sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Ukonhatut yllätti ja kasvimaan kuulumisia

Tänä kesänä ukonhatut näyttävät kukkivan ennätyksellisen runsaasti. Eikä niitä edes vaivaa kirvat. Ihmeellistä! Nämä ovat levinneet tähän itse siemenistä, sillä alun perin niitä oli vain muutama. Ukonhattuhan on perinnekasvi, eli sopii loistavasti meidän pihalle. Lopussa on vielä kuulumisia kasvimaasta, mikä sai vettä viimeksi viikko sitten... eli sen kastelu on lopettu, jee!

Siniset ihanat ukonhatut...


Hienosti siniset ukonhatut ja pinkit syysleimut sopivat yhteen. Tässä penkissä on aiemmin ollut sinistä jaloritarinkannusta, mutta lyhytikäisinä ovat jo kaikki hävinneet. Ihan kuin tilauksesta nyt nämä ukonhatut ovat ottaneet jaloritarinkannusten paikan.


Kirjoukonhatun valkosiniset kukat...

Ukonhattujen seassa näyttää olevan muutama kirjoukonhattukin (Aconitum x stoerkianum `Bicolor`). Kivoja nekin.
Edit - nämä kummatkin ukonhatut on tuotu mummolastani, ja sinne ne on taas saatu isomummulastani. Näillä on siis tunnearvoa, aivan kuten mustialanruusulla.

Myrkylliset ukonhatut ja niiden hoito-ohjeet...

Ukonhatut (Aconitum) ovat erittäin myrkyllisiä kasveja syötynä, sillä jo pienen määrän syöminen voi aiheuttaa vakavan myrkytyksen. Todella myrkylliset kasvit, klik.
Ne viihtyvät puolivarjossa parhaiten sekä tuoreessa ja kosteassa maassa. Auringossakin ne menestyvät, kunhan maa ei ole liian kuivaa kesällä sateettomina jaksoina. Joskus niitä kannattaa myös lannoittaa.
Perinnekasveina ovat helppoja ja varmoja kasveja, eikä niitä yleensä tarvitse tukea. Kukat ovat sinisiä, mutta on myös valkeita ja sinivalkoisia.
Ihanat sormustinkukat, klik

Kasvimaa ei ole saanut vettä viikkoon... biohiilitesti

Kasvimaata on kasteltu viimeksi la 14.7. ja ukkosade kasteli sen pe 20.7. eli viikon välein se on saanut vettä. Viime yönä tuli taas vettä taivaalta. Eipä enää tarvinne kastella, jos sateita alkaa tulla kerran viikossa.
Kun ottaa huomioon, että maa on pintakuivaa runsasmultaista hiekkamoreenia, niin näyttää uskomattomalta. Herneet eivät koskaan ole olleet noin korkeita.
Kehäkukkien välissä on vahapapua ja punajuurta, jonka lehdet ei oikein näy. Näiden takana on herneet ja niiden takana vadelmat. Multaan siis lisättiin keväällä biohiiltä ja kasvu on silmin nähden rehevämpää vaikka on näin kuiva kesä.


Eilen kun rauhassa oikein tutkin pihaa ja päiväkirjaa sekä kuvia, niin sieltä löytyi muutama muukin mielenkiintoinen havainto liittyen  kuivaan kesään, syysleimuihin sekä biohiileen. Niistä lisää myöhemmin 😊

Leppoisaa sunnuntaita!

Terveisin Sari

2 kommenttia:

  1. minun naapurillani on myös hyvät kokemukset biohiilestä. Laitoimme juuri viikolla yhteistilauksen biohiilestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa, tuo oli järkivalinta! En vielä ole kirjoittanut tänne blogiin parista jännästä huomiosta, liittyen biohiileen. Sen edut on ihan ällistyttäviä!
      Kaiken lisäksi se pysyy maassa lopun ikää eli sitä ei tarvitse lisätä.

      Poista