Orava hakee metsälehmuksesta niintä pesään

Jännästi orava hakee vähän väliä metsälehmuksesta niintä ja kiireen vilkkaa vie sitä jonnekin kauemmas. Näyttäisi ihan  siltä, että se tekee pesää sembramäntyyn. Ainakin sinne se menee, ellei sitten jatka siitä eteenpäin naapurin pihalle. Näitä pihan eläimiä on sitten jännä seurata, kahvipöydän ääreltä.

Orava vie niintä metsälehmuksesta suu täynnä...

Nämä oravat ovat niin nopeita liikkeissään, että hyvä kun sain otettua tästäkin oravasta edes nämä muutamat kuvat. Kun orava oli kerännyt niintä suun täyteen, se loikkasi metsälehmuksesta viereiseen mäntyyn, laskeutui männyn runkoa alas, juoksi vikkelästi alppiruusun alle ja sieltä jonnekin. Ja lopulta nousi sembramännyn runkoa ylös. Seurattiin siis sitä sisältä ikkunoista.

Metsälehmus eli niinipuu...

Meidän pihalla kasvaa vanha metsälehmus. Se ei siis ole puistolehmus, jota näkee paljon kaupungeissa ja katujen varsilla. Ennen metsälehmuksista kerätiin niintä eli sen tumman kuoren alla olevaa vaaleaa kuitua. Siksi sitä kutsutaan myös niinipuuksi. Lehmuksista metsälehmuksella niini on kaikkein sitkeintä. Siitä onkin ennen tehty köysiä sekä muita kudontatöitä. Ei siis ihme, että orava kuorii sitä pehmikkeeksi pesäänsä.

Kuvan keskellä on pari metsälehmuksen oksaa, joista orava on repinyt niintä ja vaalea puuaines on jo tullut näkyviin.

Oravat välillä lepäävät ja syövät... 

Näin talvella, kun puissa ei ole lehtiä, on oravia paljon helpompi seurata. Meidän pihalla siis käy useampikin orava. Välillä ne myös lepäävät oksalla.

Edelleen ruokimme näitä oravia oravien ruokintalaudalla. Tässä kuvassa on nyt metallikantinen ruokintalauta. Oravat oppivat nopeasti löytämään auringonkukan siemeniä kannen alta. Näin ne kivasti jättävät lintujen ruokintalaudat rauhaan.

Suloisia kuvia kesältä näistä pihamme oravista näet Vikkelät oravat pihalla -postauksessa. Pihan oravia ja pikkulintuja on kyllä niin ihana seurata, ja kuvata 😊

Mukavaa viikonloppua!

Puutarhaterkuin Sari