sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Viisi parasta puutarhamuistoa kesältä - blogihaaste

Viime kesältä on monta ihanaa, jopa ällistyttävää puutarhamuistoa, joten tähän haasteeseen sain karsia aika paljon. Yksi ihanimmista kesän yllättäjistä oli tämä vanha puupioni. Se kukki nyt yhdellä kukalla, ja viimeksi sen kukkia on saanut ihailla vuosia sitten. Joten tänä syksynä tehdään sille taas talvisuojaus kuten viime vuonnakin. Nimittäin se taisi auttaa kukintaa. Kuvia puupionista ja sen talvisuojauksesta Ihana puupioni kukkii pitkästä aikaa.

Toisena kasvimaan ennätyksellinen kasvu ja sato..

Tuntuu vieläkin ihan uskomattomalta kasvimaan hurja sato kesällä. Se oli niin ällistyttävää, että melkein kuvittelee nähneensä unta, etenkin kun meidän kasvimaa on pintakuivaa runsasmultaista hiekkamoreenia.Tästä minun on pitänytkin kertoa enemmän, mutta työ- ja opiskelukiireiden takia (ja nyt sen Kukkivan joulukalenterin) takia juttu siirtyy ensi vuoden puolelle.

 Kolmantena kukkanurmikon upea kukinta...

Rakastan kukkivaa nurmikkoa eli kukkanurmikkoa. Se on niin kaunis! Ja ihanasti tänä kesänä sen kukinta oli tosi pitkä ja runsas. Ja vielä kun nurmikkoa ei leikattu, niin kukkia oli tosi paljon.

Neljäntenä lilan syyssyrikän rehevöitynyt kasvu...

Keväällä istutettiin tämä vanha syyssyrikkä eli Buddleja ihan uudelle paikalle. Se innostui kasvamaan entistä leveämmäksi ja mikä ihaninta, sen kukkatertutkin olivat isompia nyt uudella kasvupaikalla.
Sen verran sen kasvuinto yllätti, että ei osattu odottaa niin suurta kasvuspurttia. Ensi keväänä pikkusyreeniä pitääkin muistaa siirtää kauemmas, jotta mahtuvat kasvamaan vierekkäin.

Perhosia oli loppukesällä ennätyksellisen vähän. Yleensä syrikän kukissa parveilee kymmeniä perhosia, nyt niitä löytyi vain jonain päivinä ja silloinkin muutamia. Toivotaan, että ensi kesä on parempi perhoskesä.

Viidentenä ja ihmeellisimpänä näiden daalioiden kukinta ilman kastelua...

Ja sitten nämä meidän daaliat... ei uskoisi, mutta näitä ei kasteltu kertaakaan viime kesänä. Meillä ei sadellut vettä, kuten ei muuallakaan. Näistä kirjoitinkin silloin oman jutun Daalioita ei kasteltu kertaakaan - biohiili toimii
Syksyllä kun kaivettiin niiden juurakot ylös maasta, niin huomattiin juurakoiden olevan isot, jopa isoimmat kuin koskaan aikaisemmin. Siitä kuvia Ne uskomattomat daaliat pääsivät talvisäilytykseen.
Ensi kesänä onkin jännä nähdä, miten nämä kasvavat silloin... ja tuleeko isoista juurakoista leveämmät kasvustot ja vielä runsaampi kukinta 😊

Ota haaste vastaan...

Sain tämän haasteen Maatiaiskanasen Elämää -blogista. Tämä on jo kiertänyt sen verran monessa blogissa, että en nyt haasta ketään tiettyä.
Jos sinua ei vielä ole haastettu tähän mukaan, niin ota tästä koppi ja kerro sinun viisi parasta puutarhamuistoa tältä kasvukaudelta. Alla ohjeet.

Haasteen säännöt ovat perinteiset:

  • Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun esikasvatus-kausi alkoi päättyen tähän hetkeen)
  • Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.
  • Kerro, keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan
  • Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Maatiaiskanasen Elämää-blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta-haaste postauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan. Kyseinen postaus löytyy osoitteesta: https://maatiaiskananen.blogspot.com/2018/11/viisi-parasta-puutarhamuistoa-menneelta.html 


Puutarhaterveisin Sari

4 kommenttia:

  1. Onpa upeat viisi asiaa! Varmasti viisi asiaa kesän ihanuuksista on vaikea karsia. Biohiilen hyvät ominaisuudet yllättivät minutkin viime kesänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä vaikea karsia, niin paljon kaikenlaista ihanaa oli keväästä syksyyn.
      Biohiilen testaukseen viime kesä oli mitä parhain. Hyvin tuli esiin sen loistavat ominaisuudet kasveille. Ensi kesänä onkin jännä nähdä, miten kasvit silloin käyttäytyvät... todennäköisesti kun on erilainen kesä :)

      Poista
  2. Voi että, nuo syrikkä ja puupioni <3 Kylvin tänä syksynä kaksi puupionin siementä, joten nyt alkaa sitten vuosikausien odotus, että näkee edes kukan väriä. Pitääkin muistaa tuo talvisuojaus sitten kun alkaa olla jotain suojattavaa :D Perhosia ei muuten ollut meilläkään edes normaalikesän määrää. Varmaan edellisen kesän kylmyys ja märkyys vaikuttivat lisääntymiseen. Jospa ensi kesänä perhosia liihottelisi sankoin joukoin. Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla onkin tulevina vuosina jännitettävää ;) Puupioni on kaunis, ja jo pelkkä sen lehdistö on tosi upea. Pidetään peukkuja, että siemenet itävät ja lähtevät hyvään kasvuun. Meillä tuon puupionin versot tuppaavat talvella/keväällä kuolemaan, joten nyt kun laitettiin talvisuojaus, niin versot säilyivät hyvinä paljon korkeammalle. Ja ehkä siksi se nyt teki yhden kukankin. Eli ehdottomasti kannattaa suojata, jos ei ole riittävästi lumisuojaa.
      Toivotaan, että perhosia olisi ensi kesänä. Neitoperhosia näkyi vain muutama, kun niitä yleensä on tosi paljon. Oli ihan outoa, kun syrikassa ei ollut perhosia ;)
      Hyvää viikkoa sinullekin!

      Poista