Hävikki hyötytarhasta - omavaraisuus kotipihalla

 

On helppoa oppia välttämään hävikki hyötytarhasta, vaikka se välillä tuntuisi tosi vaikealta. Se alkaa siitä, että ensin pysähtyy miettimään, mistä kasveista tulee todellista hävikkiä. Eli minkä kasvien sadosta osa jää syömättä tai käyttämättä. Vai onko jokin muu tekijä, miksi kasveista tulee hävikkiä?

Tämä kirjoitus kuuluu Suuntana omavaraisuus -yhteispostausten sarjaan, josta lisää jutun lopulla.

Kasvata vain sitä, mitä todella syödään...

Ensimmäisenä kannattaa kasvattaa vain niitä kasveja, joita tulee käytettyä. Se on yksi tärkeimmistä keinoista saada hävikki hyötytarhasta minimiin.

Esimerkiksi meillä osalla on ruoka-aine rajoitteita, joten tiettyjä tuttuja kasveja emme kasvata lainkaan. Niitä tulisi käytettyä tosi harvoin ja kaikki ei silloinkaan voisi syödä niistä tehtyä ruokaa. Joten emme kasvata niitä.

Kasvata vain käytön mukaan...

Toinen tärkeimmistä keinoista saada hävikki hyötytarhasta minimiin, on kasvattaa vain sen verran, kun tulee syötyä. 

Sen oppii parissa vuodessa hahmottamaan, kunhan muistaa keväällä kirjata itselle ylös kylvöjen ja taimien määrät. Kesän ja syksyn edetessä kirjataan myös ylös, miten kutakin kasvia tuli käytettyä ja paljonko jäi käyttämättä. Siten saa nopeasti tuntumaa riittävästä määrästä. 

Eli etukäteen suunnittelemalla hävikki hyötytarhasta pysyy pienenä.

Kuvan vahapapu onnistuu aina ja siksi sen määrä on helppo arvioida etukäteen. Sitä kasvatamme joka kesä myös pakkaseen.

Seuraa ja korjaa satoa ajoissa...

Kolmas tärkeä asia saada hävikki hyötytarhasta vähäiseksi, on korjata sato ajoissa. Jotta huomaa kasvien kehittymisen ja sadon kypsymisen, hyötytarhassa on hyvä käydä usein ja tutkia läheltä kasvia.

On kasveja, joiden sato kypsyy ja pilaantuu nopeasti, kuten vaikka mansikka. Tällaisista kasveista kerätään satoa jopa useamman kerran viikossa.

Sitten on kasveja, joista satoa valmistuu vähitellen ja ei ole mikään kiire sadon korjuuseen, kuten peruna.

On myös kasveja, kuten kuvan lehtikaalit, joista voi kerätä satoa jatkuvasti tarpeen mukaan. Näistä vihreistä lehtikaaleista otetaan aina alimpia lehtiä. Vielä marraskuussakin siitä saa satoa eli kuva on marraskuun alkupäiviltä.

Toinen hyvin satoisa lehtikasvi, joka kestää myös pientä pakkasta, on ensimmäisen kuvan mangoldi, joka myös onnistuu aina.

Säilö sopivimmalla tavalla...

Etukäteen kannattaa myös miettiä, aikooko säilöä satoa vai syödäänkö kaikki sitä mukaa, kun sato on valmista.

Jos on kellari tai kylmiö käytössä, voi juuresten lisäksi säilyttää siellä hilloja ja mehuja. Niitäkin kannattaa tehdä vain sen verran, mitä vuoden aikana tulee käytettyä. Siten ei tule hävikkiä.

Jos ei ole käytössä kellaria, voi joidenkin sadon pakastaa. Esimerkiksi meillä marjat pakastetaan ja niistä tehdään tarvittaessa mehua tai hilloa. Se on tosi harvoin. Olenkin kirjoittanut siitä tänne aiemmin Mehu pihan marjoista -postauksessa.

Lisäksi hävikki vähenee, kun tekee sadonkorjuun ja säilönnän kuun mukaan hyvinä päivinä. Se auttaa niitä säilymään pidempään hyvänä. Tai ainakin kannattaa välttää ns. huonoimpia päiviä säilöntään.

Hävikki hyötytarhasta ei olekaan aina hävikkiä...

Onko kaikki hävikki hyötytarhasta todellista hävikkiä, sitäkin kannattaa pohtia! Oman tarpeen yli jääviä marjoja ja muuta satoa voi hyvin antaa naapureille, ystäville tai sukulaisille, vaikka heidän itse kerättäväksi. Silloin ylimääräinen sato ei ole hävikkiä.

Tai ylimääräiset marjat voi jättää pensaisiin. Ne ovat silloin linnuille, kuten mustarastaille, mieluista ruokaa,  eivät hävikkiä.

Myös se hävikki hyötytarhasta, joka on mennyt syömäkelvottomaksi, ei ole hävikkiä, kun vie sen kompostiin. Etenkin tomaatit, kesäkurpitsat, lehtikasvit ja muut ovat hyvää materiaalia kompostissa. Niistä siis muodostuu arvokasta kompostimultaa. Sitä ei muodostu, jos kompostiin ei tule riittävästi puutarhajätettä. 

Siksi ylikypsät, tuhohyönteisten vioittamat, rusakon jyrsimät ja siruetanoiden limaamat hyötykasvit eivät ole hävikkiä - kun ne päätyy kompostiin!

#suuntanaomavaraisuus2025 -sarjan marraskuun yhteispostaukseen osallistuivat seuraavat blogit...

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2025/11/havikki-hyotytarhasta-omavaraisuus.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2025/11/suuntana-omavaraisuus-marraskuu-2025.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2025-osa-11/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2025/11/02/marras-25-meidan-ruokavarasto/

  

Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https://korkeala.fi

Puutarhaterveisin Sari

Suloinen mini saintpaulia kukkii taas

 

Nämä pienet saintpauliat ovat niin suloisia. Joten nyt ilahduin, kun tämä mini saintpaulia kukkii taas. Ostin sen nimittäin keväällä Helsingin Kevätmessuilta kukkivana ja sen kukinta loppui nopeasti. Nyt se siis kukkii uudelleen ja siinä on vielä nuppujakin.

Minisanttu perhosorkideoiden kanssa...

Se on nyt ikkunan edessä pöydällä, jossa on myös vanhat perhosorkideat. Tästä kuvasta hyvin näkee, miten pienikokoinen mini saintpaulia on. Sen lehdetkin on tosi pienet ja hieman kolmion malliset.

Tällä on edelleen sama muovinen ruukku, joka sillä oli alun perin. Saviruukku toimii siis vain  suojaruukkuna.

Mini saintpaulia kukkii runsaasti...

Tällä on vielä paljon nuppuja ja uusiakin nuppuvarsia kasvamassa. Eli mini saintpaulia kukkii runsaasti, aivan kuten tavallisetkin saintpauliat.

Minulla on joskus kauan aikaa sitten ollut näitä useita eri väreissä. Niitä on siis valkokukallisena, vaaleanpunaisena, lilanpunaisena ja vaaleansinisenä. Silloin näitä löytyi kukkakaupoista ja kukkamyymälöistä ihan yleisesti. Nykyään näitä näyttää olevan myynnissä todella harvoin. Joten ostin tämän heti, kun näin sen messuilla. 

Keväällä vaaleammat kukat...

Tällaiselta mini saintpaulia näytti huhtikuussa. Kun sen kukka vanhenee, se selvästikin samalla vaalenee. Lehtiäkin tällä oli silloin vielä paljon vähemmän ja ne oli tiiviimmin. 

Aika suloinen vai mitä?

Mini saintpaulian hoito...

Hajavalo on sille paras. Joten se kannattaa suojata kesänpäivien suoralta auringonpaisteelta. Taas talviaikaan se kaipaa lisävaloa kukkiakseen.

Mini saintpaulia ei pidä liian märästä mullasta, joten sitä kastellaan vasta, kun mullanpinta on kevyesti kuivahtanut. Ja tietysti kuun mukaan Kastelupäivinä ja varminta on kastella sitä aluslautasen kautta. Lisäksi se kärsii heti, jos multa on märkää ja se on liian kylmässä.

Pakkasilla ikkunasta tuleva veto voi nopeasti saada sen voimaan huonosti, sillä mini saintpaulia viihtyy parhaiten noin 18-24 asteisessa huoneenlämmössä.

Sitä lannoitetaan miedolla lannoitteella silloin, kun se kasvattaa lehtiä tai nuppuja. Hämärään talviaikaan, kun sen kasvu pysähtyy, lannoitus lopetetaan.

Mini saintpaulia viihtyy ja kukkii parhaiten pienessä ruukussa. Sille vaihdetaan multa tai ruukku tarvittaessa, ehkä parin vuoden välein tai aikaisemmin. Saintpauliat voivat kasvaa ns. yli-ikäisiksi, joten silloin niistä otetaan lehtipistokkaita, joista kasvatetaan uusia terhakkaan näköisiä taimia.

Lisää postauksia saintpaulioista eli paavalinkukista...

Saintpaulioissa on tosi jänniä erikoisuuksia ja upeita värejä. Tässä muutamia ihanuuksia, joita minulla on ollut aiemmin.

• Saintpaulia Taita, jonka vaaleanpunaiset kukat roikkuivat rennosti alaspäin. Se oli kuin amppelikukka. Harmillisesti minulla ei enää ole sitä. Se oli todella upea!
• Rimpsureunaiset saintpauliat, joiden vaaleiden kukkien reunat olivat veikeästi rimpsureunaiset. Sen lehtien reunatkin olivat aaltoilevat.
• Rimpsureunaiset saintpauliat tummakukkaisina. Seuraavana keväänä ne kukkivat runsaasti, mutta kukkien väri oli muuttunut aika jännästi.
• Perinteinen saintpaulia valkokukallisena oli myös kaunis tummanvihreine lehtineen.

Saintpauliat on niin upeita, etenkin mini saintpauliat, ja se Taita. Ostan kyllä niitä heti lisää, jos vain löydän 😊

Puutarhaterveisin Sari 

Daalian juurakot talvisäilytykseen

 

Meillä on tapana nostaa daalian juurakot talvisäilytykseen vasta näin loka-marraskuun vaihteessa. Se on toiminut hyvin näille meidän oranssikukallisille vanhoille daalioille. Tänään oli sopivasti kuivaa ja sateetonta sekä kuun mukaan hyvä ajankohta, joten nostimme juurakot ylös maasta. Oli kyllä tosi muhkeat juurakot.

Juurakot nostetaan maasta lapiolla...

Osa tykkää nostaa daalian juurakot talikolla, me nostamme ne lapiolla. Juurakot säilyy ehjinä, kunhan muistaa kaivaa lapiolla sopivan kaukaa verson tyngistä. Vaikka muutama juuripallukka menisi rikki, se ei haittaa. Riittää hyvin, että suurin osa juuripallukoista on ehjiä.

Daalioiden varret leikattu etukäteen...

Teemme monet puutarhatyöt etukäteen suunnitellen. Joten nyt nostimme nämä daalian juurakot talvisäilytykseen niin, että olimme aiemmin jo valmistelleet nostoa. Daalioiden yöpakkasen palelluttamat varret oli leikattu jo valmiiksi päiviä aikaisemmin, kuten kuvasta näkyy. Samoin olimme laittaneet juurakoiden kuivatuspaikan valmiiksi edellisenä päivänä.

Muhkeat juurakot ja yksi heikkokasvuinen...

Nämä vanhat daalian juurakot olivat taaskin tosi muhkeita ja juuripallukat olivat kasvaneet hyvin tiiviisti. Tämän enempää emme poistaneet multaa, koska loput on paljon helpompi karistaa pois juurakon kuivattelun jälkeen.

Tässä kuvassa on samaa oranssia daaliaa juurakko, jonka versojen ja lehtien alut siruetanat söivät koko kesän ajan. Juurakossa oli nyt paljon vähemmän juuripallukoita, mitä siinä oli keväällä maahan istutettaessa. Otimme tämänkin talvisäilytykseen, vaikka juurakko oli kitukasvuinen.

Daalian juurakot talvisäilytykseen...

Viemme siis daalian juurakot talvisäilytykseen kellarimaiseen pimeään tilaan. Juurakoita tuli nyt kaksi kottikärryllistä eli emme enää yrittäneet viedä yhdellä kertaa kaikkia 😊

Ennen kuin juurakot pääsevät varsinaiseen talvisäilytystilaan, niin niitä kuivatellaan jonkun aikaa viileähkössä tilassa. Olimme eilen tyhjentäneet juurakoille ison pöytätason, joka suojattiin muovilla. Muovin päälle laitoimme juurakot väljästi kuivahtamaan. 

Tämä muovi on muuten se sama iso pakkausmuovi, jota olemme käyttäneet puutarhapuuhissa jo vuosia. Tässä juurakot saavat olla ehkä noin kuukauden verran. Sen jälkeen ne pakataan ilmavasti muovilaatikoihin talvisuojaturpeeseen viileään ja pimeään kellariin.

Daaliat täydessä kukassa heinäkuun lopulla...

Tältä nämä meidän yli 35 vuotta vanhat daaliat näyttivät kukkiessaan. Juurakot istutetaan tähän aina yhteen pitkään riviin. Jos muistan oikein, niin ne ovat noin 70 cm korkeita eli aika matalia ja runsasversoisia.

Daalioiden hoito ajoitetaan kuun mukaan...

Teen kaikki puutarhanhoitotyöt aina kuun mukaan kullekin työlle hyvänä ajankohtana. Joten daaliat on istutettu kuun mukaan hyvänä istutuspäivänä. Niitä on myös lannoitettu kuun mukaan. Jos kastelisimme niitä, niin sekin tehtäisiin Kastelupäivänä. Me emme siis koskaan kastele näitä, sillä niiden mullassa on biohiiltä. Kun nostamme daalian juurakot talvisäilytykseen, senkin päivän valitsemme kuun mukaan... sää huomioiden.

Puutarhaterveisin Sari

Piha kaipaa muutoksia

 

Näin syksyllä meillä on tapana muistella kesän puutarhanhoidon sujuvuutta. Nimittäin jos piha kaipaa muutoksia, niiden suunnittelu aloitetaan jo nyt syksyllä lumettomaan aikaan. Silloin muutosten miettimiseen ja suunnitteluun on hyvin aikaa koko talvi. Rauhassa tehty muutosten suunnittelu, ilman kiirettä ja viime tipan stressiä keväällä, takaa aina onnistuneen lopputuloksen.

Rikkaruohojen valtaaman alueen muutokset...

Pahasti rikkaruohojen valtaama kasviryhmä on todella työläs saada kitkemällä rikkaruohottomaksi. Sen takia se kannattaa kunnostaa. Siinä samalla voi vaihtaa siihen sellaiset kasvit, joita rikkaruohot eivät heti valtaa. Toki kohta kannattaa suunnitella huolella, jotta rikkaruohot eivät pääse valtaamaan sitä uudelleen eli kasvivalinta on tosi tärkeä tehdä huolellisesti.

Vuosia hoitamaton piha kaipaa kunnostusta...

Syystä tai toisesta piha on voinut jäädä hoitamatta vuosien ajan. Silloin osa istutetuista kasveista on hävinnyt muiden kasvien vallatessa niiden kohdan tai ne kituvat pieninä versoina. Siellä on siis jäljellä paljon vahojen kasvien alkuja, joita voi käyttää taimien tapaan.

Tällaisen pihan kunnostus onnistuu parhaiten, kun tarkistaa ja suunnittelee pihaa toiminnoista alkaen, eikä mieti pelkästään kasveja. 

Tämä on niin laaja aihe, että tästä voisi tehdä ihan oman postauksen, jos teitä kiinnostaa?

Syysleimujen härmä ongelmana joka kesä...

Hellekesänä ja kuivana kesänä ennen niin upeat syysleimut voivat olla täysin vaalean härmän peittämiä. Tämä ilmiö on ollut monella pihalla riesana viime vuodet. Se kertoo siitä, että syysleimut eivät viihdy paikassaan sellaisena kesänä. 

Mikä sitten avuksi? Syysleimut kannattaa siirtää toiseen paikkaan, jossa ne eivät kärsi helteestä. Niiden vanhaan paikkaan valitaan ihan toinen kasvi, joka viihtyy sen kasvupaikan olosuhteissa. Tämäkin on yhdenlaista pihasuunnittelua.

Kuivuuden kellastama nurmikko...

Talon vieressä tai muuallakin pihalla hyvin aurinkoisella paikalla, voi nurmikko kellastua täysin hellekesänä. Jos se toistuu joka kesä, kohdasta kannattaa poistaa nurmikko kokonaan. Sen tilalle voi suunnitella kuivalla ja paahteisella paikalla viihtyvän kasviryhmän tai paahteen kukkakedon. Näin pihasta tulee taas upea hellekesänäkin ja helppohoitoinen.

Pensas keskellä nurmikkoa - vaikeahoitoinen piha...

Ruohonleikkaaja voi manata tällaisia keskelle nurmikkoa istutettuja yksittäisiä kasveja. Ne vaikeuttaa nurmikon leikkaamista yllättävän paljon. Usein yksittäinen taimi myös kärsii keskellä nurmikkoa. Tällä tyylillä luodaan siis vaikeahoitoinen piha!

Tällainen piha kaipaa muutoksia jo ensi keväänä. Tavoitteena voi olla helppohoitoinen piha, joka on myös kaunis. Kuvan kasvin ympärille voisi suunnitella kasviryhmän, joka kukkii aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Samalla pihasta tulisi paljon helppohoitoisempi, siis jos siihen valitaan helppohoitoiset kasvit!

Vähän perhosille ja pörriäisille kasveja...

Joillakin piha kaipaa muutoksia siksi, että sieltä puuttuu lähes kokonaan perhosille ja pörriäisille mieluisat kukat. Siinäkin tapauksessa kannattaa suunnitella pihaa tai kukkapenkkejä huolella, jotta huomaa valita niitä kasveja, jotka viihtyvät ja talvehtivat hyvin pihalla.

Etenkin jos haluaa helppohoitoisen pihan, se kannattaa aina suunnitella etukäteen, ennen kuin tekee muutoksia tai ostaa taimia!

Samalla säästyy rahaa, kun ei tule tehtyä virheostoksia eikä kasveja tarvitse jatkossa siirrellä paikasta toiseen. Siten myös omaa aikaa säästyy ja ennen kaikkea saa hyvän lopputuloksen heti yhdellä kerralla.

Monella piha kaipaa muutoksia...

Miksi tästä nyt kirjoittelin, niin olen opettanut puutarhaharrastajille pihasuunnittelua, pihanhoitoa ja pihan rakentamista vuosia. Niiden aikana huomaan jatkuvasti tiettyjä toistuvia tilanteita, jolloin piha kaipaa muutoksia.

Eli jos jokin edellisistä tuntuu olevan haasteena omalla pihallasi, niin aloita suunnittelu nyt syksyllä ennen lumen tuloa. Kun piha kaipaa muutoksia, onnistuneimmat muutokset suunnitellaan aina etukäteen huolellisesti. Ilman kiirettä ja kevään viime tipan stressiä.

Puutarhaterveisin Sari

Väriä puutarhaan - oranssit kukat

 

Koska nyt on hyvä aika katsella kesäisiä kuvia ja suunnitella pihaa, niin nämä oranssit kukat nousivat esiin. Niillä nimittäin saa tuotua hehkuvaa väriä puutarhaan. Laitoin tähän niitä, jotka ovat myös helppohoitoisia ja monivuotisia kasveja. Meillä on paljon oranssikukallisia ollut aina puutarhassamme ja toki myös paljon muunkin värisiä.

Liljoissa paljon eri lajeja...

Ensimmäisessä kuvassa on oranssit liljat (Lilium) heinäkuun puolessa välissä. Liljoista löytyy paljon oranssikukallisia, kuten esimerkiksi ruskolilja, josta on oma blogipostaus Ruskolilja - sitkeä perinnekasvi. Sitä näkeekin vanhoilla pihoilla.

Myös tiikerililja on perinnekasvi. Siitäkin on oma postaus Tiikerililja `Tiger Babies` ja perinteinen tiikerililja.

Niiden lisäksi on vielä oranssikukallisia tarhasarjaliljoja, heikinlilja sekä pantterililja.

Rusopäivänlilja vanha perinnekasvi...

Perennoista rusopäivänliljan (Hemerocallis fulva) oranssit kukat nousevat kauniisti kaartuvaa lehdistöä korkeammalle. Tämäkin on vanha perinnekasvi ja siten helppohoitoinen. Se kukkii heinä-elokuun vaihteessa. Siitä lisää ja hoito-ohjeet Rusopäivänlilja helppo perinnekasvi -postauksessa.

Meillä on siitä myös tällaista hieman kerrottua vanhaa lajiketta. Rusopäivänliljasta on siis erilaisia lajikkeitakin, joiden kukan sävy vaihtelee.

Sipulikukista keisarinpikarililja...

Ihana toukokuussa kukkiva keisarinpikarililja (Fritillaria imperialis) on sipulikukka, ei siis lilja. Se kukkii yleensä touko-kesäkuun vaihteessa ja on lähes metrin korkuinen. Sen kukkatertun päällä on tuuhea lehtitupsu, mikä tekee siitä tosi veikeän näköisen. Keisarinpikarililja kukkii komeasti -postauksesta näet lisää kuvia.

Idänunikko tuo hehkuvaa väriä puutarhaan...

Perennoista idänunikko (Papaver orientale) on näyttävin oranssi kukkija, koska sillä on isot vahvan oranssit kukat. Se kukkii kesä-heinäkuun vaihteessa. Kukkimisen jälkeen sen lehdistö lähtee lakastumaan vähitellen. Sekin on vanha perinnekasvi, josta on myös lajikkeita. Näet lisää Komeat idänunikot ja tarhaidänunikot -postauksesta.

Unikoista löytyy muitakin oranssikukallisia. Pienikukallisemmasta siperianunikosta (Papaver croceum) osa kukista on oransseja ja osa muita värejä.

Espanjanunikko (Papaver rupifragum) kukkii vaaleanoransseilla kukilla kesä-elokuun ajan. Meillä se on kukkinut jopa lokakuun alkupuolelle asti. Espanjanunikon pienehköt kukat ohuine varsineen heiluvat kivasti tuulessa ja samalla ne tuovat ryhmään keveyttä. Siitä lisää kuvia Uusi mieleinen kasvi -postauksessa.

Oranssit kukat myös atsaleassa...

Joillakin pensailla on oranssit kukat, kuten revontuliatsalea (Rhododendron) `Mandarin Lights` lajikkeella. Se kukkii kesäkuussa tosi näyttävästi. Sillä on myös kaunis punertava syysväritys lehdissään eli talvella se on täysin lehdetön. Aivan upea kasvi oikeanlaisella paikalla! Sen menestymisvyöhyke on I-IV. 

Tuleeko teille muita monivuotisia kasveja mieleen, joilla on oranssit kukat?

Puutarhaterveisin Sari

Amaryllis - kasvatus sipulista joulukukaksi

 

[Korpikangas Siemen-Frö mainos] Näin lokakuun jälkipuoliskolla on aika istuttaa amaryllis eli ritarinkukka sipulista joulukukaksi. Siis uudet sipulit istutetaan nyt ruukkuun, niin ne kukkivat sopivasti jouluna. Joten nyt istutin ensimmäisen amarylliksen sipulin. Aion istuttaa vielä toisenkin sipulin, sillä niiden istutusaika jatkuu kuun loppuun ja vähän ylikin.

Amarylliksen sipulin istutus ruukkuun...

Sipulin juuria on hyvä liottaa vedessä ennen istutusta, jotta sipuli alkaa juurtua nopeammin ruukussa. Sen jälkeen leikkaan kaikki huonot juuret pois, tosin se ei ole välttämätöntä.

Amarylliksen sipuli istutetaan aika pieneen ruukkuun niin, että sipulin yläosa jää mullan yläpuolelle näkyviin. Mullaksi sopii hiekkapitoinen kukkamulta. Lopuksi kastellaan.

Ruukkua pidetään huoneenlämmössä ja sen voi jo siirtää valoisalle ikkunalle. Viimeistään siinä vaiheessa, kun sipulista pilkistää nupun alku, se tarvitsee valoisan paikan. Eli sitä voi pitää ikkunalla tai kasvivalon alla.

Amarylliksen kasvatus sipulista joulukukaksi eli sipulin istuttamisesta sen kukintaan kestää yleensä 6-8 viikkoa. Lämpö nopeuttaa kasvua ja viileä hidastaa.

Viime jouluna sipulista kasvatettu amaryllis `Charisma`...

Kasvatin sipulista viime vuonna tämän upean amaryllis `Charisma` joulukukaksi. Se oli todella viehättävän kaunis herkän kaksivärisine kukkineen.

Näet lisää kuvia siitä kukkivana Viehkeä amaryllis `Charisma`-postauksessa.

Erikoisia lajikkeita itse kasvattaen...

Näitä upeita erikoisempia amarylliksen lajikkeita on myynnissä sipuleina. Niiden kasvatus sipulista joulukukaksi on helppoa ja se onnistuu aina uusista sipuleista. 

Yksi suosikeistani on tämä kerrottukukkainen `Nymph` lajike. Sen kukissa on pirtsakkaa polkkakarkkimaista väritystä. Kerrotut kukat ovat lisäksi aina upean muhkeita.

Samoin tämä `Cherry Nymph` kerrottuine kukkineen oli tosi näyttävä. Senkin kasvatus sipulista joulukaksi alkoi istuttamalla sipuli ruukkuun lokakuun lopulla.

Kuva on otettu jouluaattona. Näet lisää kuvia siitä Upea kerrottu `Cherry Nymph` amaryllis -postauksesta.

Olen löytänyt nämä postauksen amaryllisten sipulit ja lisäksi erikoisempienkin amaryllis lajikkeiden sipulit Korpikangas Siemen-Fröltä.

Istutetun amarylliksen sipulin jatkohoito...

Istutettu amaryllis pidetään siis huoneenlämmössä. Kun sipulista pilkistää nupun alut, ruukku siirretään viimeistään silloin valoisalle paikalle tai kasvilampun alle. 

Kun nuppuvarret ovat kunnolla näkyvissä, multaa kastellaan pienellä vesimäärällä tarvittaessa. Jatkossakin kastellaan niin, että mullanpinta tulee kuivahtaa kasteluiden välillä. Sipulin päälle ei saa kaataa vettä.

Eli amarylliksen kasvatus sipulista joulukukaksi on tosi helppoa😊

Kuva on otettu 2.12., jolloin sipulista oli kasvanut  jo kaksi pulleaa nuppuvartta. Niiden keskellä näkyy lehtien alut. Amaryllis aukaisi ensimmäisen kukkansa 18.12 eli kuvan vaiheesta kesti vielä useampi viikko kukintaan.

Hyvä amaryllisten sipulivalikoima Korpikankaalla...

Tämän blogijutun kaikki amarylliksen sipulit on Korpikangas Siemen-Frön verkkokaupasta. Heiltä voi tilata myös muillakin tavoilla, jos verkkokauppaostaminen ei ole tuttua.

Näet heidän tosi monipuolisen ja laajan amaryllisten sipulivalikoiman täältä. 

Olisi kiva kuulla, aikooko teistä joku kasvattaa itse amarylliksen sipulista joulukukaksi?

Puutarhaterveisin Sari

Myöhään syksyllä kukkivat perennat

 

Kun suunnittelee omaa pihaa, niin kannatta muistaa myös myöhään syksyllä kukkivat perennat. Osa niistä nimittäin kukkii lumen tuloon asti ja tuovat siten kivasti väriä syksyiselle pihalle. Tänään kun otin nämä kuvat, näin yhdessä kukassa pienen pörriäisen. Nämä myöhään syksyllä kukkivat perennat ovat siis tärkeitä syksyn viimeisille pölyttäjille.

Erilaisia astereita on paljon...

Osa astereista kukkii jo kesäkuussa ja sitten on näitä myöhään kukkivia matalampia reunusastereita ja korkeampia syysastereita. Kummastakin on useita lajikkeita ja niillä kukkien väri vaihtelee eri punaisen ja sinisen sävyissä. Ne kukkivat elokuulta lokakuulle.

Tällä meidän polvenkorkuisella asterillamme ei ole tarkempaa nimeä. Sen kukkien väri on minusta tosi kaunis ja näkyy kauas.

Vanha korkea asteri kukkii myöhään syksyllä...

Meillä kasvaa toinenkin nimetön asteri. Tämä on selvästi korkeampi eli noin 150 cm. Se aloittelee vasta nyt kukintaa. Jonain syksynä sen kukat eivät edes ehdi aueta ennen talven tuloa.

Tällaisen todella myöhään kukkivan asterin kasvupaikka täytyy olla täydessä auringossa, jotta se ehtii kukkia.

Tällä on nuputkin niin veikeän kauniit, että niitä tulee ihailtua edelleen.

Meillä on ollut myös sinertävä asteri, mutta se on hävinnyt tai ainakaan se ei ole kukkinut muutamaan vuoteen. Yleensä nämä kestävimmät ovat tosi sitkeitä ja kukkivat vuodesta toiseen. Voi olla, että espanjansiruetanat ovat syöneet sen sinertävän asterin alut niin pahasti, ettei se nyt kuki. 

Laitan tähän linkin vanhempaan postaukseen, jossa on kuva siitä sinertäväkukallisesta asterista.

Komeamaksaruoho yksi parhaimmista syksyn perennoista...

Suosittu komeamaksaruoho Sedum `Herbstreude` kukkii pitkään eli elokuulta lokakuulle. Aluksi sen kukat ovat vaaleanpunertavat ja ne muuttuvat vähitellen tummanpunaisiksi. Se on noin 40 cm korkea ja ei siis ole kivikkokasvi vaan tavallinen perenna.

Punahatut kukkivat viimeisillä kukilla...

Tavalliset kaunopunahatut kukkivat pitkään heinäkuulta syyskuulle. Tänään näissä punahatuissa oli vielä muutama kukka auki. Ne kukkivat runsaasti vielä lokakuun alussa eli aika myöhään kuitenkin. Nämä olen kasvattanut itse siemenistä. Siitä lisää Punahatun kasvatus siemenistä -postauksessa.

Myöhään syksyllä kukkivissa perennoissa huomioitavaa...

On tosi tärkeää istuttaa nämä myöhään syksyllä kukkivat perennat aurinkoiselle paikalle. Vain siten ne ehtivät kukkia ennen talvea. Oikein myöhäiset lajikkeet eivät ehdi kukkia pohjoisessa, joten siellä kannattaa valita hieman aikaisemmin kukkivia.

Hyvät kasvupaikat myöhään kukkiville perennoille....

• Reunusasterit - aurinkoinen paikka, maan tulee olla kuiva-tuore ja läpäisevää
• Syysasterit - aurinkoinen paikka, maan on hyvä olla tuoretta ja hiekkapitoista
• Komeamaksaruoho - aurinkoinen paikka, maa kuiva-tuore sekä hyvin läpäisevää
• Punahattu - aurinkoinen paikka, maan on hyvä olla tuoretta ja läpäisevää

Tuleeko sinulle mieleen vielä muita perennoja, jotka kukkisivat näin lokakuussa?

Puutarhaterveisin Sari

Syksyn viimeiset Kitkemispäivät lähestyy

 

Nyt lähestyy syksyn viimeiset Kitkemispäivät kuun mukaan, joten ajattelin jo muistuttaa niistä näin ajoissa. Sillä seuraavat hyvät päivät on vasta marraskuussa ja silloin maa voi olla jo lumen peitossa. Nimittäin jos haluat helppohoitoisemman pihan, kevääksi ei kannata jättää yhtään kitkettävää. Eli nyt kannattaa kitkeä rikkaruohot pois ja etenkin ne hankalimmat.

Isot voikukan lehdet perennojen seassa...

Lämpimänä syksynä monet rikkaruohot jatkavat kasvuaan ja osa levittäytyy juurillaan yhä laajemmalle alueelle. Se on yksi syy, miksi rikkaruohoja kitketään myös syksyllä.
Sain otettua näin upean kuvan rehevistä voikukista, jotka kasvavat keskellä harmaalehtistä hopeahärkkiä. Se on siis monivuotinen perenna.

Nyt tulevina hyvinä Kitkemispäivinä voikukat lähtevät tästä helposti juurineen. Tekisi melkein mieli käydä kitkemässä ne, mutta tämä kuva on otettu puistosta 😊

Vuohenputket helppo kitkeä oikeilla kitkemistekniikoilla...

Moni tuskailee vuohenputken kitkemisen kanssa, koska se leviää pienestäkin juuren palasta. Sen takia vuohenputket kannattaa kitkeä tarkasti kuun mukaan ja oikeilla kitkemistekniikoilla. Kun ne yhdistää kitkemisessä, vuohenputket saa hävitettyä. Siitä on lisää verkkokurssilla, josta olen kirjoitellut tänne monet kerrat aiemminkin.

Joskus vuohenputki on päässyt kasvamaan pahasti perennojen sekaan. Näin syksyllä on hyvä kitkeä sellainen kohta, koska perennojen varret voi leikata poikki. Siten pääsee helpommin käsiksi vuohenputkeen.

Jos kasvi on talvenarka tai sen lehdistö ei vielä ole lakastunut, sen varsia ei voi leikata. Täysin kellastuneet voi katkoa, kuten kuvassa on tehty. 

Mihin sitten sitten voi laittaa kitketyt rikkaruohot, siitä enemmän Rikkaruohot kompostiin vai ei -postauksessa. 

Pieniä arvokkaita siementaimia...

Kun pitkästä aikaa pääsee taas kitkemään, meinaa innostuksissaan kitkeä myös pienet arvokkaat siementaimet, joita on ilmestynyt loppukesällä. Meillä esimerkiksi on näitä pieniä harmahtavia tähkälaventelin taimia ruusupenkissä. Kuvassa näyttää olevan myös tummanpunertava pyöreä tiikerililjan itusilmu. Eli kaikenlaisia aarteita löytyy, kun malttaa olla tarkkana.

Syksyn viimeiset Kitkemispäivät...

Kuun mukaan katsottuna hyvät Kitkemispäivät osuvat nyt sopivasti viikonlopulle, jee!

Hyvät Kitkemispäivät 18.-20.10.2025

Ne on iltapäivän puolella! Eri töiden ajoittaminen kuun mukaan on hyvin vanhaa perinnetietoa ympäri maailmaa. Se kuuluu myös osana luonnonmukaiseen puutarhanhoitoon.

Kasviryhmien reunojen kanttaaminen...

Samalla kun kitkee, voi myös kantata nurmikon reunat. Etenkin jos kitkettävää on vain vähän. Muuten hyvät Kitkemispäivät kannattaa hyödyntää pelkästään kitkemiseen ja varsinkin hankalien rikkaruohojen kitkemiseen. 

Nimittäin hyvinä Kitkemispäivinä rikkaruohot lähtevät usein helposti juurineen ja kohtaan ei kasva herkästi uusia rikkaruohoja. Jos vielä kitkee kasville sopivimmalla kitkemistekniikalla, lopputulos on vieläkin tehokkaampi ja kitkeminen nopeampaa.

Puutarhaterveisin Sari