Porkkanan kylvö kuun mukaan

Tänään kylvettiin porkkanan siemenet kuun mukaan. Nämä porkkanat ovatkin erikoisempia ja pääsivät testilaatikkoon. Kuvassa ei siis ole värivirhettä, vaan kyseessä on keltainen porkkana. Niiden maku pitäisi olla makea. Kylvin myös valkoista porkkanaa ja jotain perinnelajiketta. Saas nähdä, mitä niistä tulee. Ainakin ajankohta kylvölle oli mitä parhain kuun mukaan katsottuna.

Porkkanan kylvö kuun mukaan...

Porkkanat ja muut juurekset kannattaa kylvää vähenevällä kuulla, oli sitten kevät tai syksy. Silloin juuresta tulee iso ja lehdistö ei kasva turhan reheväksi.
Esimerkiksi eilen ja tänään oli tosi hyvät päivät, koska oli juuripäivät kuukalenterin mukaan. Seuraavat hyvät päivät onkin sitten kesäkuun alussa eli 7.-9.6.2020.

Jos taas päivät menivät ohitse, niin suosittelen näiden tärkeiden päivien merkkaamista ajoissa omaan kalenteriin. Siis heti tammikuussa 😊 Tai sitten voi tulla mukaan Kuun vaiheet ja puutarhanhoito -verkkokurssille, jossa on mm. ajankohtaiset viikoittaiset puutarhatyöt sekä vuoden tärkeimmät päivät puutarhurin näkökulmasta.

Porkkana kylvö-ohje...

Porkkanat kylvetään keväällä, heti kun pystyy kylvämään. Lavakauluksiin kylvön voi tehdä lumen sulamisen jälkeen ja kasvimaille, kun maata on saatu muokattua kylvökuntoon. Kylvön voi myös tehdä myöhään syksyllä. Siitä enemmän Porkkanan syyskylvö tehty. Ja tietysti kuun mukaan.
Maan tulee olla kalkittua ja ravinteikasta kuohkeaa multaa ja sitä on oltava riittävän syvälti.
Siemenet kylvetään noin 1 cm syvyyteen ja mielellään 5 cm välein. Jos kylvää riveihin, niin rivien välit noin 35 cm. Siemeniä voi myös liottaa vedessä hetken, ennen kylvöä ja kylvömullan voi kastella ennen kylvöä. Lopuksi multa aina kastellaan ja peitetään harsolla.

Alla kuva porkkanasta, jonka multa oli kuohkeaa vain yläosastaan. Sen takia porkkana on kasvanut hassusti vinoon.

Hoitovinkkejä...

Porkkanan siemenet itävät eli lähtevät kasvuun noin 2-4 viikossa. On erittäin tärkeää pitää multa tasaisen kosteana, jotta siemenet itävät.
Kasvuharsoa kannattaa pitää jatkuvasti porkkanapenkin päällä, ihan sadon korjuuseen asti. Se estää porkkanan tuholaisia.
Porkkanoita voi joutua harventamaan eli poistamaan osan porkkanan taimista. Juurilla pitää olla tilaa kasvaa komeiksi eli taimien harvennus 5-10 cm välein.
Jos porkkanan juurenpäät näkyvät mullan pinnalla, ne kannattaa peittää mullalla. Yleensä porkkanat ovat valmiita nostettavaksi maasta 3-5 kuukauden kuluttua siementen kylvöstä.

Erikoisporkkanat testilaatikkoon...

Kylvin nyt nämä erikoisporkkanat tähän testilaatikkoon, eli pahviseen lavakaulukseen, jonka multaa on parannettu ladatulla biohiilellä. Biohiili näissä kohotetuissa kasvulavoissa vähentää kastelun tarvetta. Ja auttaa pitämään mullan tasaisemman kosteana siementen itämisvaiheessa. Siitä on siis iso apu. Meillä kasteluletku ei yllä kuin kasvimaalle, joten tämä kohta pitää kastella kastelukannuilla. Biohiili helpottaa siis näiden laatikoiden kastelua.

Laatikkoon pääsi muutama muukin harvinaisempi juures...

Viime kesän kaurajuuren kasvatus ei onnistunut kuivuuden takia, joten nyt uusi yritys. Kaurajuurella on kyllä isot ja pitkät siemenet.  Jännä nähdä, mitä niistä tulee. Samoin kylvin mustajuurta, joka olisi pitänyt kylvää jo maaliskuussa... aina kannattaa kokeilla 😊

Viljelyterveisin Sari

Ensimmäinen daalia kukkii jo

Niistä siemenistä kasvatetuista daalioista ensimmäinen on jo aloittanut kukkimisen, jee! Kukan väri on hienon tummanpunainen. Terälehdet ovat ikään kuin tummaa samettia. Jännä nähdä, mitä muita värejä tulee, sillä taimia on noin kolmekymmentä. Taitaa tulla pieni tilanpuute kohtapuoliin 😀

Tuuheat taimet auringonvalossa...

Mustissa ruukuissa kasvavat taimet on kylvetty helmikuun alkupuolella. Ne on koko ajan kasvaneet aurinkoisella ikkunalla, ilman lisävaloja. Niitä ei ole edes tarvinnut latvoa, vaan ovat hyvin haaroittuneet ihan valon ansioista.

Kirjavalehtinen pieni daalian taimi...

Ensimmäisestä kylvöstä tuli tällainen pieni kirjavalehtinen daalia. Kuva on otettu tänään. Se on vain 15 cm korkea ja lehdet on tosi kitukasvuiset. Saas nähdä, millainen tästä tulee. Ja kukkiikohan se ollenkaan.

Lisää erikoisia taimia...

Myöhemmistä kylvöksistä tuli yksi vaalealehtinen, jolla on hassu kasvutapa. Ja vähän samanlainen kasvutapa on yhdellä tummavartisella.
Siemenpussi on Mignon mixed, joten näistä voi tulla eri värisiä yksinkertaiskukkaisia... tosi jännää.

Tosi karhealehtinen daalia...

Yhdellä taimella on järkyn karheat lehdet.  Niissä on karkeita karvoja ja siksi se on niin karhean tuntuinen. Tällä on muuten juuretkin tosi voimakaskasvuiset. Olisi pitänyt huomata viime viikolla laittaa sille isompi ruukku. Seuraava istutusaika kun on melkein vasta kahden viikon päästä, kuun mukaan.

Daalian kasvatus siemenistä on näköjään helppoa...

Ensimmäiset daalian siemenet kylvin siis helmikuun alkupuolella sammalnappeihin. Lisää daalioiden kylvöstä Daalian kasvatus siemenestä -postauksessa. Koska testaan näiden kylvöissä kuun vaiheita, niin kylvin vielä kahtena muunakin päivänä maaliskuussa. Niissä taimissa ei ole vielä nuppuja.

Reilun kuukauden kuluttua kylvöstä istutin taimet ruukkuihin, 100% sammaleeseen. Lannoituksen olin aloittanut jo sammalnapeissa.

Taimet isompiin ruukkuihin...

Huhtikuun lopulla olikin jo aika vaihtaa ensimmäisille taimille isommat ruukut. Tein niille oman multaseoksen, jossa on 100% sammalta sekä biohiiltä, jonka latasin luomulannoitteella. Daaliat lähtivät hyvään kasvuun ja kasviperäisestä lannoitteesta ei tullut hajuja sisälle. Nämä on siis edelleen ikkunalaudalla.

Aurinkoisina päiviä näitä on saanut kastella lähes päivittäin. Onneksi tuli lisättyä biohiiltä sammaleeseen, niin kasteluväli on hieman pidentynyt. Daalia kun on aika kova juomaan vettä, eikä menesty kuivalla paikalla pihallakaan.

Daaliat pölyttäjille ja perhosille...

Nämä daaliat, joilla on yksinkertainen kukka eli keskustan heteet ja emit näkyvät, ovat loistavia kukkia pölyttäjille. Ne kukkivat yleensä monta kuukautta pakkasiin asti, mikä myös tekee niistä loistavia pölyttäjäkasveja. Lisää kukkia pölyttäjille löytyy Yksinkertaiset daaliat hyviä pölyttäjille ja perhosille -postauksesta.

Kevätterkuin Sari

Ihania toukokuun yllätyksiä - kukkia ja nuppuja

Puutarhan yksi kiehtovimmista puolista on sen ihanat yllätykset! Ilman niitä piha tuntuisi ihan tylsältä ja jopa ilottomalta. Nämä yllärit ovat siis super mahtavia! Kuvan jouluruusu kukkii nyt toista vuotta ja uskomattoman runsaasti. Tämä on niin huikean upea., etten edes huomannut sen viereen ilmestynyttä puukasaa. Sen kauneus selvästikin on lumonnut minut täysin 😃

Luonnonvaraiset kämmekät onkin hengissä, jee...

Meidän pihalla on ollut pieni luonnontilainen kohta, jossa kasvoi maariankämmekkää ja valkolehdokkia. Harmillisesti siruetanat söivät niiden lehdet totaalisesti peräkkäisinä vuosina. Siksi luultiin, että kämmekät hävisivät lopullisesti.
Nyt huomasin täplikkäitä lehtiä kahdessa kohtaa eli maariankämmekät ovat elossa. Ja pienen pienet valkolehdokin alutkin löytyi, kun tutki tarkkaan aluetta. Heti välittömästi ripottelin nyt näiden ympärille etanaraetta. Täytyykin seurata kohtaa usein ja lisätä raetta tarvittaessa. Toivottavasti  nämä kämmekät saadaan nyt toipumaan.

Erikoinen kurjenmiekka selvisi talvesta...

Syksyllä istutin muutamia erikoisemman iiriksen sipuleita maahan. Kasvupaikkavaatimuksena oli erittäin läpäisevä maa. Vähän jännäsin, miten selviävät kun talvi oli niin lämmin. Nyt jännään, kukkiko ne ja millainen kukka niillä on.
Niiden lehdet on kauniin viuhkamaisesti, mikä ei vuorenkilipien lehtien takia pääse oikein esiin. Täytyykin leikata tuo iso lehti pois. Tämä iiris on siis sipulikukka, ei perenna.

Sittenkin tulppaaneja... metsäkauriiden jäljiltä...

Ehkäpä muistattekin, kun kerroin metsäkauriiden syöneen kaikki meidän uudet ja vanhat tulppaanit. Ja niitä oli paljon, siis tulppaaneja. Kiva huomata, että osa syödyistä tulppaaneista kasvattaakin kukan. Kuvan tulppaaneilla nuppu on niin pullea, että taitavat olla niitä kerrottuja ja hieman myöhäisempiä.

Keisarinpikarililjat kukkivat kohta...

Tämä punertavakukkainen keisarinpikarililja ei ole kertaakaan kukkinut. Ekana keväänä sen kukkavarsi vioittui, ehkä noiden luonnoneläinten temmellyksissä. Ja nyt siinä on yksi kukkiva verso. Lähellä on perinteisemmän värinen pikarililja, jossa myös on nuppuja. Taisi se viime keväänä annettu luujauho auttaa näitä kukkimaan.

Edit - Nyt seuraavana vuonna tämä yksilö kukkii neljällä kukkavarrella, vau! Siitä kuvia Keisarinlilja kukkii komeasti -postauksessa.

Juhannuspionissa kurkkaa jo nuppu...

Näitä juhannuspioneja ollaan jouduttu siirtelemään monta kertaa ja kukintahan on häiriintynyt siitä. Nyt näyttää siltä, että ainakin tämä juhannuspioni kukkisi. Se olisi tosi ihanaa, sillä on jo melkein ikävä sen palleroisia kukkia. Siis peukut pystyyn, että nuppu jaksaa kehittyä kukaksi!

Tilasin muuten ihan uuden pionin eilen. Viikonloppuna sille pitääkin etsiä hyvä paikka eli läpäisevä maa ja suht aurinkoinen kohta. Istutuksen yhteydessä aioin laittaa sille luujauhoa, jolla jo lannoitettiin kaikki vanhat pionit. Siitä enemmän Pioneille luujauhoa ja muita pihakuulumisia.

Ruusuherukka kukkii kohta...

Ensimmäistä kertaa ruusuherukan versoja ei paleltunut yhtään. Ja siinä on todella paljon nuppuja. Meidän piha on II-vyöhykkeellä eli aika lailla sen menestymisrajalla. Lämmin talvi selvästi sai sen nyt näin kukoistamaan. Tämähän on täysin koristepensas, ei marjapensas 😊

Nyt alkoi rikkaruohojen kitkemisaika kuun mukaan...

Tätä olen odottanut eli nyt pääsee kitkemään! Taidan kuitenkin odottaa vielä niitä parhaimpia kitkemispäiviä, jolloin kitkeminen on tehokkainta eli ensi maanantaina ja tiistaina 11.-12.5.2020..

Blogin Kastelupäivät ja kuu -sivulle tulee viikon parhaimmat kitkemispäivät pitkin kesää.
Ja jos haluat oppia enemmän kuun mukaan tehtävästä puutarhanhoidosta, tiedot löydät verkkokurssilta, josta lisää Puutarha Studion sivuilla.

Oikein mukavaa viikonloppua!

Terveisin Sari

Lavakaulukset ja biohiili - helppoa viljelyä

Kaupallinen yhteistyö - Carbons Finland Oy

Lavakauluksissa, viljelylaatikoissa ja kasvualtaissa viljely on helppoa, etenkin kun vielä käyttää biohiiltä vähentämään kastelua. Kuva on meidän viljelylaatikosta edellisiltä vuosiltä. Se vaati enemmän kastelua, mitä ympärillä oleva kasvimaa. Ehkä muistattekin sen biohiilitestin ja miten suuri ero kasvussa oli.

Siementen kylvö vaatii tasaista kosteutta...

Kun viljelylaatikkoon laitettiin biohiilimultaa, niin ero edellisiin vuosiin oli huomattava. Syynä oli todennäköisesti se, että biohiili piti mullan tasaisemman kosteana, jolloin siemenet itävät nopeasti ja varmasti. Nimittäin jos siementen multa kuivahtaa juuri silloin, kun siemen on itämässä, siemen kuivuu ja kuolee. Samalla tavalla biohiili auttaa pieniä taimia.

Biohiili pitää muistaa ladata...

Ennen kuin lisää biohiiltä multaan, se tulee aina ladata luonnonmukaisilla ravinteilla ja vedellä. Helpointa on laittaa biohiili saaviin, lisätä luomulannoitetta ja vettä.
Kuvan 10 litran biohiilipussi riittää noin 1m2 korkeampaan lavakaulukseen tai 100 litraan multaa. Lannoitemäärä katsotaan aina lannoitteen pakkauksesta ja vettä laitetaan vähintään 1/2 biohiilen määrästä.
Eli esimerkiksi 10 litraa biohiiltä ja 2-2,5 dl Biolan Luonnonlannoitetta sekä noin 5 litraa vettä. Vettä voi laittaa enemmänkin, se ei ole niin tarkkaa. Sitten sekoitetaan ja jätetään seos latautumaan.

Me olemme yleensä antaneet biohiilen latautua yön yli, joskus kauemminkin.

Isompi määrä Carbons biohiiltä postitse... 

Jos viljelypinta-alaa on enemmän, niin biohiili kannattaa tilata suoraan sen valmistajalta isompana eränä. Kotimainen Carbons Oy toimittaa postin kuljetuksena biohiiltä pahvilaatikossa.
Tätä pääsen nyt testaamaan muutamassa uudessa kohteessa. Niistä kerron lisää sitten myöhemmin. Eli kuvassa laatikko, jollaisena biohiili toimitetaan.

Biohiililaatikon tiedot yms löytyvät Carbonsin nettisivujen verkkokaupasta  Kontillinen Carbons Grow biohiiltä yleiskäyttöön.

Carbons Biohiili pusseja on myynnissä myös mm Hankkijan myymälöissä.

Lavakaulukset biohiilen pahvilaatikosta testissä...

Kuljetuslaatikko on kaksinkertaista aaltopahvia, siis aika kestävää. Nyt leikattiin se mattoveitsellä kolmeen osaan, joista kaksi löysi paikkansa kasvimaan reunasta. Nurmikko poistettiin ensin siitä kohtaa ja laatikot laitettiin suoraan mullan päälle. Toisessa on laatikon pohja ja toisessa vain reunat.

Laatikoihin tuli pohjalle kompostimultaa ja sen päälle luomulannoitettua pussimultaa. Olisi ehkä ollut helpompaa sekoittaa latautunut biohiiili kottikärryissä multaan. Käy se näinkin laatikossa sekoittaen, kun ei lapiolla kolhaise pahvilaatikon reunaa.

Toiseen laatikkoon tulee erikoisporkkanoita ja yrttejä ja toiseen yksivuotisia kukkia, jotka ovat perhosten ja pölyttäjien mieleen. Osa kukista jo kylvettiin ja ensi viikolla kylvetään porkkanat. Kerron sitten kuulumisia myöhemmin, miten näiden kanssa käy 😊

Edit - pahvilaatikko kesti hyvin yhden kesän, kun sen ympärille sitoo tukinarut. Laatikot oli kauempana talosta ja siitä syystä rusakot söivät valkoisten porkkanoiden lehdet. Yksi erikoisporkkanalajike kukki kauniisti, siitä postaus Porkkana kukkii ja muita pihakuulumisia.

Biohiilen edut viljelyssä...

• Biohiili imee vettä huokosiinsa, joista kasvit ottavat sitä tarvittaessa. Eli se toimii ikään kuin kasveille vesivarastona.
• Biohiili myös varastoi ravinteita, joita kasvit voivat käyttää myöhemmin. Se siis estää ravinteiden huuhtoutumista sateella. Näin ravinteita ei huuhtoudu pohjaveteen.
• Biohiili pitää myös yllä maan hyvää mikrobitoimintaa. Se on kasveille ja niiden kasvulle tosi tärkeää. Siitä olen kirjoitellut aikaisemminkin.
• Biohiili pitää myös maan hyvässä kasvukunnossa. Eli lavakaulusten multaa ei tarvitse vaihtaa, kun siinä on biohiiltä ja lannoitteena on käytetty luomulannoitetta. Tämä on iso etu!

Mitä biohiili on...

Biohiili on hyvin korkeassa lämmössä ja ilmattomassa tilassa poltettua ainesta. Tämä testauksessa oleva Carbonsin biohiili on tehty Suomessa kotimaisesta koivusta

Sen sijaan takasta tai saunan puukiukaasta tulevat hiilen palat eivät ole biohiiltä. Polttopuiden palamiseen kun tarvitaan paljon happea.

Olen tosi iloinen tästä yhteistyöstä, sillä saan nyt testata lisää biohiiltä. Meidän pihalla jo tähän asti biohiili on osoittautunut ihan korvaamattomaksi kasvimaalla. Viime vuoden kuivasta kesästä ja kasteluveden vähyydestä huolimatta saatiin hyvä sato... Kokemuksia biohiilestä kasvimaalla.
Biohiili vähentää kastelua myös kukilla... Daalioita ei kasteltu kertaakaan.

Seuraavaksi onkin sitten biohiilen testaus kompostissa. Ja muutama muukin testi.

Kirjoitus on kaupallista yhteistyötä kotimaisen Carbons Finland Oy:n kanssa eli he ovat maksaneet tästä pienen rahallisen korvauksen.

Puutarhaterveisin Sari

Pölyttäjät puutarhurin apulaisina - omavaraisuus kotipihalla

Kaikenlaiset pölyttäjät ovat tärkeitä puutarhurin apulaisia, kuten kuvan kimalaiset. Ilman niitä ei hedelmäpuiden kukat pölyty eikä puihin tule hedelmiä. Jo siksi puutarhurit pitävät huolta pölyttäjistä ja varmistavat, että ne viihtyvät pihalla. Tämä kirjoitus kuuluu Suuntana omavaraisuus -yhteispostausten sarjaan, josta lisää jutun lopulla.

Mehiläispesillä suurempi sato...

Kaikki hedelmäpuut, myös itsepölytteiset, tarvitsevat pölyttäjiä pölyttämään kukat. Samoin marjapensaat, pensasmustikat, mansikat, vadelmat ja monet muut tekevät satoa vain pölyttyneistä kukista. Pölytys on siis hyvin oleellinen asia.
Siksi monet ammattiviljelijät ostavat mehiläistarhureilta pölytyspalvelua eli "vuokraavat mehiläispesiä" hedelmä- ja marjatarhaansa. Meidän pihalla on välillä todella paljon mehiläisiä, melkeinpä laumana, tietyissä kukissa. Todennäköisesti lähialueella on jollain mehiläispesiä.

Kuvassa päärynän alkuja.

Paljon kukkia pölyttäjille...

Kotikonsti lisätä pölyttäjiä omalle pihalle, on pitää pihalla pölyttäjille mieluisia kukkia aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Meidän piha on tosi kukkarunsas ja lähes kaikki kukat ovat pölyttäjille mieleen. Eli vältetään niitä kukkia, joista ei ole iloa pörriäisille 😉

 Tämän pionin kukissa on aina näitä erilaisia hyönteisiä. Kuvassa ei ole ampiainen vaan joku muu surisija. Yleensäkin ampiaiset eivät ole kiinnostuneita kukista, vaan marjoista ja hedelmistä sekä juomista.

Pölyttäjille hyviä kukkia...

•  yksinkertaiskukkaiset daaliat, joita meillä on ne vanhat oranssit ja nyt kylvin siemenistä uusia erivärisiä
• talvenarka Buddleja eli syyssyrikkä on ehkä se paras perhoskasvi, joita meillä on kaksi isoa
• helppo ja kuivuuttakin kestävä loppukesällä kukkiva perenna, punatähkä on myös loistava perhoskasvi
• on myös parhaat kesäkukat perhosille eli terassille ja parvekkeelle voi valita pölyttäjille mieluisia kasveja
• kukkanurmikko aloittaa kukkimisen jo maalis-huhtikuussa, täällä etelässä

Kukkanurmikko on siitä hyvä, että sillä saadaan pihalle paljon kukkivaa pinta-alaa. Mitä enemmän kukkia, sitä enemmän pölyttäjiä. Pieni pölyttäjäpenkki ei riitä, vaikkakin se on parempi kuin ei mitään. Kukkia pitää olla paljon ja isona alueena.
Kukkanurmikosta olen kirjoittanut tänne blogiin jo monta postausta. Tein siitä myös Kaunis satumainen kukkanurmikko -verkkokurssin, jotta osaa tehdä kukkanurmikon oikein ja myös hoitaa sitä oikein. Itse asiassa se on tosi helppohoitoinen, mutta kukat saa häviämään väärällä hoidolla.

Pölyttäjien pesäpaikkoja, rakoja ja koloja...

Pölyttäjät tarvitsevat myös talvehtimis- ja pesäapaikkoja. Hyönteishotellit on hyviä, samoin seinälautojen raot ja kolot. Jopa lahoavat kannot voi kelvata osalle. Meillä onkin vielä pari vanhaa kantoa pensasryhmän reunalla, ja näin kerran kun kannon koloon meni kimalainen eli se pullea pörriäinen. Se kanto on nyt suojeltuna 😊

 Hyönteiset tarvitsevat myös vettä, ja sitä onneksi löytyy meillä ojasta, lähes läpi kesän. Ja pihallamme on lisäksi pieni suihkulähde ja lintujen juoma-allas. Eli vettä on tarjolla.

Vastuullista tuholaistorjuntaa...

Jos eteen tulee tilanne, että iso tuhohyönteislauma on syömässä totaalisesti tärkeän kasvin, ei auta muu kuin tehdä vastuullinen tuholaistorjunta eli "myrkytys". Hyvä aine on luonnonpyretriini, koska sen teho kestää vain hetken. Se on myös hyväksytty luonnonmukaiseen viljelyyn.

Ohjeet tulee lukea pakkauksesta ensin. Vastuullisesti ruiskutus/sumutus tehdään myöhään illalla, jolloin pölyttäjiä ei enää ole liikkeellä. Ja torjunta-aineella käsitellään vain tuhohyönteiset eli tarkasti kohdennetaan aine. Kukkia ja kukkivaa kasvia kannattaa välttää ruiskuttamasta.

Näin minimoidaan muiden hyönteisten kärsiminen.

Kuvassa ruusupistiäisen toukkia, joita näkee pitkälle jalostetuissa ryhmäruusuissa. Ne on niin isoja, että ne voisi noukkia pois. 

Sen sijaan esimerkiksi kaalin tuholaisia voi joutua torjumaan, jotta kaalisatoa ei menetä. Tai kasvihuoneessa kasveihin voi tulla laumoittain ansarijauhiaisia tai vihannespunkkia, mitkä tuhoavat kasvit totaalisesti.

Sen sijaan pienet kirvalaumat eivät haittaa kasveja eikä perhosen toukatkaan. 

Siis tuholaistorjuntaa kannattaa tehdä vain, jos tuhohyönteisistä on iso haitta, kuten sadon menetys. Näin minimoi muiden ja etenkin pölyttäjien vioittumisen.

Aikaisemmat kirjoitukseni omavaraisuudesta kotipihalla löytyvät omavaraisuus -tunnisteen takaa.

#suuntanaomavaraisuus - yhteispostaussarja

Tätä #suuntanaomavaraisuus -yhteispostaussarjaa luotsaavat Tsajut ja Korkeala -blogin kirjoittajat. Tällä kertaa yhteispostaukseen osallistuivat myös seuraavat blogit... 

Kasvuvyöhyke I

 Laura eli Javis
Jovela

Kasvuvyöhyke II
Sarin puutarhat
Luomulaakso
Oma tupa, tontti ja lupa

Kasvuvyöhyke III
Tsajut
Metsäläisten elämää
Luontoanne Lifestyle
Caramellia
Avaa silmäsi ja hengitä
Koivun juurella
Rakkautta ja maanantimia
Pienenpieni farmi
Ku Ite tekee
Villa Kotiranta

Kasvuvyöhyke IV
Puutarhahetki
Korkeala

Vyöhyke V

Sorakukka

Norja 

Kalastaja kuivalla maalla  

Upeaa alkanutta viikkoa!

Puutarhaterkuin Sari

Pioneille luujauhoa ja muita pihakuulumisia

Blogiyhteistyö - Puutarhasi elämään (Schetelig Oy)

Aamulla kiireesti lannoitin pionit luujauholla, ennen sadetta. Kuun mukaan nyt ei vielä ole hyvä lannoitusaika, mutta luujauho on sen verran hidasliukoista, että rohkenin antaa sitä pioneille. Muut kasvit saavat luvan odottaa kevätlannoitusta vielä hetken. Samoin kuin kitkeminenkin on tauolla, siis kuun mukaan. Kuvassa pari pientä juhannuspionin alkua, joiden väliin laitoin luujauhon.

Luujauho ehkä paras lannoite pioneille...

Viime heinäkuussa pionit saivat luujauhoa, jotta niillä on käytössä ravinteita, kun päättävät ensi kesän kukinnasta. Ja nyt kun pionit ovat jo kasvussa, niin annoin niille taas luujauhoa. 

Jännä nähdä, miten luujauholla lannoitus alkaa näkyä pioneissa. Eli testaan sitä meidän pioneilla.

Luujauho on hidasliukoista, joten ei ole riskiä, että lannoittaa liikaa. Toki kannattaa aina noudattaa annosteluohjeita. Isolle pionille laitoin desin luujauhoa niin, että toiselle puolelle puoli desiä ja toiselle puolelle loput. Kuvan kohdassa jouduin laittamaan luujauhon aika lähelle vanhaa kiinanpionia sipulikukkien takia. Toiselle puolelle sain sen noin 30 cm päähän pionista. Kaivoin pienen kuopan, johon piilotin lannoitteen.

 Luujauho on siitä hyvää, että sen typpi ja fosfori ravinteet ovat erittäin hidasliukoista. Pioneille kun ei toivota nopeaa lehdistön kasvua, vaan ennemminkin runsasta kukintaa. Luujauho sisältää myös arvokkaita hivenravinteita. Kuvan oikeassa reunassa pilkistää pioni, mikä kukki viime vuonna upeasti eli Viehättävä hybridi pioni pysyy pystyssä ilman tuentaa. Kuvassa näkyy myös auringon värjäämät vuorenkilvet. Niistä huomaa hyvin, miten kevät on ollut aurinkoinen.

Puupioni on jo kasvussa ja sekin sai luujauhoa...

Puupionia suojattiin kevättalvella auringolta, ja nyt sillä on edelleen suojakangas suojaamaan metsäkauriilta. Vielä en ole leikannut siitä kuivuneita oksia pois, sillä kun ei ole kiire.

Saas nähdä, kukkiiko se tänä kesänä vai ei. Viime kesänä se teki ihan huikean upeasti monta kukkaa. Kohta nuppujen pitäisi jo tulla näkyviin... hieman siis jännittää. Myös tälle laitoin huolella sen desin luujauhoa juuristoalueelle. 

Peukut pystyyn, että tämä kukkisi taas upeasti. Kuvia viime kesän kukinnasta Puupioni kukassa, vau! 

Vanhan ajan pioni ja kitkemispäivät kuun mukaan...

Tämä pioni on ollut meillä yhden kesän ja olen saanut sen jakopalana. Viime kesänä se ei vielä kukkinut, joten saa nähdä, kukkiiko nyt.  Tämä on ehkä tarhapioni, sillä se kuulemma kukkii ennen tavallisia kiinanpioneja, punaisin kerrotuin kukin.

Kuten kuvasta näkyy, sen kohtaan on kasvanut heinää. Nyt en sitä viitsinyt kitkeä, sillä kuun vaihe kitkemiseen on tosi huono. Eli odottelen vielä hetken, niitä hyviä ja tosi hyviä kitkemispäiviä 😊

Sen sijaan yksi punatähkä piti pelastaa jo. Viime kesänä heinä on päässyt sen keskustaan, eikä sitä saanut kitkemällä. Joten nyt sitten jaettiin kaikki punatähkät ja samalla sain heinämättään pois. Punatähkä kannattaa jakaa aika usein.

Linnunlaulua ja upea merikotka...

Aamulla, kun naapurustossa ei vielä ole liikettä, niin linnunlaulua tulee kuunneltua vähän väliä. Ja tämän punarinnan kaunis laulu sai taas tänäänkin minut useamman kerran pysähtymään ja kuuntelemaan kevättä. Ihanan leppoisaa puutarhatyötä.

 Eilen illalla, jälleen pihahommissa, huomattiin taivaalla pari taidokkaasti liitelevää isoa lintua. En ollut koskaan aiemmin nähnyt moisia. Kuulemma olivat merikotkia. Aika huikea kokemus... ja ihan pihalla ihaillen.

Rusakkoja vaikka muille jakaa...

Aamulla pihalla ja tiellä pomppi ainakin neljän rusakon lauma. Vähän hirvittää, syökö ne vielä pihakasveja vai löytävätkö ruuan jo luonnosta. 

Lisäksi lähinaapurissa oli metsäkauriit syöneet päivällä tulppaaneja, siis keskellä päivää. Joten edelleen pidetään verkot ja runkosuojat hedelmäpuiden ympärillä, ihan varmuuden vuoksi.

Sain vain yhdestä rusakosta kuvan metsikössä. Pitääkin jatkossa olla valmiimpana kuvamaan 😊


Sain Solabiol Luujauho paketin testaukseen Scheteligiltä. Kiitos siitä heille! Kerron sitten kesällä, miten pionit kukkivat.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

Terkuin Sari

Kärsimyskukka säilyi talven yli

Kärsimyskukka eli Passiflora kasvoi viime kesän parvekkeella. Syksyllä jahkailin sen kanssa, säilyttääkö se vai pitäisikö se heittää suosiolla kompostiin. Se kun ei talvehdi ulkona. Ihan kokeilumielessä päätin yrittää talvisäilytystä. Aina näköjään kannattaa kokeilla, sillä tänään aukesi kevään ensimmäinen kukka.

Kärsimyskukka talven yli ikkunalla...

Otin siis syksyllä kärsimyskukan ajoissa sisälle, ennen pakkasia. Lyhensin reilusti sen yli 5 metriä pitkiä versoja niin, että niihin jäi muutamia vihreitä lehtiä. Vein sen sitten valoisalle kaakkoon suuntaavalle ikkunalle. Huoneessa oli talvella noin 16-18 astetta eli ei mitenkään kovin viileää.
Olen kastellut ja nyt jo lannoittanut sitä kuin mitä tahansa huonekasvia.
Siksi vähän yllätyinkin, miten helppo talvetettava kärsimyskukka on.

Huhtikuussa alkoi raju uusi kasvu... 

Tukikepit on noin 90 cm korkeita ja oikeassa reunassa näkyvä verso on kasvanut hujahtaen huhtikuun jälkipuoliskolla. Ja se on täynnä nuppuja. Uskomaton kasvuinto!

 Ylemmässä kuvassa on kasvin etupuoli eli ikkunaa vasten oleva puoli. En viitsi käännellä tätä, koska se on hieman hankalaa ruukkujen paljoudessa.
Alla kuva kasvin takapuolesta. Hyvin näkee, miten lehdet kasvavat valon puolella .

Härmä vaivana sisällä ja parvekkeella...

Tämän kärsimyskukan lehdissä on ollut härmää eli "valkoista hometta" pitkin talvea. Sitä ilmestyi jo syksyllä lehtiin, kun kasvi oli vielä parvekkeella. En koe sitä ongelmana, sillä otan härmäiset lehdet pois sitä mukaa kun niitä tulee. Yleensä muutaman kerran kuukaudessa. Ulkoilmassa tätä ongelmaa tuskin on. Usein myös rosmariini saa samalla tavalla härmää sisätiloissa.

Kärsimyskukan huikean upeat kukat...

Näillä erilaisilla kärsimyskukilla (Passiflora) on ainutlaatuiset ja erikoiset kukat. Yksi kukka kestää vain yhden päivän. Onneksi se on niin voimakaskasvuinen, että koko ajan kasvaa uusia nuppuja. Tämän yksilön kukat tuoksuvat hyvältä, välillä jopa voimakkaasti. Siis aivan ihana kasvi. Onneksi tuli säilytettyä se 😊

Näitä kärsimyskukkia on monta eri lajia ja lajiketta. Kukat on yleensä valkeat, sinivalkoiset, violetit tai punertavat.
Kärsimyskukka on siis vanha huonekasvi, tarkemmin köynnös eli se vaatii jonkinlaisen tuen, mihin tarttua. Sitä on kasvatettu meillä jo 1800-luvun alkupuoliskolla saleissa, missä se talvehtiikin hyvin.

Kärsimyskukka ( Passiflora ) hoito-ohjeet...

Sen versot vaativat paljon valoa ja suoraa auringon paisetta kukkiakseen. Joten se kannattaa sijoittaa aurinkoiselle ikkunalle tai kesällä kasvihuoneeseen, viherhuoneeseen tai parvekkeelle.

On kuitenkin hyvä muistaa pitää sen ruukkua varjossa. Se ei siis pidä siitä, että ruukku kuumenee. Sitä lannoitetaan säännöllisesti viikoittain keväästä syksyyn ja kastellaan lähes päivittäin kesällä.

Kärsimyskukan talvisäilytys...

Talvisäilytys onnistuu  parhaiten aurinkoisella ikkunalla ja viileässä huoneessa. Talviaikaan lannoitetaan niukasti ja kastellaan, kun pintamulta on kevyesti kuivahtanut. Viileässä kastelun tarve on vähäisempää.

Keväällä kärsimyskukka aloittaa uuden voimakkaan kasvun, ja silloin on aika leikata sen versot ja vaihtaa ruukkuun uutta multaa. Osa suosittelee hyvinkin rajua leikkaamista.

Tämä minun kärsimyskukkani kasvaa 100% sammaleessa eli Biolanin Kasvusammaleessa. Taidan kokeeksi jättää mullanvaihdon väliin, sillä sammal näyttää pysyvän hyvänä pidempään mitä multa.  En myöskään ole raaskinut leikata versoja. Voi olla, että se on edessä, kun kärsimyskukka siirretään kesäksi "ulos". Pieni haaste tässä on nyt se, että sille ei ole vielä keksitty uutta kesäpaikkaa 😊

Muuten olen hoitanut sitä aika tarkkaan kuun mukaan, jopa ne tiheät kastelut.

Olisi kiva kuulla kokemuksia, onko teistä joku saanut kärsimyskukan viihtymään pidempään? 

Kevätterkuin Sari