Pihan Eläinten päivä 4.10.

Tänään on Maailman Eläinten päivä, ja sen kunniaksi meidän pihan eläimet saavat nyt ihan oman postauksen. On ne niin ihania! Ensimmäisenä nämä aina niin ilahduttavat päiväperhoset. Kuva on valkokukkaisesta syyssyrikästä, joka on ehdottomasti pihamme paras perhoskasvi. Se on suorastaan perhosmagneetti. Ja ekan kerran kuulin perhosten siipien rapinan, kun kuvasin näitä kuvia. Perhoset lentelivät päänkorkeudella ja välillä laskeutuivat olkapäälle ja hiuksiinkin. Oli kyllä huikea kokemus päästä perhosia niin lähelle 😊
Muita hyviä perhoskasveja pihallamme on mm. kevätsipulikukat, punatähkät, yksinkertaiskukkaiset daaliat, syysleimut ja piiskut.

Veikeät oravat...

Oravien puuhia on hauska seurata läheltä, etenkin kun sitä pääsee tekemään ihan omalla pihalla kaikessa rauhassa ja usein. Huomaa pian, että oravat ovat hyvinkin erilaisia luonteeltaan ja tavoiltaan. Joku on arempi ja joku hyvin rohkea... ja sitten on se yksi adhd-orava 😉

Vikkelät oravat -postauksessa on lisää kuvia pihamme oravista. Laitan vähän myöhemmin oman postauksen siitä oravien syöttölaitteesta.

Mustarastaat ja muut pikkulinnut...

Pihalla asustelee läpi vuoden muutama mustarastas pariskunta. Aina kun pääsee näkemään ne tai punarinnan läheltä, tuntuu ihan juhlahetkeltä. Toki meillä on pihapiirien muitakin lintuja, kuten tali- ja sinitiaisia ja pikkuvarpusia.
Näiden lintujen keväinen linnunlaulu on aivan lumoavan kaunista. Pikkulinnut ovat muuten tärkeitä kotipihoilla, koska ne syövät koristekasveja vioittavia toukkia ja kirvoja. Siksi ruokimmekin pikkulintuja aina talvisin, ja niin, etteivät harakat pääse ruokiin käsiksi.
Ne meidän harakat ja fasaanit ovat kyllä upean näköisiä, mutta siitä en ihan pidä, että harakat nyhtävät maasta juuri istutetut kaalintaimet tai nimisäleet, tai kun ne nokkivat pensasmustikasta raakileet. Nykyään pensasmustikat ovatkin kanaverkon sisällä. Ja jouluruusut on myös keväisin suojattu fasaaneilta, sillä ne nokkivat isot valkeat nuput riekaleiksi. Luulevatkohan ne niitä linnunmuniksi.

Espanjansiruetanat...

Espanjansiruetanat eivät myöskään ole yhtään kivoja pihalla. Mutta on niistä kyllä se hyöty, että on oppinut tuntemaan pihan kosteusolot paljon paremmin, samalla kuin on keräillyt niitä. Ja tulee illalla säännöllisesti käveltyä pihalla, saaden samalla nauttia puhtaasta ulkoilmasta 😉

Rusakot...

Totta kai meillä on myös piharusakko tai joskus parikin. Ne ovat aika suloisia, joten ei haittaa vaikka majailevat pihalla. Olemme niin tottuneet suojaamaan nuoret hedelmäpuut ja muutkin koristepuut kanaverkoilla talvenajaksi. Kesällä joku oli syönyt salaatit viljelysäkin reunalta... se lienee rusakko. Onneksi ei yltänyt säkin toiselle reunalle, joten salaattia jäi vielä meillekin.

Metsäkauriit...

Aina välillä metsäkauriit kulkevat pihamme läpi ja maistelevat ohimennen eri kasveja. Se ei haittaa, sillä ne tärkeät puut on jo suojattu metalliverkolla. Tosin keväällä kyllä vähän harmitti, kun metsäkauriit söivät pihan kaikki tulppaanit lähes kokonaan. Ja syksyllä usein käyvät syömässä komeat lehtikaalit, joita on varjeltu kasvimaan koristeina. Emme halua aidata pihaa, joten nyt testaan saisinko ne pysymään poissa kaalien luota koivutislehajusteella. Ainakin vielä kaalit ovat saaneet olla rauhassa.

Kimalaiset, sammakot, madot, sarvikuonokkaat...

Kimalaisia on aina ollut paljon pihamme kukissa, niissä samoissa, joissa näkee perhosiakin. Samoin niissä on mehiläisiä, ampiaisia ja kukkakärpäsiä. Ne kuuluvat kaikki pihan tärkeisiin pölyttäjiin, jotka takaavat runsaan mansikka-, herukka- ja omenasadon. Tosin meidän omenapuut on aika pieniä vielä eli satokin on pieni.
Aiempina vuosina piha-altaassa on oleillut sammakko kesäisin. Tänä kesänä sitä ei näkynyt, liekö syy sateisessa säässä. Ehkä viihtyi paremmin ojissa, jossa oli vettä.
Madot pitää ehdottomasti myös mainita, sillä ne ovat tosi tärkeitä maan mururakenteen ylläpitäjiä. Siis puutarhurin rakkaita apulaisia 😉
Sarvikuonokkaat taasen ovat niin hurjan näköisiä koppakuoriaisia kompostissa, että melkein heikkohermoista voisi pelottaa. Ja onhan niiden paksu toukka myös aika vaikuttava ilmestys. Kummatkin todella tärkeitä siellä kompostikasassa.

Suloiset siilit...

Tämä kuva on joltain edelliseltä vuodelta, sillä tänä vuonna en saanut kuvaa niistä. Liikkuivat niin hämärän aikaan, ja pensaiden suojissa. Nämä siilit ovat suloisia tuhisijoita ja yllättävän nopeita liikkeissään. Olemmekin ruokkineet niitä läpi kesän, jotta eivät kokonaan häviäisi, nimittäin ennen niitä näki enemmän, nyt vain pari yksilöä. Ja tietenkin niille on rakennettu siilin talvipesä, norjanangervopensaan suojaan.

Yllättävän paljon eläimiä liikkuu ihan omakotitaloalueen pihalla. Ei aina tarvitse lähteä metsään saadakseen luontokokemuksen, voi mennä pihalle. Kun pysähtyy hetkeksi... kuuntelee ja katselee ympärilleen... huomaa nämä pihan luonnoneläimet.

Puutarhan yksi viehätys on juuri se, että pääsee seuraamaan eläimiä läheltä. Ja fengshui-puutarhassa se on erityisen tärkeää!

Syysterveisin Sari

Kukkasipulit ruukkuun kevätkukiksi, tai joulukukiksi

Blogiyhteistyö: Biolan ja Korpikangas Siemen-Frö

Ensi keväänä ruukuissa on aika keltavoittoisia kukkia. Keltaiset hyasintit koetan saada kukkaan jo pääsiäsiseksi, mutta saas nähdä onnistunko. Jos hyvin käy, niin nämä kukkivat ruukuissa parvekkeella jo maalis-huhtikuusa vähän säästä riippuen. Aion laittaa näille mullaksi mykorritsamultaa, jotta juuristo kasvaa hyvin ja pysyy terveenä. Aivan kuten kylvöissäkin teen.

Sipulien multaan mykorritsaa...

Ruukussa kasvatettaville sipulikukille suositellaan aina hiekkapitoista kaktusmultaa. Nyt aion laittaa kaktusmullan sekaan mykorritsamultaa. Aika jännä, että en aiemmin ole tehnyt sitä, vaikka kylvöissä nykyään käytän aina mykorritsaa sisältävää Biolan Kylvö- ja taimimultaa.

Mykorritsa parantaa juurtumista ja kasvua...

Mykorritsa eli sienijuuri elää symbioosissa lähes kaikkien kasvien kanssa, parantaen kasvin kasvua ja stressinsietokykyä. Esimerkiksi kasvit eivät näytä kärsivän taudeista. Joten tosi mielenkiinnolla testaan, onnistuisiko nyt kaikki ruukkuhin istutetut kukkasipulit. Nimittäin erikoisimmista sipuleista aina muutama lähtee mätänemään tai muuten epäonnistuu.
Pussimullissa mykorritsaa on vain Biolanilla ja heilläkin vain kolmessa multatuotteessa: Biolan Kylvö- ja taimimulta, Biolan Altakastelumulta ja Biolan Istutusmulta.

Edit- Huippu tärkeät mullan mykorritsat ja pieneliöt 

Kukkasipulien istutusaika...

Olen istuttanut sipulikukkia ruukkuihin kellariin jo monta vuotta. Joskus olen istuttanut marraskuussa ja joskus joulukuussa. Kukinta osuu kuitenkin aina keväälle. Ainoastaan hitaasti juurtuvat, kuten hyasintti, pitää istuttaa ajoissa eli 3-4 kuukautta ennen haluttua kukinta-ajankohtaa.
Eli vielä ei istuteta, mutta sipulit pitää ostaa jo pikaisesti. Niitä voi säilyttää kellarissa tai viileässä tilassa odottamassa istutusta.
Kuvia viime kevään itse kasvatetuista hyasinteista.

Jouluhyasintin ja amaryllisten sipulien istutusaika on nyt.....

Hyasinttimaljakkoon sipuli on laitettu 9.9.2017 eli kolme viikkoa sitten. Hitaasti näyttä juuret kasvavan. Tänään istutin loput jouluhyasintin sipulit. Ovat siis preparoituja eli eri kuin pihalle tarkoitetut. Multana tietysti mykorritsamultaseosta.
Lisää jouluhyasinttien kasvatuksesta eli hyödöstä joulukukaksi joulublogin puolella.

Ja samaa mykorritsamultaa käytin myös amarylliksen istuttamisessa. Siitäkin ja istutusajankohdasta  enemmän joulublogin puolella Eka amaryliksen sipuli istutettu.

Istutusajankohdat kuukalenterin mukaan...

Vielä on pari päivää aikaa istuttaa kukkasipuleita ja muitakin kasveja eli 4.10. asti.
Seuraava ajankohta istutuksille on  20.10.-3.11.2017 sekä 19.11.-2.12.2017.
Taidan istuttaa kukkasipulit ruukkuihin vasta marraskuun loppupuolella olevana aikana 😊
Lisää tietoa vanhemmasta postauksesta Kuukalenteri puutarhurin apuna, klik.


Olen saanut sipulit Korpikangas Siemen-Fröltä ja Biolan Kylvö- ja taimimullan Biolanilta näiden blogijuttujen tekoon. Sydämellinen kiitos heille avusta!

Mukavaa lokakuun alkua!

Terkuin Sari

Trendikkäät mehiruusukkeet sisälle

Blogiyhteistyö: Huiskula

Tänään sain vihdoinkin otettua mehiruusukkeet sisälle suojaan. Ne ovat huonekasveja ja eivät kestä pakkasta. Eli ne ovat ihan eri kasveja kuin mehitähdet (Sempervivum), jotka ovat monivuotisia kuivanpaikan perennoja. Tästä tuoksulaatikosta olin jo viikolla kaivanut ´Pink Kisses` neilikat pois ja nyt oli vuorossa mehiruusukkeiden istutus ruukkuihin sisälle.

 Vanhalla ruokalusikalla sai hyvin kaivettua mehiruusukkeet juurineen. Niille oli kasvanut yllättävän laajat juuret kolmessa kuukaudessa.
Saviruukun pohjareiän päälle laitoin sanomalehden palasen, jotta hiekkainen kaktusmulta ei varise pöydälle reiästä. Pieni, mutta niin kätevä niksi 😊

Mehiruusukkeet kuuluvat mehikasveihin eli niille laitetaan aina niukkaravinteista ja hiekkapitoista kaktusmultaa. Metallilaatikossakin niillä oli kaktusmultaa, ja todennäköisesti siksi juuret ovat nyt niin hyväkuntoiset. Nimittäin jos multa on liian märkää pitkään, mehikasvien juuret voivat mädäntyä.

Taidan laittaa nämä ruukut työhuoneen kapealle ikkunalaudalle, jossa ne saavat hyvin valoa talvellakin.

Toisaalta ryhmänä pöydällä ne olisivat myös kauniita. Mutta silloin niille pitäisi hankkia kasvivalo pöydän päälle. Mehiruusukkeet muuttuvat ruman näköisiksi hämärässä... ja talven hämy on lähestymässä. Eli taitavat päätyä ikkunalle 😊

Mehiruusukkeiden hoito-ohjeet:

Mehiruusukkeet (Echeveria) vaativat runsaasti valoa, jotta niiden kasvu pysyy matalana ja värikkäät lehdet säilyttävät kauniit värinsä. Kesällä niille sopii hyvin huoneenlämpö, mutta talvella suositellaan hieman viileämpää. Tosin eri lajeilla on eroa kasvupaikan suhteen.
Kastelussa on tärkeää, että mehiruusukkeiden multa saa kevyesti kuivahtaa ennen uutta kastelua. Ihan rutikuivaksi multaa ei kuitenkaan kannata päästää. Jos multa on koko ajan märkää, juuret mätänevät. Lannoitetta annetaan vain vähän ja uusien lehtien kasvun aikaan. Muuna aikana käytän näille merileväuutetta kasteluveteen sekoitettuna. Kasvit saavat siitä hivenravinteita ja muita kasvin hyvinvointia edesauttavia aineita.
Lehtien päälle ei saa kaataa vettä. Huomasin, että harmaan mehiruusukkeen lehtiin jäi tosi helposti jälkiä jo pienestä hipaisustakin eli parempi kun lehtiin ei koske lainkaan.

Mehiruusukkeet kesäkukkana ja viherkasvina...

Sain nämä mehiruusukkeet kesäkuun lopulla kesäkukiksi mustien orvokkien tilalle tuoksulaatikkoon. Kuva on otettu silloin kesäkuussa. Valitsin nämä siksi, että haluan kokeilla menisivätkö nämä ensin kesäkukkina ja sen jälkeen huonekasveina. Olisivat silloin loistava ekologinen valinta 😊

Sain nämä mehiruusukkeet Huiskulasta. Kiitos heille taas avusta :)

Mukavaa viikonloppua!

Terkuin Sari

Sokeritoukkapyydys, ja syysorvokit

 Blogiyhteistyö: Bayer Garden 

Testaan nyt Natria Sokeritoukkapyydyksellä, löytyykö keittiöstä sokeritoukkia. Viime kerralla pyydykseen tuli yksi pienen pieni. Saas nähdä, miten käy nyt. Tämä testi on siitä kiva, että siinä ei ole mitään torjunta-ainetta, vaan ainoastaan sokeria, tärkkelystä ja liimaa.
Laitoin pakkauksen toisen pyydyksen yhteen varastotilaan, vaikka vähän ällöttää mennä tutkimaan sitä.... sillä tilassa on isojakin sokeritoukkia.

Sokeritoukkapyydys koottuna...

Kuvan pahvipakkauksessa on kaksi kartonkilevyä eli liimapyydystä. Niiden suojapaperissa on selvät taitto-ohjeet. Kuvassa on toinen liimapyydys taitettuna valmiiksi. Nämä ovat siis täysin myrkyttömiä ja ne voi laittaa roskikseen käytön jälkeen.
Natria Sokeritoukkapyydys asetetaan lattialle, mielellään nurkkaan, tiiviisti lattiaa vasten. Sen sanotaan toimivan noin 8 viikkoa. Siellä varastotilassa pitääkin muistaa käydä ensi viikolla tarkistamassa tilanne.

Yök, miten paljon sokeritoukkia...

Alla oleva kuva on kyllä tosi ällö, mutta laitan sen, jos joku on vaikka kiinnostunut näkemään pyydyksen tehon. Kuvan pyydys on ollut pidempään yhdessä työtilassa, ja pyydyksen liimaan  on tarttunut kiinni sokeritoukkia. Aika tehokas!  Siinä on myös vähän pölyä,  koska tila on pölyinen.

Natria Fly Spray sisäötököille...

Bayer Gardenilla on myös luonnonmukainen torjunta-aine Natria Fly Spray sisätilojen lentäviin ja ryömiviin tuholaisiin. Sen tehoaineena on luonnon pyretriini, eli se sama tehoaine, jota on aiemmin pihalla testaamissani Natria Hyönteistentorjunta-aineessa ja Natria Muurahaisrakeessa(linkit blogijuttuihin).

Tämä Fly Spray on siis sisätilojen ötököille tarkoitettu, ei kasvien ötököihin. Jos sisäkasveissa on tuholaisia, niin se luonnonmukainen Natria Hyöteistentorjunta-aine on tarkoitettu niiden torjuntaan.

Korkissa on mukana pillike, jonka avulla voi ruiskuttaa ainetta pieneenkin koloon, esim. lattian rakoon, josta ötökät tulevat. Luonnon pyretriini vaikuttaa välittömästi eli tehoaa heti. Siitä ei jää tahroja pintoihin ja sen tuoksukin on mieto. Luonnonmukaisena aineena sitä on siis turvallista käyttää sisätiloissa.
Olen saanut tuotteet testaukseen Bayer Garden/Scheteligilta. Kiitos heille 😊

Syysorvokki...

Sokeritoukkakuva on niin ällö, että tähän loppuun laitan kauniin kuvan syysorvokista. 

Orvokki on ollut koko ajan parvekkeella, keväästä lähtien. Siihen kyllä tuli kirvoja, mutta sain kirvat onneksi häädettyä pois.

Ihan ensimmäisessä kuvassa oli pieni riippaorvokin (Viola hederacea) taimi, jonka kukka on pieni ja niin herkkä 😊

Aurinkoisin syysterkuin,

Sari

Pihakuulumisia syyskuulta

Syyskuu on usein sellainen "odottelukuukausi". Sitä odottaa jännityksellä ehtiikö kaikki kukat kukkia ja marjat kypsyä. Samoin tulee odoteltua ilmojen viilenemistä, jotta pääsisi istuttamaan kukkasipulit maahan. Puiden lehtiäkään ei oikein pääse vielä haravoimaan, koska ne ovat tiukasti puissa. Odotellessa on aikaa nauttia syyspihan kauneudesta, ja suunnitella tulevaa 😊

Ehtiikö kukkaan vai ei...

Ekassa kuvassa on vuosia sitten siemenestä kylvämäni pagodikoreankärhö. Siihen tulee vaaleankeltainen kukka, jos sen nuput nyt tänä syksynä ehtivät aueta.

 Alun perin Viipurista lähtöisin oleva valkokukallinen kriinumi on sekin vielä nupussa. Tänään siirrettiin se täyteen aurinkoon, jospa ehtisi siellä avata tuoksuvat kukkansa. Otin kuvan vähän hätäisesti eli ennen kuin männyn roskat oli siivottu kriinumin lehdiltä.
Tämä on siis vielä ulkona, kuten on myös verenpisarat ja pelargonit katoksessa suojassa sateilta. Daaliat kukkivat edelleen komeasti. Näiden talvisäilytyksen ohjeet, klik

Tämä kaksivärinen puulilja aukaisi viikonloppuna tuoksuvat kukkansa. Nämä ovat ihan uusia, vasta myöhään keväällä istutettuja. Ehkäpä siksi niiden kukintakin on näin myöhässä.

Viileä kesä on selvästi haitannut orkidealiljan (Lilium speciosum) kukintaa, sillä se on jo yli 2 viikkoa myöhässä viime vuodesta. Nuppujakin siinä on tosi vähän. Tätä täytyy muistaa lannoitta ensi keväänä... ja ehkä varmuudeksi siirtää aurinkoisemmalle paikalle.

Vasta muutama perenna lakastunut...

Tarhajuoru lakastuttaa lehtensä aina ensimmäisten joukossa. Sen sekaan on kylväytynyt akileijan taimia, jota ei kesällä ole raaskittu kitkeä pois. Ja poimulehdenkin kukat ovat jo aika ruskeita, joten tämä kohta siistittiin...

... ja lehtoakileijakin pääsi paremmalle paikalle.

Joka ikinen syksy, tai oikeammin loppukesä, metsälehmus tiputtaa keltaisia lehtiä vähän väliä. Meidän pihalla oravien lempipuu on tämä lehmus, joten puun roskat ei oikeastaan haittaa. Ne on niin helppo haravoida kompostiin.

Kukkasipulit odottavat lokakuuta...

Olen varmaankin aina istuttanut sipulikukat vasta lokakuussa pihalle ja marraskuussa kukkasipulit ruukkuihin kellariin. Joten teen niin tänäkin vuonna. Liian aikaisin istutettujen sipulien kukinta voi häiriintyä lämpimästä syksystä, eli liian lämpimästä maasta istutushetkellä. 

Kuten kuvasta näkyy, ruukkuihin on kevääksi tulossa aika keltavoittoista. Pihalle on sen sijaan hankittu punaisia tulppaaneja, ja tavallisia narsisseja. Vielä pitäisi hankkia sinisiä krookuksia, ne meinasi unohtua. Nämä sipulipakkaukset on saatu Korpikangas Siemen-Fröltä blogijuttujen tekoon.

Mitä kuuluu hohtopiikkiputkille...

Riitja kyseli, miten hohtopiikkiputken kylvö onnistui. Siemenet itivät hyvin, muistaakseni kahden kylmäkäsittelyn jälkeen. Pidin taimia pitkään parvekkeella, turvassa etanoilta. Ehkä liian pitkään, sillä muutama taimi kuoli loppukeväällä ja vielä muutama kesällä. Istutin taimet pihalle, ja tällä hetkellä niitä on yksi hengissä. Etanat ovat ihan hullaantuneita syömään sen lehtiä. Eli olisi kannattanut istuttaa taimet heti pihalle kun yöpakkaset olivat ohi, ja kylvölaatikkoon, jonka reunassa on etanaeste. Harmillisesti tänä keväänä kylvölaatikko oli jo täynnä muita taimia. 

Saas nähdä, onko tämä hohtopiikkiputki vielä elossa ensi keväänä 😊

Ihanaa syyskuun viimeistä viikkoa!

Terkuin Sari

Kauriit ja peurat pois -testi

Blogiyhteistyö: EcoKoivu

Taisin kertoakin jo tästä metsäkauriiden karkotus -testistä. Meidän pihalla liikkuu kauriita silloin tällöin syksystä kevääseen. Ja viime keväänä ne söivät lähes kaikki tulppaanien alut. Saatiinkin silloin niistä tosi söpöt kuvat Tulppaanit on nyt syöty, klik.
Mutta söpöydestä huolimatta haluan karkottaa ne pois pihalta. Tai ainakin syömästä tulppaaneja, pikarililjoja, lehtikaaleja... joten testaan nyt karkotusaineena Koivutisle Hajustetta.

Kauriiden ja peurojen karkotus Koivutisle Hajusteella...

Tämä EcoKoivun kehittelemä ja valmistama tuote on samaa tuoteperhettä, kuin siihen etanaesteeseen maalattava Koivuterva Hajustemaali. Kuvia etanaesteestä Etanaeste viritetty, klik

Koivutisle Hajuste on nestemäistä ja ideana on liottaa siinä puuhaketta, jolloin koivutisleen voimakas haju jää niihin. Kuulemma tällä tavoin on saatu ainakin poroja pysymään pois piha-alueilta. Nyt onkin jännä testata toimiiko aine myös metsäkauriisiin.

Meillä ei ollut puuhaketta, joten laitoin likoamaan puisia nimisäleitä. Ja koska halusin ne nyt heti, ettei kauriit ehdi ensin, niin ripustelin muutaman säleen jo lehtikaalien ympärille ja lehdille. Ja tietenkin pitää huomioida, ettei ainetta saa syödä.

Kerron sitten myöhemmin, miten karkotus toimii. Vielä metsäkauriita tai edes niiden jälkiä ei ole pihalla näkynyt. Onneksi :)


Nämä EcoKoivun Koivutisle tuotteet ovat ekologisia ja valmistettu Pohjois-Pohjanmaalla. Sain Koivutisleen testaukseen EcoKoivulta.

Kasvimaalla metsäkauriiden herkkuja...

Tänä kesänä lehtikaalit ovat kasvaneet hyvin, ilman kaalin ötököitä. Jos kauriit pysyvät poissa, nämä tummat kaalit ovat upeita kasvimaan koristeita vielä joulukuussakin.

Punavartiset mangoldit ovat myös vielä niin komeita... ja kauriiden herkkua.

Tässäkin oli komea tummalehtinen lehtikaali, kunnes yhtenä marraskuun aamuna kauriit olivat käyneet aterioimassa. Eli aika myöhään ne tulevat pihalle. No, olenpahan ajoissa varautunut... pitäisi vaan nyt jostain saada sitä puuhaketta 😊

Kesäistä viikonloppua!

Terkuin Sari

Ps. Vastailen niihin blogiarvonnan kommentteihin heti kun ehdin. Tämä viikonloppu menee vielä aika tiiviisti pihasuunnittelua opettaessa.

Pps. Leena Vahamaa/Vähämaa vastaathan sähköpostiini, voitit blogiarvonnassa!

Pitkäikäisimmät tulppaanit

Blogiyhteistyö: Korpikangas Siemen-Frö 

Tässä teille toivepostaus kestävimmistä tulppaaneista. Osa tulppaaneista nimittäin kukkii vuodesta toiseen komeasti ja jopa lisääntyen sivusipuleista tai siemenistä. Tosin värivalikoima ei ole niin laaja kuin muilla tulppaaneilla. Nämä vähän jalostetut ja kasvitieteelliset tulppaanit ovatkin erityisesti ekoihmisten valinta 😊

Darwinhybridi-Ryhmä:

Ensimmäisen kuvan `Apeldoorn` lajikkeen tulppaanit kuuluvat tähän ryhmään ja ovat nimeltään darwinhybriditulppaaneja. Kuva on meidän pihalta tavallisesta perennapenkistä. Sipulit on ehkä istutettu siihen 20-30 vuotta sitten. Ovat siis hurjan pitkäikäisiä, ja kukkivat joka vuosi myöhään toukokuussa.
Vanhempi blogijuttu näistä "tavis-tulppaaneista", klik

Ja hyvin voidessaan kukat ovat isoja. Keväänä, jolloin otin tämän kuvan, tulppaanit olivat myös korkeita. Kesän sää vaikuttaa aina seuraavan vuoden kukintaan, eli nyt onkin mielenkiintoista nähdä, millainen kukinta tulee ensi keväänä sateisen kesän jälkeen.

Nämä lienevät `Golden Apeldoorn` lajiketta ja kasvavat perennapenkissä.

Lummetulppaanit:

Lummetulppaaneja (Tulipa kaufmanniana) on jalostettu vain vähän ja ehkäpä juuri siksi ne ovat meillä pitkäikäisiä. Kukkien värit vaihtelevat lajikkeen mukaan eri punaisen ja kellertävän sävyissä. Kukkivat aikaisin toukokuussa ja ovat aika matalia.

Raitatulppaanit:

Raitatulppaanit (Tulipa greigii) tunnistaa niiden raidallisista lehdistä. Kukat voivat olla punaisen erisävyissä ja kukkivat aikaisin toukokuussa. Ovat myös matalia.

Metsätulppaani:

Metsätulppaani (Tulipa sylvestris) on keltakukkainen ja hennosti tuulen vireessä huojuva tulppaani. Todella kaunis ja siro. Meilläkin näitä oli muutama uusi... mutta ne metsäkauriit popsivat tulppaanit keväällä. Joten tämä kuva on Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta.

Metsätulppaani viihtyy hiekkapitoisessa ja läpäisevässä maassa hyvin aurinkoisella paikalla.

Parvitulppaani:

Parvitulppaani (Tulipa tarda) on erittäin matala keltavalkokukallinen tulppaani. Leviää muuten hyvin siemenistä ympärilleen. Parvitulppaani viihtyy läpäisevässä ja hiekkapitoisessa maassa ja tietysti aurinkoisella paikalla, kuten kaikki tulppaanit.

Buharantulppaani:

Buharantulppaani (Tulipa linifolia, vanha nimi batalinii) on yllättänyt minut täysin. Kuvan tulppaani on lisääntynyt sivusipuleista ja kukki nyt jo neljällä kukalla. Alun perin siinä oli siis yksi sipuli, josta tuli yksi kukkavarsi. Eli sille löytyi heti loistava kasvupaikka!

Buharantulppaani on yleensä kellertävä, oranssi tai punertava kukkainen ja matala. Kukkii toukokuussa. Sen lehdet ovat jännän kiharaiset. Paras paikka sille on lämmin, hiekkapitoinen, läpäisevä ja aurinkoinen.

Kääpiötulppaani:

Toinen yllättäjä on tämä kääpiötulppaani (Tulipa turkestanica). Se on kukkinut nyt jo monta vuotta  sorapenkassa ja puolivarjossa. Koska se oli minulle ihan uusi tuttavuus, niin istutin sen sipuleita monenlaiseen paikkaan ja vain tässä se kukkii edelleen.

Triumph-ryhmä:

Triumftulppaanit ovat jo pidemmälle jalostettuja, mutta ainakin osa niistä on aika kestäviä. Kuvassa `Princess Irene`, joka on kasvanut paikallaan jo aika monta vuotta. Tämä lajike on jalostettu kuulemma 1949.

Nämä kasvavat meillä hiekkapenkan alaosassa, johon on laitettu multaa. Näillekin on selvästi tullut kukkivia sivusipuleita. Eli kasvupaikan valinta on kaiken a ja o!

Pitkäikäisimmät tulppaanit:

darwin-ryhmän lajikkeet, etenkin `Apeldoorn`lajikkeet
lummetulppaani – Tulipa kaufmaniana lajikkeet
raitatulppaani – Tulipa greigii lajikkeet
tulitulppaani – Tulipa forestiana lajikkeet
luonnonlajit eli kasvitieteelliset esim.:
metsätulppaani – Tulipa sylvestris
parvitulppaani – Tulipa tarda
buharantulppaani - Tulipa linifolia (vanha nimi batalinii)

Tulppaanin istutus- ja hoito-ohjeet:

Paras paikka tulppaaneille on aurinkoinen, etenkin keväällä. Maan tulee olla läpäisevä ja kesällä mielellään kuiva. Sipulit istutetaan kuohkeaan multaan niin, että sipulin päälle tulee multaa 2-3 kertaa sipulin korkeuden verran.
Tulppaanin sipulien istutusajankohta on silloin, kun maa on viilentynyt eli yleensä syys-lokakuussa. Ja niitä voi istuttaa vielä myöhemminkin, vaikka rautakangen avulla😊
Aluetta voi lannoittaa samalla kuin muutakin puutarhaa aikaisin keväällä . Etenkin darwinhybrideja ja triumftulppaaneja kannattaa lannoittaa. Se takaa muhkeamman kukinnan.
Tulppaanin lehdet ja varret saa leikata vasta kun ne on lakastuneet. Jos tulppaani leviää siemenistä, kuihtunutta kukkaa ei tietenkään kannata leikata pois. Muilta kuihtuneet kukat katkaistaan poikki varresta.


Osan tämän blogijutun sipuleista olen saanut Korpikangas Siemen-Fröltä blogijuttujen tekoon. Kiitos heille avusta!
Korpikankaalla on muuten hyvät valikoimat kasvitieteellisiä tulppaaneja, pienenä vinkkinä!

Nyt kannattaa nopeasti ostaa sipulit, vaikkei niitä vielä aikoisi istuttaakaan. Nimittäin niitä myydään jo alennuksella ja siksi loppuvat nopeasti.

Sipulikukista lisää blogijuttuja:

• Keisarinpikarililja kukkii komeasti 
• Sipulikukkia perhosille ja pölyttäjille
• Terttutulppaani ja buharantulppaani  
• Ukkolaukka leviää siemenistä
• Pienet kevään kurjenmiekat 
• Krookukset hyviä pölyttäjille 

Syysterveisin Sari