Perennojen talvikylvö - siementen kylmäkäsittely ulkona

 

Perennojen talvikylvö ulos maahan tehdään, kun maanpinta on jäätynyt, jotta siemenet saavat luonnollisen kylmäkäsittelyn talven aikana. Eteläisessä Suomessa se on yleensä joulu-tammikuun aikaan. Vain tiettyjen perennojen siemenet vaativat kylmäkäsittelyn, jotta siemenet heräävät kasvuun. Osalla perennoista siemenet itävät tasaisemmin kylmäkäsittelyn jälkeen.

Talvikylvöt ulos pakkasaikaan - siemenet itävät keväällä...

Perennojen ja muidenkin kasvien ns. talvikylvö tehdään vasta, kun talvi on saapunut. Jäätynyt maa ei haittaa, kun varastossa on sulana pysynyt pussi kylvömultaa, jolla voi peittää siemenet. Tosin kaikkia ei peitetä, siitä lisää Älä peitä valossa itäviä siemeniä mullalla -postauksessa. 

Jos haluat kylvää kuun mukaan, niin tee se silloin kasvavalla kuulla. Näet aina lähimmän perennojen eli koristekasvien kylvöajan Kuukauden puutarhatyöt ja Kastelupäivät -sivulta.

Ideana on se, että siemenet lähtevät itämään ja kasvuun vasta keväällä, kun sää lämpiää.

Täällä eteläisessä Suomessa talvikylvöjen aika alkaa jonain vuonna vasta tammikuussa, kun talven pakkasjakso alkaa. Koska Suomi on pitkä maa ja talventulo vaihtelee hyvin paljon, niin tarkkaa kylvökuukautta ei voi antaa, se riippuu säästä. Eli on hyvä seurata pitkää 15 vrk sääennustetta, jotta näkee jatkuuko pakkaset vai onko tulossa vielä plussakelejä.

Perennojen siemeniä ei yleensä haittaa talven vaihtelevat lämpötilat ja suojasäät. Joillekin siemenille siitä on jopa hyötyä. Monesti niiden syyskylvöt muistuttavatkin paljon talvikylvöjä. Näet syyskylvöistä lisää Syyskylvöt - perennojen ja yksivuotisten kylvöaika lähestyy -postauksessa.

Osa perennoista - siemenet vaativat kylmäkäsittelyn itääkseen...

On joitakin perennoja, joiden siemenet lähtevät itämään vasta, kun ne on olleet viileässä tietyn ajan. Sen pituus siis vaihtelee hieman kasvilajin mukaan. Joillakin kasveilla siementen kylmäkäsittely parantaa itämistä huomattavasti, joten sen takia niiden siemenet kylmäkäsitellään. 

Kannattaakin lukea siemenpussista ohjeet kylmäkäsittelyn tarpeesta ja pituudesta sekä siementen kylvösyvyys. Tosin kun kylvää siemenet ulos, silloin ei tarvitse huomioida kylmäkäsittelyn pituutta, sillä talven pituus on riittävän pitkä aika.

Ukonhattu (Aconitum) kuuluu niihin kasveihin, joiden siemenet vaativat kylmäkäsittelyn itääkseen. Sen kanssa on hyvä muistaa, että se on syötynä vaarallisen myrkyllinen.

Postauksen ensimmäisen kuvan sinipallo-ohdakkeen (Echinops) siemenet sen sijaan itävät tasaisemmin, jos saavat kylmäkäsittelyn. Näet siitä lisää Pörriäiskasvi sinipallo-ohdake ja sen kasvatus siemenistä -postauksessa.

Hyvä perennojen talvikylvöjen paikka...

Tärkeää on, että vesi ei pääse seisomaan kohtaan, mihin siemenet on kylvetty. Sen takia kylvös on hyvä olla hieman kaltevalla pinnalla tai kylvetyn kohdan voi suojata sateelta. Talvikylvöissä ei kastella multaa eli kylvöstä. 

Monet kylvää siemenet muovilaatikkoon ja laittaa kannen sen päälle niin, että jää pienet ilmaraot. Laatikkoa säilytetään varjossa ja sen voi jopa haudata lumeen tai säilyttää kasvihuoneessa. Tapoja on siis monia.

Keväällä kylvöjä kastellaan...

Kun keväällä lumet sulavat, kylvös saa silloin tarvitsemansa veden. Laatikkoon kylvettyjä kastellaan vasta silloin. Laatikon pohjassa on oltava reikiä, jotta ylimääräinen vesi pääsee pois. Siemenet lähtevät kasvuun, kun lämpötila nousee.

Muista laittaa selkeät nimilaput kylvöihin, sillä keväällä ei enää muista minne kylvi mitäkin. Näin  ainakin itse olen todennut 😊

Myöhemmin keväällä tai kesällä pienet taimet koulitaan jatkokasvatuspaikkaan, väljempään kasvutilaan. Yleensä vasta seuraavana vuonna ne istutetaan lopullisille kasvupaikoille.

Mitkä perennat hyötyvät siementen kylmäkäsittelystä...

Tässä vielä joitakin perennoja, jotka sopivat talvikylvöön. Siemenet saavat kätevästi ulkona kylmäkäsittelyn luonnollisella tavalla ja samalla säästyy sisällä kasvatustilaa muille kylvöille.

Lehtoakileijan (Aquilegia vulgaris) siemenet kylmäkäsitellään, jotta ne itävät hyvin. Eli jos olet kerännyt kesällä niiden siemeniä pihalta, niin voit kylvää ne vielä ulos. Akileijan siemeniä ei peitetä mullalla, sillä siemen vaatii valoa itääkseen. Näet lisää Lehtoakileija - helppo kylvää siemenestä -postauksessa.

Tähtiputki (Astrantia) vaatii pitkän kylmäkäsittelyn ja siitä huolimatta siemenet voivat itää hyvinkin epätasaisesti. Se tarkoittaa, että siemenet eivät idä heti samaan aikaan, vaan pieniä taimia voi tulla vielä paljon myöhemminkin mullan pinnalle.

Ketokylmänkukka (Pulsatilla) kuuluu myös näihin, joiden siemenet eivät idä ennen kylmäkäsittelyä. Itse kylvin tämän kuvassa näkyvän keväällä, jolloin kylmäkäsittelin kylvöksen jääkaapissa. Kuvan taimi kukki heti seuraavan vuoden toukokuussa. Näet siitä lisää Tarhakylmänkukka eli ketokylmänkukka kukki jo seuraavana keväänä kylvöstä -postauksessa.

Näitä siementen kylmäkäsittelyä vaativia perennoja on monia muitakin. Näet niistä listauksen Siementen kylmäkäsittely -postauksessa.

Perennojen talvikylvö ulkona tiivistetysti...

• Siemenet kylvetään maahan tai muovirasiaan talven alettua
• Lue ohjeet ja kylvösyvyys siemenpussista
• Kuun mukaan paras aika on kasvava kuu
• Peitä siemenet kylvömullalla eli pussimullalla
• Älä peitä valoitäjien siemeniä mullalla
• Kylvöstä ei kastella, kuin vasta keväällä
• Siemenet lähtevät kasvuun keväällä

Jos et halua tehdä siementen kylvöä ulos, voit tehdä perennojen kylmäkäsittelyn jääkaapissa. Silloin kylvät siemenet pieneen rasiaan, jota pidät jääkaapin viileydessä. Siitä lisää: Taimikasvatus - perennojen hajakylvö -postauksessa.

Oletko kokeillut talvikylvöjä? Olisi kiva kuulla, miten onnistuit.

Puutarhaterveisin Sari

Amarylliksen hoito marraskuussa - uudet ja vanhat sipulit

 

Amarylliksen eli ritarinkukan (Hippeastrum) uutta sipulia kastellaan, kun nuppuvarsi tulee näkyviin. Sen sijaan vanhaa sipulia kastellaan vasta, kun sen lepojakso loppuu. Näin marraskuussa osa amarylliksen sipuleista on kasvussa ja osa vielä lepotilassa, joten niiden hoitokin on erilaista.  Postauksessa myös muutama harvinaisempi amaryllis.

Uuden amarylliksen sipulin hoito marraskuussa...

Tältä näyttää nyt se uusi amarylliksen sipuli, jonka istutin ruukkuun 18.10. eli noin neljä viikkoa sitten. Sipulista siis pilkistää jo nuppuvarren alku, joten sitä kastellaan hieman lautasen kautta. Olen pitänyt ruukkua olohuoneen ikkunalaudalla, jonka alla on lämpöpatteri. Nyt kun siinä on nuppuvarsi kasvamassa, seuraavaksi siirrän sen aurinkoisemmalle ikkunalle.

Näet istutuksesta kuvia ja ohjeet  Amarylliksen sipulin istutus - helppo kasvattaa jouluksi -postauksesta.

Amarylliksen sipuli on monivuotinen ruukkukukka...

Olen jo vuosia säilyttänyt kukkineet amarylliksen sipulit, sillä ne on yllättävän helppoja saada kukkimaan uudelleen seuraavana vuonna. Yksinkin sipuli on kukkinut uudelleen jo ainakin kahtena vuonna ja todennäköisesti kukkii myös tänäkin vuonna. Tästä lisää Vau, amaryllis ei ole kertakäyttökukka -postauksessa.

Vanhojen amaryllisten sipulien lepojakso pimeässä...

Nyt parhaillaan vanhat amarylliksen sipulit ovat viileässä huoneessa ja täysin pimeässä. Uudelleen kukkiminen vaatii nimittäin lepojakson, jolloin multa on kuivaa. Sipulit eivät siirry lepovaiheeseen samaan aikaan, joten niiden lepojakso lopetetaan myös eri aikaan. Lepojakson pituus on noin 3 kuukautta.

Viikon päästä ensimmäinen vanha amarylliksen sipuli pääsee mullanvaihtoon. Jännä nähdä, miten pian se alkaa tehdä nuppuvartta 😊

Pieni amarylliksen poikanen edelleen ikkunalla...

Poikkeuksellisesti en ole siirtänyt tätä baby-amaryllista vielä lepojaksolle. Ihan mielenkiinnosta kokeilen, miten se käyttäytyy kun ei laitakaan sitä lepojaksolle. Olen siis kastellut sitä normaalisti ja jatkan läpi talven.

Tämä on niin nuori, että se tuskin kukkii vielä pariin vuoteen.

Istutin tämän baby-amarylliksen eli amarylliksestä otetun pienen sivusipulin alun isompaan ruukkuun viime kesäkuussa. Näyttäisi ihan siltä, että sen sipuli on kasvanut isommaksi sen jälkeen. Näet kuvia siitä silloin Ruukun vaihto kuun mukaan - pelargoni ja baby-amaryllis -postauksesta.

Maatiaisamaryllis ei tarvitse lepojaksoa...

Vanha huonekasvina tunnettu maatiaisamaryllis eli pikkuritarinkukka (Hippeastrum striatum) on lehtevä aina, sillä se ei kaipaa lepojaksoa. Sitä hoidetaan kuten huonekasveja ja sillä on lehdet ympäri vuoden. Olen siirtänyt tämän maatiaisamaryllikseni uudelle hieman valoisammalle paikalle, joten saa nähdä alkaako se taas kukkia jossain vaiheessa.

Kuvia siitä kukkivana Maatiaisamaryllis kukki, jee! -postauksessa.

Harvinaisempi aitoamaryllis...

Aitoamaryllis (Amaryllis belladonna) on minulle ihan uusi kasvi, joten olen aivan innoissani siitä. Sen sanotaan kukkivan syksyllä ja sen jälkeen menevän talveksi lepotilaan. Sen sipulit on myynnissä vain keväällä eli tämä elää aivan eri rytmissä mitä jouluamaryllikset. Tästä teen myöhemmin oman postauksen, mutta laitoin sen nyt tähänkin.

Amarylliksen kastelu ja hoito kuun mukaan...

Hoidan näitäkin amarylliksiäni kuun mukaan, mikä on vanhaa perinnetietoa ja kuuluu osana luonnonmukaiseen puutarhanhoitoon. Kuun liikkeet on nimittäin yksi luonnon rytmeistä.

Uuden amarylliksen sipulin hoito vielä lyhyesti...

• Kastelu aloitetaan, kun nuppuvarsi tulee näkyviin sipulista
• Kastellaan lautasen kautta pienellä vesimäärällä
• Kun kukkavarsi kasvaa pidemmäksi, kastellaan hieman enemmän
• Mullanpinta saa jäädä kuivaksi, koska juuret ovat alaosassa
• Kastelu tehdään Kastelupäivinä kuun mukaan 

 

Vanhan amarylliksen sipulin hoito...

• Lepojaksolla olevaa amaryllista ei kastella
• Lepojakson jälkeen sipuli istutetaan uudelleen ja kastellaan
• Seuraava kastelu vasta, kun nuppuvarsi tulee näkyviin 

 

Nupullisen amarylliksen hoito... 

• Nuppuvarren kasvun aikana amaryllista pidetään valoisalla paikalla
• Kastellaan pienellä vesimäärällä lautasen kautta Kastelupäivinä
• Viileys ja valo saavat kukkavarren pysymään lyhyenä
• Lämpö ja hämäryys saavat kukkavarren kasvamaan pitkäksi
• Liian märkä multa kasvattaa myös kukkavarren pituutta 

 

Amarylliksen hoidon ajoittaminen kuun mukaan... 

•  Amaryllista kastellaan kuun mukaan Kastelupäivinä
•  Näet Kastelupäivät:  Kuukauden puutarhatyöt ja Kastelupäivät 
• Amarylliksen sipuli istutetaan ruukkuun kasvavalla kuulla 

 

 Olisi kiva kuulla, onko sinun vanhat amaryllikset vielä levossa vai jo kasvussa?

Puutarhaterveisin Sari

Vehreä ja tunnelmallinen piha marraskuussa - suunnittele se itse

 

[Sarin puutarhakurssit - Puutarha Studio mainos] Talvivihreillä kasveilla luot helposti vehreyttä pihalle, kun valitset sopivimpia ja suunnittelet ne tärkeisiin kohtiin. Silloin piha näyttää marraskuussa ja myös keväällä heti lumen sulamisen jälkeen kauniin tunnelmalliselta puutarhalta. Kaiken lisäksi piha on usein myös helppohoitoisempi.

Vehreän vihreät lehdet marraskuussa...

On monia perennoja, joilla lehdet ei lakastu syksyllä, vaan ne ovat vihreitä läpi talven. Yksi parhaimmista on tämä kuvan vuorenkilpi (Bergenia). 

Vaikka moni ei pidä siitä lainkaan, niin tähän aikaan se näyttää aivan upealta. Jotta sen marraskuinen kauneus pääsee oikeuksiinsa, sen kasvupaikka kannattaa valita huolella. Näet siitä lisää: Lehtevä vuorenkilpi syksyllä - pihasuunnittelu.

Itse en laittaisi sitä pääoven viereen, vaan kauemmas siitä. Oleellista on siis sijoittaa se hyvään kohtaan ja tietysti sille sopivaan kasvupaikkaan. Näistä löydät selkeät ohjeet pihasuunnittelukursseilta.

On myös paljon muita hyviä talvivihreitä perennoja, joista pari tässä: Harjaneilikka ja harmaakäenkukka syksyllä.

Marjoja tekevillä pensailla kivaa tunnelmaa...

Lumimarja (Symphoricarpos) on tosi veikeän näköinen tähän aikaan syksystä, kun sen oksissa on valkoisia marjoja. Ne ikään kuin hohtavat pikkupalloina ja näkyvät kauas. Siitä tulee ihan omanlainen syksyinen tunnelma pihalle, etenkin tällaisina sateisen harmaina päivinä.

Monet muutkin pensaat tekevät marjoja, joita linnut käyvät syömässä. Eli niillä saat lisättyä oman pihasi monimuotoisuutta hyvin helpolla tavalla. Siitä lisää: Lintujen talviruokinta pihan kasveilla.

Lumimarja tekee jonkin verran juuriversoja, mutta voit valita pensaita, jotka eivät tee juuriversoja tai muuten lisäänny liikaa. Siten pihasi myös pysyy jatkossa helppohoitoisena.

Tuoksukurjenpolvella lehdet talventuloon asti...

Tällaisilla perennoilla eli kukkapenkkikasveilla, joilla lehdet lakastuvat vasta talvella, saa myös kivasti vehreyttä syksyiseen pihaan. 

Kuvan ylälaidassa verikurjenpolven (Geranium sanguineum) lehdet ovat jo lakastuneet, kun taas tuoksukurjenpolven (Geranium macrorrhizum) lehdet ovat edelleen vihreät. Se onkin suosittu maanpeiteperenna, eikä ihme. Se kuuluu myös omiin suosikkeihini 😊

Ikivihreät pensaat ja havukasvit tuovat vehreyttä talvella...

Meillä on vain muutamia pensaista, joilla on talvellakin lehdet ja yksi suosituimpia on kuvan alppiruusu (Rhododendron). Pakkasella sen lehtien asento muuttuu ja suojasäällä ne palautuvat normaaliksi, mikä on aika jännä ilmiö. Lisäksi näin marraskuussa alppiruusulla on jo nuppusilmut näkyvissä oksien päissä.

Etenkin korkeammilla havukasveilla saa luotua pihalle vehreyttä talviaikaan, kun maan peittää paksu lumikerros. Tällaiset havupuut ovatkin tärkeitä myös pihan pikkulinnuille ja oraville. Sellaisilla havukasveilla saat siis lisättyä myös pihan monivuotoisuutta.

Havupuissa on paljon vaihtoehtoja eli niistä löytyy myös hyvin kapeita ja vähän tilaa vieviä. Toki löytyy myös hyvin leveiksi kasvavia ja paljon tilaa vaativia. Joten kasvilajin valinta ja sen paikka pihalla on hyvä suunnitella huolella jo senkin takia, että se osuu talviajan tärkeään näkymään.

Miltä piha näyttää nyt marraskuussa...

Nyt onkin hyvä tarkastella omaa pihaa ja katsoa, onko se vihreän vehreä ja tunnelmallinen. Vai kaipaako se lisää vehreyttä. Tähän aikaan nimittäin näkee parhaiten muutostarpeen ja siksi on helppo lähteä suunnittelemaan sitä vehreämmäksi - marraskuun ja lumettoman talven ajaksi.

Miten pihan saa paremmaksi pienellä budjetilla, siitä lisää täällä: Piha edullisesti - säästä rahaa pihasuunnittelulla.

Suunnittele pihaa itse tai yhdessä ystävän kanssa...

Olen huomannut, että yhä useampi suunnittelee omaa pihaa yhdessä ystävän tai lähisukulaisen kanssa. Tämä trendi on selvästi kasvussa, ainakin pihasuunnittelukursseillani. Se näyttää olevan myös erittäin toimivaa.

Kumpikin suunnittelee siis omaa pihaansa, mutta he keskustelevat yhdessä pihoistaan usein. Pihoista muodostuu heille ikään kuin uusi innostava harrastus.

Kun saa kertoa tutulle ihmiselle oman pihan suunnittelun haasteesta, sen ääneen sanominen usein tuo jo itselle selkeyttä. Keskustelut myös auttaa löytämään ratkaisuja. Muutenkin yhdessä suunnittelu on aina mukavampaa.

Koska tämä yhdessä ystävän kanssa suunnittelu on minusta niin loistava harrastus, niin Sarin pihasuunnittelukursseista saa nyt marraskuussa -20% alennuksen. Sen saa alennuskoodilla, mistä lisää täällä: Pihasuunnittelukurssi yhdessä.

Pihasuunnittelukurssit ovat verkkokursseja, jotka ovat käytössä pitkään. Kummassakin on haluttaessa myös live-tapaamisia Teamsissä. Näet tarkemmat tiedot kursseista täältä: www.sarinpuutarhakurssit.fi

Kurssit kuuluvat yritykseni Puutarha Studion tarjontaan.

Olisi kiva kuulla, mikä kasvi on vielä vihreänä pihallasi näin marraskuussa?

Puutarhaterveisin Sari

Hedelmäpuiden talvisuojaus jäniksiltä, peuroilta ja myyriltä

 

Hedelmäpuille laitetaan talvisuojaukseksi verkot ja runkosuojat, jotta jänikset, rusakot, peurat ja myyrät eivät pääse syömään niiden runkoa tai oksia. Paras aika laittaa suojaukset paikalleen on syy-lokakuu, mutta jos et vielä ole laittanut, niin kannattaa tehdä se nyt heti.

Korkea metalliverkko estää rusakoita, jäniksiä ja peuroja...

Nuorille hedelmäpuille sekä muille puun taimille laitetaan vähinään 1,5 metriä korkea metalliverkko puun ympärille. Jos pihasi on runsaslumisella alueella, verkon on hyvä olla korkeampi, jotta rusakot, jänikset, peurat, kauriit ja hirvet eivät pääse syömään hedelmäpuun oksia lumen päältä.

Kuten kuvassa, kanaverkkoa eli metalliverkkoa tukee pari maahan kiinnitettyä tukiseivästä. Näin isot eläimet eikä rankka lumimyräkkä pääse painamaan verkkoa alas tai vinoon.

Hedelmäpuun runko suojattu myyriltä...

Nuorien hedelmäpuiden, kuten omenapuun, päärynä-, luumu- ja kirsikkapuiden, runkojen ympärille kiepautamme muoviset runkosuojat, jotta peltomyyrät eivät pääse nakertamaan puun kuorta. Ne nimittäin liikkuvat maanpinnalla ja syövät puun rungon alaosaa. 

Talvella ne ovat lumen alla piilossa, maan pinnalla, ja voivat tehdä ison tuhon hedelmäpuulle sekä muillekin nuorille puille. Tuho paljastuu vasta keväällä, kun lumet sulavat. Sen takia runkosuojan alapää tulee olla tiiviisti multaa vasten, jotta se estää myyriä.

Muoviset runkosuojat ovat puun rungon ympärillä syksystä kevääseen. Ne on sitkeää ja kovaa muovia, joten kestävät pitkään hyvänä. Nämä meidän on ainakin 30 vuotta vanhoja, ehkä vanhempiakin.

Myyräverkko hedelmäpuiden talvisuojauksessa...

Toinen vaihtoehto runkosuojalle ja kanaverkolle on käyttää myyräverkkoa, jossa verkon silmäkoko on noin 1 cm. Siitä ei pieni peltomyyrä pääse läpi ja silloin ei tarvitse erikseen olla runkosuojia. 

Tietysti myyräverkon alareuna tulee kiinnittää maahan tiukasti, jotta hyvin pienikään myyrä ei pääse livahtamaan nurmikon ja verkon alareunan välistä verkon sisälle.

Mille muille kasveille tehdään talvisuojaus...

Pensasmustikat on meillä ympäri vuoden kanaverkkoaitauksessa. Niiden läheltä kulkee metsäkauriit jatkuvasti ja pensasmustikat kuuluvat myös rusakon herkkuihin. Lisäksi kesällä harakat söivät pensaasta raakileita, joten on ollut helpompi pitää pensasmustikoilla verkko ympärillä jatkuvasti.

Tuijat ja marjakuuset suojataan peuroilta ja kauriilta...

Talvella sekä aikaisin keväällä näyttää peurat tai kauriit liikkuvan laumana syömässä tuija-aitoja ja myös yksittäisiä tuijia. Meillä onneksi ne ovat syöneet vain hieman alaoksia, mutta joillain pihoilla on tuijien alaoksista syöty kaikki vihreä niin korkealle, kun peurat ovat ylettyneet.

Marjakuusen oksia metsäkauriit sen sijaan söivät keväällä pahasti. Aiemmin olimmekin suojanneet sen metalliverkolla, mutta emme enää viime syksynä. Olisi kannattanut.

 

Talvenarat kasvit suojataan pakkasten alettua... 

Talvenarat kasvit, kuten ryhmäruusut ja köynnösruusut suojataan, vasta kun maanpinta on jäätynyt. Näet miten me sen teemme täältä: Ryhmäruusut suojattu talvisuojaturpeella. Pihamme on siis II-vyöhykkeellä.

Samoin talvenarat perennat on hyvä suojata talvisuojaturpeella. Näin itse sain kerran uudet laventelit talvehtimaan, kun kaikki suojaamattomat paleltuivat täysin ja kuolivat. 

 Japaninruusukvitteni suojataan myös rusakoilta...

Meidän puutarhassa kasvaa vanha japaninruusukvitteni ja rusakot syövät sen oksien latvat joka talvi. Välillä ne syövät lähes kaiken edellisen kesän kasvun pensaasta. Mutta se ei haittaa, sillä ruusukvitteni kukkii vanhoihin oksiin. Siksi emme suojaa sitä verkolla.

 

Hedelmäpuiden talvisuojaus lyhyesti...

• suojaa puun runko myyriltä muovisella runkosuojalla tai myyräverkolla (silmäkoko n. 1 cm)
• runkosuojan tai myyräverkon alareuna tiiviisti multaa vasten
• jäniksiä, rusakoita ja peuroja vastaan nuoren puun ympärille vähintään 1,5 m korkea metalliverkko
• tue verkko tukiseipäillä, ettei lumi paina sitä alas
• runsaslumisella alueella verkon on oltava korkeampi
• paras aika on syys-lokakuu, mutta tee suojaus heti, jos se on vielä tekemättä

Pihasuunnittelussa jo huomioidaan suojaamistarve...

Jos haluaa mahdollisimman vähän suojattavia kasveja pihalle, niin se kannattaa aina huomioida pihan suunnittelussa. Silloin suunnitelmaan valitaan kasveja, joita peurat tai jänikset eivät syö. Se helpottaa  pihan hoitoa.

Jos haluaa hedelmäpuita ja muita suojattavia, niin ne kannattaa sijoittaa pihalle siten, että talvisuojausten laitto on mahdollisimman helppoa.

Helppohoitoinen piha saadaan vain suunnittelemalla se helppohoitoiseksi, oli piha sitten uusi tai vanha. Näet lisää: Helppohoitoinen ja ekologinen piha - näin suunnittelet sen itse.

Tuleeko sinulle muita kasveja mieleen, mitkä kannattaa suojata näin syksyllä?

Puutarhaterveisin Sari

Siperiankurjenmiekka - helppohoitoinen perenna pihasuunnittelussa

 

Siperiankurjenmiekka (Iris sibirica) on talvenkestävä helppohoitoinen perenna, joka menestyy aurinkoisella ja puolivarjoisella paikalla sekä kukkii kesä-heinäkuun vaihteessa. Sen kauniin sininen kukinta onkin monelle tuttu, mutta harva huomaa sen upean heinämäisen lehdistön. 

Siro siperiankurjenmiekka pihasuunnittelussa...

Pihasuunnittelun näkökulmasta siperiankurjenmiekka on monikäyttöinen perenna, sillä se menestyy monenlaisella kasvupaikalla ja on talvenkestävä koko Suomessa. Lisäksi kukat ovat hyvin sirot, joten sillä saa luotua myös keveyttä kasviryhmiin, mitä välillä pihasuunnittelussa kaivataan. 

Sinikukallinen perenna...

Siperiankurjenmiekka kukkii siis kesäkuun loppupuolta heinäkuun alkupuolelle, riippuen hieman säästä ja kesän etenemisestä. Meidän pihalla se usein aloittaa kukkimisen jo kesäkuun puolessa välissä.

Kukkien väritys vaihtelee, yleensä kukat ovat siniset. Siperiankurjenmiekasta on jalostettu lajikkeita ja niiden kukat voivat olla vaaleansinisiä tai valkoisia. Lajikkeiden suomenkielinen nimi on usein loistokurjenmiekka (Iris Sibirica-Ryhmä). Edellisessä kuvassa on loistokurjenmiekkaa ja alla olevassa kuvassa siperiankurjenmiekkaa.

Nämä siperiankurjenmiekkojen kukat eroaa muista tavallisten kurjenmiekkojen kukista siitä, että näiden kukissa ei ole partaa. Näet parran täältä: Vanha saksankurjenmiekka perinnekasvi.

Siperiankurjenmiekan heinämäiset lehdet pihasuunnittelussa...

Usein pihasuunnittelukursseilla opiskelijat aluksi huomioivat vain kasvien kukat. Ja kun kurssi etenee, he oivaltavat myös kasvien lehdistön merkityksen suunnittelussa. Siperiankurjenmiekka onkin juuri loistava esimerkki kasvista, jonka lehdistöllä on oma koristearvonsa. Sillä on nimittäin kauniit heinämäiset lehdet ja sen korkeus on 70-100 cm.

Siniset kukat ja oranssi ruskolilja vierekkäin...

Meidän puutarhassa siperiankurjenmiekan (tai loistokurjenmiekan) vieressä kasvaa ruskoliljaa, joka on vanha perinnekasvi. Niiden väriyhdistelmä on minusta raikas vihreyden keskellä. Kummatkin ovat yhtä helppohoitoisia ja kukkivat joka kesä. Lisää ruskoliljasta: Ruskolilja - sitkeä perinnekasvi.

Siperiankurjenmiekka helppohoitoinen perenna...

Siperiankurjenmiekka on yllättävän vaatimaton kasvupaikan suhteen. Sen sijaan jalostetut lajikkeet eli loistokurjenmiekat ovat vaateliaampia ja talvenarempia, eivätkä välttämättä talvehdi kosteassa maassa.

Siperiankurjenmiekan kasvupaikka...

• Aurinkoinen tai puolivarjoinen paikka
• Varjossa ei ehkä kuki, mutta lehdet on kauniit
• Maan on hyvä olla tuoretta tai kosteaa
• Saattaa viihtyä myös kuivahkolla paikalla
• Talvella maa ei saa olla liian märkää 

Siperiankurjenmiekan hoito-ohje...

• Kastellaan ekana kesänä, ei sen jälkeen
• Lannoitetaan hyvin harvoin
• Vaatii jakamisen vasta hyvin vanhana

Lisää muita kurjenmiekkoja...

Rakastan kurjenmiekkoja (Iris) niiden erikoisen kukan ja lehdistön takia, joten niitä onkin kerääntynyt puutarhaamme monenlaisia.

• Se oudon värinen tarhakurjenmiekka, jonka piti olla vaaleankeltakukallinen. Sen väriin on jo tottunut ja se on alkanut näyttää kauniilta.
• Taatankurjenmiekka vanha perinnekasvi, jonka kukat ovat erikoisen väriset, vaikkakin tällä hetkellä trendikkäät.
• Vanha saksankurjenmiekka - perinnekasvi, jolla on sinisenlilat kukat. Tätä on yleensä vain  vanhoilla pihoilla.
• Keltakurjenmiekka - perenna ja luonnonkasvi, jota näkee siis välillä kasvamassa rannoilla. Sen lehdistö on myös tosi kaunis ja kukista puuttuu parta.
• Kukkaan hyödetyt iirikset jääkaapin avulla nämä kurjenmiekat ovat sipulikasveja. Ne kukkivat pihalla keväisin ja sen sipuleja voi kasvattaa kukkaan ruukussa.

Puutarhaterveisin Sari

Rosmariinin talvetus sisällä - omavaraisuus kotipihalla

 

Rosmariini (Salvia rosmarinus) talvehtii parhaiten valoisalla ikkunalla viileässä huoneessa 10-15 asteessa. Ulkona se ei talvehdi, mutta olen talvettanut sen onnistuneesti muutamana talvena. Nyt aion taas talvettaa tämän uuden rosmariinin, sillä se on edelleen niin hyvän näköinen, ettei sitä raaski heittää kompostiin.

Rosmariini lokakuussa parvekkeella... 

Nyt on ollut hyvin lämmin syksy ja rosmariini on edelleen parvekkeella. Se kestää viileää hyvin näin syksyllä, mutta ei keväällä ellei sitä ole vähitellen totutettu viileään. Yhtenä syksynä olin unohtanut ottaa rosmariinin sisälle ja yöllä oli ollut pari astetta pakkasta, mutta rosmariini ei ollut moksiskaan.

Rosmariinin takana on vanha punakukallinen pelargoni, joka pitää ottaa sisälle lähiaikoina. Sen aion myös talvettaa sisällä ikkunalla.

Rosmariinin kastelu talvella...

Istutin tämän rosmariinin kesällä altakasteluruukkuun, jotta kastelu olisi kesähelteellä helpompaa. Sen sijaan talvella sisällä, kastelen sen multaa vain päältä merilevävedellä. Mullanpinnan on nimittäin hyvä kuivahtaa ennen kastelua. Sitä kastellaan niukasti, ehkä kerran viikossa, riippuen huoneen lämpötilasta.

Saa siis olla tarkkana, ettei multa pysy jatkuvasti märkänä ja ettei multa myöskään kuivu liikaa. 

Muuten rosmariini on helppo talvettaa aurinkoisella ikkunalla viileässä huoneessa. Jos talvella ikkuna ei ole riittävän valoisa, sille kannattaa laittaa kasvivalaisin ja pitää sitä päällä enintään 12 tuntia. 

Kaupan rosmariini kesällä parvekkeella...

Tältä tämä rosmariinini näytti toukokuun lopulla, ennen altakasteluruukkuun istuttamista. Olin ostanut sen keväällä ruokakaupasta ja se viihtyi keväästä asti hyvin parvekkeella. Ja on siis sielä vielä edelleen.

Talvisäilytyksessä oleva rosmariini jouluna...

Tämä rosmariini on noin neljän vuoden takaa joulun aikaan. Senkin siis talvetin valoisalla ikkunalla viileässä huoneessa. Talvetus onnistuu tosi hyvin. Tämä säilyi minulla useamman vuoden, kunnes yhtenä talvena sen toisen puolen versot kuivuivat jostain syystä.

Näet kuvan tästä rosmariinista kesältä, ennen talvetusta: Helppoa omavaraisuutta parvekkeella.

Tällä tavoin kaupasta ostetusta rosmariinista saa monivuotisen yrtin ruuanlaittoon. Tällainen pienikin omavaraisuuden lisääminen on aina hyvä juttu.

Riippuvaoksainen rosmariini ei talvehtinut kellarissa...

Yhtenä keväänä löysin meidän torilta tällaisen erikoisemman rosmariinin, joka oli riippuvaoksainen. Sen koetin talvettaa kellarimaisessa tilassa, missä on hieman valoa. Siellä se ei selvinnyt, vaan kuoli todennäköisesti sen takia, että siellä oli liian pimeää. Tämä oli kyllä veikeän näköinen.

 

Rosmariinin talvetus lyhyesti...

• rosmariini ei talvehdi ulkona
• se talvehtii sisällä viileässä 10-15 asteessa
• aurinkoisella ikkunalla tai kasvivalon alla
• kasvivalo saa olla päällä max. 12 tuntia 
• kastele niukasti talvella vedellä, jossa on merileväuutetta
• mullanpinta saa kuivahtaa ennen kastelua

Daalian juurakot nostettu maasta talvetukseen...

Muista talvetettavista kasveista daaliat on jo nostettu maasta ja ovat nyt viileässä tilassa "kuivahtamassa" ennen kellariin vientiä. Näin saadaan niiden juurakoista karistettua paremmin multaa pois.

Kuvia niistä sekä ohjeet talvetukseen, miten me sen teemme: Oranssit daaliat houkuttavat perhosia ja pörriäisiä - helppo talvettaa.

Samoin kaikki pihalla olleet kesäkukkaruukut on myös jo kellarimaisessa tilassa. Niitä meillä on isot pelargoniruukut, vanhat verenpisarat ja kärhöt sekä monet muut. Niitä on kyllä kerääntynyt jo vähän liikaakin.

Muita talvetettavia kasveja...

• Pelargonin talvisäilytys kellarissa ja ikkunalla, kuun mukaan eli säilytän ikkunalla vain sen punakukallisen pelargonin, joka on nyt parvekkeella rosmariinin takana
• Uudet ja vanhat verenpisarat ja niiden talvisäilytys, nykyään meillä on enää vain ne noin 16 vuotta vanhat verenpisarat 
• Rungollinen tulikruunu ja sen talvisäilytys eli se on ollut jo jonkin aikaa asuinhuoneen eteläikkunalla, kuten aiempinakin vuosina
• Kolmiokäenkaali - helppo säilyttää talven yli ja se on kärhön kanssa samassa ruukussa kellarimaisessa hämärässä tilassa

Yllättävän monet täysin talvenarat kasvit on helppoja talvettaa sisällä tai kellarissa. Siten niistä kasvaa isokokoisia ja näyttäviä kasveja, jotka myös kukkivat runsaammin kuin uudet taimet. Se onkin yksi syy, miksi niitä kannattaa säilyttää ja talvettaa vuodesta toiseen.

Olisi kiva kuulla, oletko saanut rosmariinin talvehtimaan ja miten onnistuit?

Tämä kirjoitus kuuluu Suuntana omavaraisuus -yhteispostausten sarjaan, josta lisää jutun lopulla.

#suuntanaomavaraisuus2026 -sarjan marraskuun yhteispostaukseen osallistuivat seuraavat blogit...

Tähän osallistuu aiheesta kiinnostuneita blogeja ja joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina kirjoitamme postauksen.

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2026/11/kesa-meni.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2026/10/suuntana-omavaraisuus-marraskuu-2026.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2026/11/rosmariinin-talvetus-sisalla.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2026-osa-11/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2026/11/suuntana-omavaraisuus-2026-osa-11.html

Kasvuvyöhyke 6

Farmescape https://farmescape.fi/syyskylvot-mita-voi-kylvaa-syksylla/

Puutarhaterveisin Sari

Pihan kukkapenkit täynnä rikkaruohoja - mikä avuksi?

 

Kun näin myöhään syksyllä pihan kukkapenkit ja kasviryhmät ovat täynnä rikkaruohoja, kannattaa miettiä rauhassa, mikä tilanteeseen olisi avuksi. Onko hyvä kitkeä nyt vai keväällä vai onko parempi muuttaa kasviryhmää toisenlaiseksi? Helposti lähtevät rikkaruohot kannattaa vielä kitkeä tulevina Kitkemispäivinä, osan voi jättää keväälle ja pahasti rikkaruohottunut kukkapenkki kannattaa tehdä uudelleen vasta keväällä.

Kuvassa kasvaa hyvin matalaa maanpeitepensasta, jonka seassa kasvaa monenlaista rikkaruohoa. Siellä on matalakasvuista heinää sekä korkeampia lupiineja, pujoa, ohdaketta, hierakkaa ja siankärsämöä. Eli haasteellisia monivuotisia rikkaruohoja.

Vuohenputki - hankala rikkaruoho kukkapenkissä...

Jos kukkapenkissä kasvaa nyt vielä paljon vuohenputkea, sen voi kitkeä hyvinä Kitkemispäivinä, mikäli juuret näyttävät irtoavan hyvin maasta. Jos ei irtoa, jättäisin kitkemisen keväälle ja silloinkin tekisin sen kuun mukaan. Vuohenputkella on nimittäin laajalle levinneet valkeat juuret, mikä tekee siitä hankalan rikkaruohon.

Jos näyttää siltä, että istutetut perennat selvästi kärsivät ja vuohenputki tukahduttaa niitä, perennat kannattaa vaihtaa. Samalla koko kasviryhmä tehdään uudelleen keväällä, jolloin pääsee paremmin kitkemään vuohenputkea juurineen pois.

Valitse perennat pihasuunnittelun ohjeilla, jotta ongelma ei toistu. Tiettyjen perennojen sekaan kasvaa aina rikkaruohoja ja tiettyjen sekaan hyvin harvoin.

Tästä lisää: Eikö huvita kitkeä syksyllä - tee pihastasi helppohoitoisempi.

Heinät ja rikkaruohot kukkapenkissä...

Kasviryhmään voi päästä kasvamaan monenlaiset rikkaruohot, jos sitä ei kitketä säännöllisesti. Sama juttu kuin vuohenputken kanssa eli voi olla helpointa tehdä koko kasviryhmä uudelleen, jos siellä on hankalimpia rikkaruohoja.

Tässä kasviryhmässä on etupäässä heinää, niin tämän itse kitkisin ehkä vasta keväällä, kuun mukaan. Silloin näkee heinät paremmin, koska perennojen lehdet eivät ole tiellä.

Vanha sanonta pätee tässäkin:  Kitkemisessä hullu paljon töitä tekee - viisas pääsee vähemmällä.

Pensaiden katteessa rikkaruohoja - kitke nyt...

Puutarha- ja kuorikatteessa kasvavat rikkaruohot kannattaa kitkeä nyt, jos ne lähtevät helposti juurineen. Se vähentää kevään kitkemispuuhaa ja pensasalue jää siistin näköiseksi, jos vaikka tulee lumeton talvi.

Pensaiden alustojen kate ei siis kokonaan estä rikkaruohojen kasvua, sillä tuulen tuomat rikkaruohojen siemenet voivat lähteä kasvuun katteen pinnalla. Siitä siis kannattaa kitkeä rikkaruohot heti pois.

Katteet kyllä vähentävät kitkemistä. Lisää: Vähemmän kitkemistä ja rikkaruohoja pihasuunnittelun kikoilla.

Rikkaruohottunut kukkapenkki kuntoon...

• Kitke helposti lähtevät rikkaruohot kuun mukaan syksyllä...
• Keväällä voit jatkaa kitkemistä hyvinä Kitkemispäivinä
• Vaihda kasvit, jos niiden sekaan aina kasvaa rikkaruohoja
• Valitse uudet kasvit pihasuunnittelun ohjeilla
• Parhaat kasvit: viihtyy kohdassa ja ei rikkaruohotu helposti
• Poista maasta rikkaruohot juurineen
• Lisää rikkaruohotonta multaa
• Istuta taimet oikealla tavalla ja muista kasviryhmän alkuhoito
• Kitke katteesta rikkaruohot aina heti, niin se on helpompaa

Puutarhaterveisin Sari

Ps. Seuraavat hyvä Kitkemispäivät kuun mukaan on ensi viikon lopulla.