lauantai 30. kesäkuuta 2018

Uudet ja vanhat verenpisarat, sekä niiden talvisäilytys

Blogiyhteistyö: Huiskula 

Tänään tuli istutettua uudet matalat verenpisarat vanhaan pajukoriin. Verenpisara kuuluu suosikkikesäkukkiini ja meillä onkin vanhoja verenpisaroita kaksi ruukullista. Niiden luokse halusin nämä matalat pystykasvuiset. Jotta kastelu helpottuu, sekoitin multaan taas biohiiltä. Siinä mullassa oli kyllä jo biohiiltä valmiina, mutta laitoin vielä vähän lisää sitomaan vettä kasvien käyttöön 😊

Verenpisaran huolellinen istutus...

Istutin nämä verenpisarat erityisen huolellisesti, jotta lähtevät varmasti kasvuun vaikka tulisi heti perään hellejakso.

Taimien multapaakku tulee olla läpimärkä ennen multaan istuttamista. Se on tosi tärkeää! Jos multapaakku on kuiva, kasvin kasvu voi pysähtyä moneksi viikoksi.

Mullalla täytetään juuripaakun ja astian välit. Ja lopuksi mullalla peitetään kasvin juuriapaakku kokonaan. Se takaa sen, että kasvi ei kärsi niin helposti kuivuudesta. Toki biohiili mullassa auttaa myös kasvia saamaan vettä 😊

Lopuksi kastellaan oikein reilusti!

Söpöjä nämä uudet verenpisarat. Ne on tietysti kotimaisia ja siinä mielessä ekologisia taimia.
Sain nämä verenpisarat Huiskulasta, josta taas iso kiitos heille!

Edit - nythän ei ole hyvä aika istuttaa, kuukalenterin mukaan. Tässä vähän testaan sitä, ja tarvittaessa istutan nuo sitten uudelleen heinäkuun puolivälissä.

Vanhat verenpisarat...

Vanhat verenpisarat eivät tällä hetkellä kuki juuri lainkaan. Ruukut olivat aika varjossa alkukesän kovilla helteillä, ja nyt ovat olleet aurinkoisemmalla paikalla jo muutaman viikon. Aloin ihmetellä, miksi niihin ei ole tullut nuppuja, vaikka ovat nyt auringossa. 
Syy selvisi... "puutarha-apulainen" on jo pitkään kastelun yhteydessä antanut niille lehtikasveille tarkoitettua lannoitetta. Nyt sitten näillä verenpisaroilla on hieno lehdistö 😉 
Ja tietysti lannoite vaihdettiin kukittavampaan. Jännä nähdä, miten nopeasti nuppuja alkaa näkyä.

Tämä kuva on muutaman vuoden takaa noista vanhoista verenpisaroista. Niissä oli silloin ihan jättimäiset kukat. Saas nähdä, miten nyt käy.

Verenpisaran hoito-ohjeet...

Verenpisarat (Fuchsia) viihtyvät parhaiten puolivarjossa. Niitä kastellaan säännöllisesti niin, että mullanpinta kuivahtaa vain hieman ennen uutta kastelua. Me pyrimme kastelemaan vain kastelupäivinä, tai ainakin välttämään huonoja kastelupäiviä. Verenpisaraa kannattaa lannoittaa koko kesän, lannoitevalmistajan ohjeen mukaan. Kuivat kukat siemenpallukoineen poistetaan, niin uusia kukkia muodostuu nopeammin.
Siis helppo ja runsaskukkainen kesäkukka.

Verenpisaran talvisäilytys...

Verenpisarat siirretään hyvissä ajoin ennen yöpakkasia sisälle, valoisalle ikkunalle. Lämpötila huoneessa saisi olla lähellä + 10 astetta tai hieman alle. Niitä ei kannata leikata syksyllä rajusti, jotta niissä on riittävästi hyviä vihreitä lehtiä.
Talvisäilytyksen aikana verenpisaroita täytyy muistaa kastella, yllättävän usein! Vettä ei anneta liikaa kerralla, vaan ennemminkin vähän ja useammin. Ja mitä kylmempi säilytystila, sen varovaisemmin kastellaan. Ja mitä lämpimämpi tila on, sitä useammin saa kastella.

Meillä verenpisarat ovat talvehtineet hyvin, vaikkakin talvetuspaikka ei ole paras mahdollinen. Ne ovat olleet valoisassa "kellarissa", jossa kovilla pakkasilla lämpötila laskee lähelle nollaa. Verenpisarat tiputtavat talvella melkein kaikki lehdet ja näyttävät pimeimpänä aikana ihan raaskuilta. Mutta säilyvät hengissä ja kevätaurinko saa ne heti kasvattamaan uusia heleän vihreitä versoja 😊

Mullanvaihdon yhteydessä maalis-huhtikuussa versoja leikataan lyhemmiksi. Ruukut pääsevät toukokuussa vähitellen ulos. Ensin tuulelta ja auringolta suojaan autokatokseen ja siitä vähitellen pihalle aurinkoon.

Jos verenpisaran talvisäilytys ei onnistukaan tai ei ole sille tilaa, niin keväällä voi aina ostaa uudet taimet. Ja vaikka sillä kertaa hieman erilaisemmat. Sillä täytyy tunnustaa, että joskus olen vähän jo kyllästynyt näihin meidän samoihin vanhoihin verenpisaroihin. Ehkäpä siksi nämä uudet pienet tuntuvatkin nyt niin suloisilta ja kauniilta 😊

Kesäterkuin Sari


6 kommenttia:

  1. Kauniit verenpisarat, varsinkin tuo jättikukkainen! Minulla on samannäköinen, mutta normaalinkokoisella kukalla. Meillä verenpisarat talvehtivat juuri viileässä (5-10 astetta) ja valoisassa eteisessä, mutta tiedän pari ihmistä, jotka ovat onnistuneesti talvettaneet verenpisaransa pimeässä kellarissa. Ja mitä tulee lehtien säilymiseen talvella: meille tuli yllättäin viime syksynä kunnon pakkasyö (-6 astetta) ja minullahan oli verenpisaroita myöten kaikki kesäkukat ulkona koko yön vain yksinkertaisen harson alla. Aamulla kannoin kohmeiset kasvit sydän syrjällään sisälle ja mietin, selviääkö mikään siitä käsittelystä hengissä. Verenpisarat tiputtivat saman tien joka ikisen lehtensä, mutta keväällä kaikki aloittivat kasvun uudestaan aivan samalla tavalla kuin ennenkin. Tätä en kyllä suosittele testaamaan, mutta jos näin sattuu käymään, niin kannattaa silti talvettaa normaalisti ne kuolleen näköiset risutkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä sitkeitä nämä verenpisarat, jos kohmettakin kestävät!
      Pitkänä kylmänä talvena siellä meidän valoisassa "kellarissa" on pakko laittaa pieni patteri päälle, kun alkaa olla lämpötila lähellä nollaa. Ja jos silloin on pimein aika eli vuodenvaihde, verenpisaroista tippuu tosiaan lähes kaikki lehdet. Ja keväällä lähtevät hitaammin kasvuun, kuin jos niille olisi jäänyt osa lehdistä oksiin. Se kylmyys varmaan laittaa ne jonkinlaiseen talvihorrokseen ;)
      Olen kuullut myös tuosta pimeässä kellarissa talvettamisesta. Silloin ne ovat varmaan olleet niitä helppoja verenpisaroita.
      Verenpisaroissa on sekin aivan huippu ihanaa, että niiden kukkien väreissä on vaikka mitä variaatioita. Ja on pienikukallista ja isokukallista. Siis kerrassaan ihania :)

      Poista
  2. SariW, minulla aina nuo punavalkoiset verenpisarat ja talvehtiminen kellarissa ei ole onnistunut näiltä, vaikka pelargoniat pärjäävät hyvin. Siellä on monta tuntia päivässä keinovalo, koska kellari, jossa ei ikkunaa ja lämpötila keskitalvella noin +6. Ehkä helpompi ostaa aina uudet...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan välillä on helpompi ostaa uudet taimet. Silloin ne ainakin kukkivat jo heti toukokuussa :)
      Voi olla, että talvetuksessa suurin haaste on kasteleminen. Minulla on vähän sellainen tuntuma, että pelargoni kestää paremmin kuivahtamista mitä verenpisarat. Ja liikaa ei kannata kuitenkaan kastella. Eli kastelun oppii yleensä vain kantapään kautta, onnistumisten ja erehdysten avula.

      Poista
  3. Verenpisarat ovat niin nättejä, upeat nuo jättikukat - toivottavasti niitä pian ilmestyy.
    Pitäisiköhän uskaltaa siirtää omani hieman paremmin valoon, pidän niitä varjossa juuri tuon takia, etteivät kuivuisi, mutta runsaampi kukinta olisi toki kiva juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta kannattaa siirtää ne aurinkoisemmalle paikalle, siis jos haluaa enemmän kukkia. Runsaasti kukkiva verenpisara on kyllä upea näky.
      Ollaan usein tehty niin, että hellekausiksi siirretään ruukut enemmän varjoon. Ja muulloin pidetään ne aurinkoisemmalla paikalla. Nuo ruukut onkin muovia, eli niitä on helppo siirrellä.

      Poista