Herkkä alppikello ja muita pihakuulumisia

 Tämä alppikello tai oikeammin metsäalppikello on suloisen herkän kaunis. Sen kukkien sininen sävy vihreitä lehtiä vasten on niin ihana. Oli myös kiva huomata, että kimalaiset vierailevat sen kukissa eli kelpaa pölyttäjillekin.

Alppikello uudella paikallaan...

Alun perin nämä alppikellot olivat hieman enemmän varjossa ja lähempänä lintujen talviruokintalautaa. Olisi pitänyt heti huomata, että se oli huono paikka. Viime keväänä siirrettiin se tähän puolivarjoisaan kohtaan, johon lintulaudan siementen kuoret eivät kasaudu. Ja nyt alppikellot kukkivat komeasti, jee!

Metsäalppikellon hoito-ohjeet...

Metsäalppikello (Soldanella montana) viihtyy varjossa ja puolivarjossa. Maan on hyvä olla tuoretta, läpäisevää ja kalkittua. Se onkin arka talvimärkyydelle. Se ei myöskään viihdy liian ravinteikkaassa maassa.
Alppikellon lehdet ovat ikivihreät eli ne eivät lakastu syksyisin. Mutta kevätaurinko voi vioittaa niitä, ellei niitä suojata.
Nyt toivon, että ne jaksaisivat tehdä siemeniä ja levitä laajemmalle alueelle 😊

Fasaanit taas asialla...

Joudumme suojaamaan valkokukkaiset jouluruusut kanaverkolla, jotta fasaanit eivät nokkisi nuppuja riekaleiksi. Nyt sitten pihalta löytyi näitä valkoisia kirjopikarililjoja, joiden kukat ovat riekaleina. Näitä ei kyllä jaksa suojata, niitä kun on siellä täällä. Ja tänään nähtiin, kun fasaani söi parvitulppaanin kukkia. Nokki siis niitäkin riekaleiksi. Onneksi kummatkin kasvit ovat jo levinneet siemenistä moneen paikkaan, niin niitä voi ihailla ehjinäkin.

Daalian juurakot istutettiin jo maahan...

Koska nyt on erityisen hyvät istutuspäivät kuun mukaan, niin tänään ne 30 vuotta vanhat oranssit daaliat pääsivät tutulle paikalleen kasvimaan reunalle. Samoin ne uudet daalia `Caballero` juurakot kasvimaan keskelle. Ja vanha "Turkulainen" daalia uudelle aurinkoisemmalle paikalle. Siitä ei olekaan kuvaa, sillä se on ollut laiska kukkimaan. Toivottavasti nyt uudella paikalle se innostuisi kukkimaan enemmän.

Kaikki daalian juurakot talvehtivat hyvin ja olivat pullukoita. Vain yksi irtonainen pallukka oli mädäntynyt. Siitäkin huolimatta, että syksyllä metsähiiri oli tehnyt pesää ja siemenvarastoja juurakoiden sekaan. Onneksi oli jättänyt juurakot rauhaan.

Syyssyrikät istutettiin pihalle...

Samoin vanhat syyssyrikät eli Buddlejat istutettiin pihalle. Ne olivat talven valoisassa kellarissa, jossa aloittivat jo uusien versojen kasvun latvaan. Kuvia niistä kesältä Syyssyrikkä paras perhoskasvi -postauksesta. Ne todellakin ovat kaikkein parhaimpia perhoskasveja, vaikkakin meillä talvenarkoja.

Seuraavaksi pääseekin sitten kylvöpuuhiin. Tosin ei vielä juuresten eikä perunan. Niiden kylvöaika ja istutusaika on vasta vähenevällä kuulla.
Ja papujen ja herneiden kylvö kannattaa tehdä kesäkuun alussa kasvavalla kuulla, kun maa on kunnolla lämmennyt eikä enää tule yöpakkasia.

Jokos teillä on jo kasvimaahan tai viljelylaatikkoon kaikki siemenet kylvetty?

Meillä siis vielä odotellaan. Ja etanaestekin on virittämättä. Onneksi tässä ehtii vielä 😊

Kevätterkuin Sari