keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Varjolilja - näyttävä perinnekasvi

Varjolilja on yksi suosikeistani perinnekasveissa, sillä rakastan liljoja. Sen kukat ovat siron kauniit ja ikään kuin väärinpäin. Se tekeekin siitä erikoisen muihin tavallisiin liljoihin verrattuna. Kuvassa on harvinaisempi valkokukkainen muoto. Sen sipuli on ostettu eli alkuperältään hollantilainen.

Helppo tunnistaa myös lehdistä…

Varjolilja on helppo tunnistaa lehdistä ja tietysti kukista. Tämä varjolilja kasvaa ison tuijan pohjoispuolella eli siihen paistaa vain aamuaurinko. Näin hyvin se kukkii heinä-elokuun vaihteessa.

Varjolilja leviää siemenistä...

Kaikki tässä postauksessa näkyvät punertavat värililjat ovat vanhaa suomalaista kantaa. Ne ovat itse paikalleen kylväytyneet siemenistä tai levinneet sivusipuleista. Siksi niitä on jossain kohtaa isompi määrä ja jossain vain yksi. Kaikki ovat kuitenkin niin ihania 😊
Siemenestä lähtenyt taimi kukkii yleensä 4-5 vuoden kuluttua eli ei ole hätäisen ihmisen hommaa.

Yllä olevassa kuvassa varjoliljat ovat vielä nupussa. Varsien lehdetkin erottuu tässä paremmin. Isommat ovat siis vanhempia ja ohuemmat kukkavarret kuuluvat nuoremmille varjoliljoille.

 Sen siemenkodat...

Varjoliljan siemenkodat ovat aika koristeellisia. Ne voi jättää paikalleen ja antaa siementen varista maahan itsestään tai voi vähän auttaa ja karistella. Kuvassa siemenkodat ovat vielä kiinni eli siemenet eivät ole valmiita. 

Varjoliljan hoito-ohjeita...

Varjolilja on helppohoitoinen sipulikasvi, kunhan se on istutettu sopivalle kasvupaikalle.
Se viihtyy auringosta varjoisaan paikkaan,  ravinteikkaassa ja muhevassa maassa. Eli jos kukkia on vähän tai varret hennot, kannattaa kokeilla lannoittamista keväällä.
Siis helppo perinnekasvi 😊

Olisi kiva kuulla, löytyykö tätä varjoliljaa enää kenenkään pihalta?

Tässä lisää postauksia liljoista...


 

Kevätterkuin Sari




37 kommenttia:

  1. Kyllä, täältä löytyy valkoisena vanhaa kotimaista kantaa. Se on aivan ihana ja todellakin helppohoitoinen! Minulla se kasvaa aika varjoisassa kohdassa ja kukkii silti runsaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, sinulla on sitten tosi aarre pihallasi! Valkoiset ovat sen verran hitaammin lisääntyviä ja harvinaisempia, että niitä usein myydäänkin yhden sipulin pakkauksessa.
      Se tosiaan viihtyy varjoisalla paikalla, mutta synkässä varjossa kukkavarsi on harvempi. On se toki silloinkin kaunis :)

      Poista
  2. Löytyy toki varjolijaa roosana ja valkoisena kainuulaiselta pihaltamme. On tarkoitus levittää tätä kaunotarta. Olen jonakin syksyllä laittanut siemeniä purkkiin ja jossain vaiheessa purkista on pilkottanut vihreää ja mullan alle on muodostunut pienen pieni sipuli. Näitä pienokaisia olen istutellut ja kyllä niistä liljoja on tullut.

    Maija Kainuusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin sitä voi lisätä siemenistä tai kylvää siemenet suoraan maahan. Ja hitaasti mutta varmasti pieni sipulinalku kasvaa isoksi sipuliksi, joka sitten kukkii. Varjolilja tekee myös vanhemmiten sivusipuleita, joista sitä saa nopeammin levitettyä.

      Poista
  3. Punertava varjolilja on saanut kasvaa pihallamme kauan, siirsin muutaman sipulin mummolan pihalta aikoinaan, siellä se lienee kukkinut vuosikymmeniä. Ei ole sanottavammin lisääntynyt, mutta ei hävinnytkään. Siirsin toissa kesänä osan uuteen paikkaan, katsotaan, onko parempi kasvua ajatellen. Valkoinen varjolilja on huikean kaunis, mutta en ole sitä onnistunut pihalleni hankkimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullakin on hienoa, että tiedät varjoliljojesi taustaa. Ne kasvaa rehevämmin ravinteikkaassa maassa ja siten myös sivusipuleita tulee enemmän. Siemenistäkin se lisääntyy aika hyvin, kunhan ei vahingossa kitke niitä pieninä.
      Valkoisia varjoliljoja on myynnissä kaupoissa ja nettikaupoissa, joissa myydään kukkasipuleita. Tuo minun on Korpikangas Siemen-Fröltä. Pakkauksessa oli yksi sipuli. Nyt sitten varjelen ja vaalin sitä arteena :)

      Poista
  4. Mulla löytyy vuosikymmeniä sitten mummon pihalta siirrettynä tota roosaa. Valkoista en ole koskaan ennen nähnytkään.

    Minna Satakunnasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kivasti sinullakin on tiedossa oman varjoliljasi tausta ja historia. Nämä perinnekasvit, silloin kun niiden tiedetään kasvaneen jossain paikassa vuosikymmeniä, ovat arvokasta puutarhakulttuuriperintöä. Ja tosi ihanaa, kun niitä vaalitaan tulevillekin polville :)

      Poista
  5. Löytyy (toivottavasti) kumpaakin väriä. Viime vuonna sipuleita maahan laitoin, eivät siis valitettavasti ole mitään vanhaa perinnekantaa. Ulkona odottelee kylmäkäsittelyssä Hyötykasviyhdistykseltä ostettuja kellertäviä vanhan kannan varjoliljan siemeniä, saa nähdä itävätkö ne! Varjolilja on yksi lemppareistani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varjoliljat on niin upeita oli ne sitten uutta hollantilaista kantaa tai sitten meidän vanhaa perinnekantaa :)
      Kellertävä vanha varjolilja kuulostaa mielenkiintoiselta. Eipä ole tullut mieleen tutkia varjoliljojen siementarjontaa myymälöissä. Tuo olikin hyvä idea, kiitos!
      Pidetään peukkuja, että kylvöksesi itää hyvin ja varjoliljan sipulisi tuottavat komean kukinnan kesällä :)

      Poista
  6. Viime kesänä ostin tori.fi:stä pieniä punaisia varjoliljoja, jotka myyjä oli kaivanut kesämökkinsä pihalta. Todennäköisesti myös jotain vanhempaa lajia. Saattaa mennä pari vuotta, ennen kuin kukkivat, sen verran keskenkasvuisia vielä olivat. Juurikin tuija-aidan pohjoispuolelle istutin liljat. Mutta saattoivat ihmiset katsella metrossa minun touhuja, kun niin hellästi silittelin pieniä varjoliljan alkuja kotimatkalla nyssäkässäni. Varjolilja ovat superihania <3

    Entisellä pihamaallani kasvoi niitä muutama, mutta siemenistä en ehtinyt uusia kasvattaa, kun muutin pois. Olisi pitänyt ennakoida ja ottaa siemeniä talteen.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, voin hyvin kuvitella tilannetta metrossa ;) Sipulit voivat hyvinkin kukkia jo tänä kesänä, vaikkakin muutamalla kukalla. Nimittäin aika pienetkin sipulit näyttävät kukkivan.
      Varjoliljat ovat kyllä ihania ja niiden siemenkodatkin ovat kuin lisäkoriste kukinnan jälkeen :)

      Poista
  7. Varjolilja on ihana kasvi ♥ Omalta pihalta löytyy roosanvärisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roosanvärinen onkin se perinteinen ja hyvin leviävä. Oletkos muuten huomannut, että sen kukat tuoksuvat :)

      Poista
    2. Kyllä, olen huomannut, että ne haisevat. :/ Minusta se on kerrassaan kuvottava haju. Huono ja oksettava olo tulee. Varjoliljat siirtyivätkin pihassani kauemmas kulkureittien varresta. Muuten nätti kukka.

      Poista
    3. Täytyypäs muistaa nyt kesällä nuuhkia sen tuoksua tai hajua. Meillä ihmisillä on kyllä hajuaistit hyvinkin erilaisia, aivan kuten näemme väritkin erilailla.
      Näinhän se on, että jos jokin ärsyttää pihalla, se kannattaa poistaa tai kuten sinä teit, siirtää kauemmas :)

      Poista
  8. FB:ssä jo kommentoinkin mutta tässä sama juttu. Minulla on muutama iso pehko violettia ja valkoista "hämyliljaa" -sillä nimellä näitä ihanuuksia kutsun äitini perintönä. Kun olen niitä siirellyt, hämmästykseni on ollut suuri niiden kookkaiden sipuleiden takia. Uusilla istutuspaikoilla saa kukintaa odottaa parikin vuotta. (ps. Mummukan jutustelua-blogissani on puutarhajuttujani)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullapa on hienot perintökasvit! Varjoliljalla on tosiaan isot sipulit silloin, kun se voi hyvin. Eli maa on riittävän ravinteikasta.
      Tuo on minulle ihan uutta, ettei se kukkisi heti seuraavana vuotena. Toisaalta en nyt lähivuosina ole niitä siirrellyt ;)

      Poista
  9. Oi, varjoliljatkin ovat minun HALUAN-listalla. Muistan miten aikoinaan näin niitä runsaasti Laajasalossa vanhojen autiotalojen pihoilla, siellä rannassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varjoliljat on niin helppoja ja siron kauniita kukkiessaan, että niitä todellakin kannattaa hankkia pihalle :)
      Niitä tosiaan näkee välillä autiotalojen ja vanhojen huviloiden villiintyneillä pihoilla isojakin määriä. Siellä ne ovat saaneet levitä siemenistä ihan rauhassa.

      Poista
  10. Punaista varjoliljaa meillä on enemmänkin. Osa niistä siirretty vanhan talon pihasta. Valkoista on vain yksi ainokainen. Selvästi se on hitaampi kotiutumaan ja leviämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä vanhaa kantaa kannattaa vaalia! Se on arvokasta, kun tietää mistä se on alun perin lähtöisin.
      Minulla tuo valkoinen on myös paljon matalampaa, eikä ole tehnyt edes yhtään sivusipulia vielä. Tai ainakaan sitä ei huomaa ;)

      Poista
  11. Pihaltamme löytyy paljon varjoliljoja. Punaisia on enemmän, mutta myös valkoisia löytyy. Kanta lienee vanhaa, koska talomme on 30-luvulta. Liljat saavat olla talventörröttäjinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hienoa, että ne ovat säilyneet noin hyvin. Ja vielä saaneet lisääntyä.
      Varjoliljan kukkavarret on minustakin tosi kauniita, ja kivoja talventörröttäjinä :)

      Poista
  12. Varjoliljat ovat todella upeita kasveja, niin valkoiset kuin roosat! Meillä on kumpaakin ja saavat lisääntyä niin paljon kuin vain haluavat 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajan mittaan teillä on sitten varjoliljameri, tai ainakin pieniä varjoliljalampia ;)
      Varjoliljat ovat tosiaan niin upeita, ja ihanan helppoja.

      Poista
  13. Hei.Hoidossani on naapurin pihamaa.Käyn leikkaamassa nurmikon.Kohta 10 v.Nyt huomasin valko nuppusen kukan ja tuttavani tunnisti varjoliljaksi.Ennen ei ole ollut.Nyt haluaisin sen siemeniä itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin kaunis kukka ja valkoisena vielä harvinaisempi. Kannattaa siis odotella siemenkotien muodostumista ja kerätä niistä siemeniä sitten myöhemmin.

      Poista
  14. Meillä myöskin tuota punaista varjoliljaa, miehen mummun kotipaikan pihasta aikoinaan haettiin meille lapiollinen alkua ja on nyt pysynyt ja levinnytkin meillä yli kymmenen vuotta. Tyhjillään vuosikymmeniä olleen "mummolan" pihalla ei enää, on jääneet ruohojen ym. Jalkoihin. Olisi pitänyt silloin älytä pelastaa kaikki ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein varjolilja sinnittelee heinikossa, vaikkakin matalana. Näin keväällä niiden alut näkee parhaiten. Onneksi saitte siitä kuitenkin hyvät alut :)

      Poista
  15. Minulla on marjapuuronpunaista ja valkoista varjoliljaa, syreenien juurilla. Jokohan noita sipuleita voisi nostaa maasta ja siirtää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turvallisinta on kukkimisen jälkeen. Tietysti kasvavan kuun aikaan eli tällä viikolla :)

      Poista
  16. Hei, täältä Oulusta löytyy myös punaista. Sain sipulit ystävältä 20v sitten kun hän siirteli kasveja eikä tiennyt mikä kasvi oli kysesssä.Lopullista sipulinen ikää ei tiedä koska piha oli vanha, jossa sipulit olivat kasvaneet. Ihana kasvi, helppo hoitonen,elää nyt kuumassa pihassa.Kauniimpi varjossa.Onko liljakukko tämän vihollinen myös? Ihanaa syksyä kaikille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, varjolilja on tosiaan ihana ja varma kukkija. Se on siitäkin kiva, että se leviää itse siemenistä aikaa myöden. Etenkin kuumana ja kuivana kesänä varjossa kasvavat varjoliljat ovat kauniimpia ja isompia.
      Kyllä, liljakukot syövät myös varjoliljan lehtiä. Heti, kun varjoliljan lehdissä on reikiä, kannattaa metsästää punaista liljakukkoa ja tuhota se. Toki myös lehden alapuolella olevat mustat mönjäpallukat eli liljakukon toukat on syytä pyyhkiä pois. Oikein mukavaa syksyä sinullekin!

      Poista
  17. Olen tässä googlettanut tuota siemenkota pois ohjetta. Kukkimisen jälkeen meillä tietysti karisee kukka ja sitten jääkin vain se "piikki" kukan keskeltä näkyviin...onkohan mulla joku ei Lilja vaikka samalta näyttää...kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varjoliljan kukista alkaa kasvaa siemenkotapallukat vähitellen. Vielä niitä ei ole näkyvissä. Kuva varjoliljan siemenkodista on otettu elokuun lopulla eli vielä saa odotella :)

      Poista
  18. Olipa kiva löytää tietoja ja kokemuksia Varjoliljasta! Itse törmäsin siihen vasta tänä kesänä, ensin Fredrika Runebergin puutarhassa, sitten oman suvun mökin (isomummola) pihassa. Niitä on mökillä vain ihan muutama.

    Innostuin kukasta ja sen historiasta ja kyttäsin siementen kypsymistä syksyllä. Sainkin talteen paljon siemeniä ja laitoin niitä mökillä maahan pariin eri kohtaan. Nyt toivon että saataisiin siellä niitä pikkuhiljaa lisää. En uskaltanut sipuleita kaivella kun niitä on siellä niin vähän. Ilmeisesti tekee sivumukuloita joista voisi lisätä?

    Ostin myös pari Varjoliljan sipulia Hyötykasviyhdistykseltä, katsotaan miten lähtevät kasvuun.

    Mökin pihalla ja kukilla on pitkä historia. Isomummoni on siellä aikanaan viljellyt kaikenlaista ja kukkiakin. Varjoliljat saattavat olla siis aika vanhoja. Isotätini hoiti mökin puutarhaa seuraavaksi ja vanhoista valokuvista olen selvitellyt istutuksia. Varjoliljan kuvaa en tosin ole löytänyt. Siihen aikaan valokuvien aiheina oli useimmiten ihmisiä, kasveja ei ilmeisesti kuvattu.

    VastaaPoista