ennen kitkemisjakson alkamista...

Ollaan istutettu paljon perennojen taimia, joista osa on itse esikasvatettu siemenitä ja osa on pihalta. Eli nyt kun vielä on hyvä istutusaika kuun mukaan, niin olemme siirrelleet perennoja toiseen paikkaan. 

Kuupuutarhassa yksi perennapenkin kohta kärsi siitä kahden kuukauden sateettomasta jaksosta niin paljon, että siirsimme siitä kohtaa nyt perennat muualle. 

Tässä on ne harmaakäenkukan taimet, joita istutimme pikkusyreenin alle. Olen niin ihastunut näiden lehtiruusukkeisiin, että tekisi mieli laittaa näitä muuallekin 😊

Seuraavaksi pääsenkin suunnittelemaan siihen Kuupuutarhan kuivaan kohtaan jotain uutta ja jännää. Siis jotain sellaista, mikä kestää todella pitkät sateettomat jaksot. 

Onko teillä vinkkejä kauniista kuivuutta kestävistä vaaleakukkaisista perennoista?

Kohta on aurinkoinen, mutta todella kuiva, vaikka siinä on hyvä multakerros.

Mukavaa viikonloppua!

Terveisin Sari