Puutarhan yllätyksia vuonna 2017

Päätin laittaa nyt postauksen viime vuoden ylläreistä, ne kun ovat yleensä niin kivoja. Toisekseen vanhalla pihalla kasvit kukoistavat ja kukkivat aika samaan rytmiin joka vuosi ja viime tammikuussa kirjoittelin  Puutarhan kuukaudet 2016. Siitä huolimatta tässäkin postauksessa näyttää olevan samoja ihanuuksia 😊

Tammikuussa yllätti maatiaisamaryllis...

Tammikuussa pienistä siementaimista kasvattamani maatiasiamaryllikset kukkivat ensimmäistä kertaa. Ja vielä useammalla kukkavarrella. Se oli super ihana ylläri!

Ja nyt parhaillaan ne kasvattavat taas kukkavanoja, jee!

Helmikuussa lumikellot olivat jo nupulla...

Pienet lumikellojen alut olivat nupulla jo helmikuussa. Ehkäpä sen takia, että siinä kohdassa ei ollut lunta. Olivat kyllä tosi aikaisessa... ja niistä tuli niin ihana kevätfiilis!

Maaliskuussa yllätti kellarissa talvehtinut jouluruusu...

En olisi ikinä uskonut, että punertava jouluruusu säilyttää kukkansa pimeässä kellarissa. Ostin sen syyskukaksi parvekkeelle ja pakkasten saavuttua vein sen talvisäilytykseen kellariin. Maaliskuussa kun kovat pakkaset olivat ohi, hain jouluruusun takaisin parvekkeelle... ja se oli edelleen uskomattoman kaunis. Taidan kokeilla samaa nyt uusille jouluruusuille. Saas nähdä, käyttäytyvätkö samalla tavalla.

Huhtikuussa havuköynnös kukoisti, ja kauriit söivät tulppaanit..

Ihana yllätys oli se, että jouluksi tehty havuköynnös pysyi hyvänä huhtikuun lopulle asti. Se oli täysin vihreä eikä varistanut neulasia. Kuusen havut olikin leikattu kuusista oikeaan aikaan kuukalenterin mukaan. Saas nähdä, mihin asti tämän vuotinen havuköynnös kestää.

Toinen huhtikuun yllätys ei ollutkaan mikään kiva. Metsäkauriit kävivät syömässä pihamme lähes kaikki tulppaanit. Kyllä harmitti...  mutta saatiin onneksi kivat kuvat 😉 Onkin jännä nähdä, miten tulppaanit kestivät tuhon ja jaksavatko kukkia tulevana keväänä. Mielenkiinnolla odotan kevättä!

Toukokuussa yllätti kevätkurjenmiekat ja tuoksuvat neilikat ...

Nämä siniset pienet iirikset eivät ole oikein talvehtineet meidän pihalla. En ole kuitenkaan luovuttanut, vaan istuttanut niitä muutaman uuteen kohtaan. Viime toukokuun alussa nämä ihanan siniset kevätkurjenmiekat sitten kukkivat. Niiden sinisen sävy on niin upea! Saas nähdä, miten ne nousevat nyt keväällä... jännää!

Toinen super ihana ylläri oli nämä `Pink Kisses` neilikat, sillä niistä lähti suloinen neilikan tuoksu koko parvekkeelle. Ja illalla, kun piti parvekkeen ovea auki, tuoksu tuli sisälle asti. Aivan mahtava kesäkukka! Kukki muuten syksyyn asti tauotta. 

Kesäkuussa #kitkemispäivien teho oli yllätys...

Vaikka olen jo monena vuonna kitkenyt hyvinä kitkemispäivinä, niin silti #kitkemispäivät yllättivät. Silloin sai voikukan juuretkin vedettyä maasta melkein kokonaisina. Näistä päivistä olen muuten saanut nyt paljon palautetta. Ja #kitkemispäivät jatkuvat taas kesällä.

Nämä oudon väriset tarhakurjenmiekat vieläkin vähän hämmentävät minua. Välillä ne ovat kauniita, ja välillä en ole olenkaan varma, pidänkö niistä. Mutta joka tapauksessa ne kukkivat ennätysmäisen runsaasti kesäkuussa... aika ylläri.

Heinäkuussa neilikkaruusu yllätti...

Tämä neilikkaruusu on kymmeniä vuosia vanha ja se on siirretty paikasta toiseen monta kertaa. Viime heinäkuussa se kukki runsaasti ja pitkään, mitä se ei ole aiemmin tehnyt. Sadekuuroinen ja viileähkö kesä taisi olla syynä, sillä kirvojakaan ei siinä näkynyt riesana.

Elokuussa vanhat daaliat yllättivät rehevyydellään...

Nämä meidän vanhat oranssit daaliat kukkivat joka vuosi heinäkuulta pakkasiin asti. Selvästi nekin pitivät loppukesän säästä, sillä ne kasvoivat yllättävän leveiksi ja reheviksi. Joten kukkiakin näytti olevan ennätysmäisen paljon. Nämä on kyllä niin ihania!

Syyskuussa perhosten siipien suhina...

Viileän kesän takia syyssyrikät kukkivat vasta syyskuussa, ja perhoset olivat aivan hurmiossa. Ne lentelivät syrikän ympärillä ja aivan pään korkeudella. Ekaa kertaa kuulin, että perhosten siivistä lähtee ääntä niiden lentäessä korvan vierestä. Aika huikeeta!

Lokakuussa kukki vielä orkidealilja...

Toista vuotta pihalla kasvava orkidealilja ehti kuin ehtikin kukkia. Sen kukinta pitäisi osua yleensä syyskuulle, mutta viileä kesä selvästi viivästytti sitäkin. Aika hauskasti sen lehdet olivat jo kellastuneet, kun kukat aukesivat. Saas nähdä, miten se käyttäytyy ensi syksynä, ja talvehtiiko se edes.

Marraskuussa mustakaurasta tehty kauralyhde kelpasi linnuille...

Enpä olisi uskonut, että kasvatan itse kauraa kauralyhteeseen ja vielä kasvimaalla. Nyt sekin on koettu. Ja ensi kesänä taidan kasvattaa vähän enemmän, jotta saa muhkeamman kauralyhteen. Tämä mustakaura oli todella kaunista, niin siellä kasvimaalla kuin näin lyhteenäkin.

Joulukuussa pieni maljakkokuusi yllätti...

Teimme taas kuusenoksista havuköynnöksen pihalle ja niistä havuista otin maljakkoon muutaman oksan. Ne alkoivatkin kasvattaa uutta kasvua. Ei mikään ihme, sillä havut oli taas leikattu Kuukalenterin mukaan.

Yllättävän vähän on tullut kuvattua pihalla. Oikein ihmettelin sitä, kunnes muistin ne sadepäivät... en viitsinyt kastella kameraa 😉

Puutarhaterkuin Sari