Buddleja eli syyssyrikkä, todellinen perhoskasvi

En ollut uskoa silmiäni, kun näin tämän syyssyrikän Kaisaniemessä. Siinä oli kymmenittäin perhosia...

Erilaiset perhoset lentelivät sen ympärillä, kukissa ja välillä levähtivät seinällä. Uskomaton näky ! Olen kyllä kuullut aiemmin, että syyssyrikkä on hyvä perhoskasvi, mutta koskaan en ole nähnyt tällaista perhosvilinää sen ympärillä.

Eilen oli pakko mennä taimimyymälään etsimään omallekin pihalle syyssyrikän tainta. Onneksi siellä oli vielä muutama hentonen taimi. Ostin yhden nupullisen yksilön.

Ensimmäiset kukat ovat melkein auki... ehkä jo huomenna riittävästi, jotta perhoset löytävät sen : )

Syyssyrikkä eli Buddleja

Syyssyrikkä eli syyssyreeni eli Buddleja on talvenarka. Menestyy ulkona (I-II)vyöhykkeellä suojattuna. Eli tämä merkintätapa tarkoittaa sitä, että näilläkin vyöhykkeillä epävarma talvehtija. Itse aion talvettaa sen kellarissa.

Buddleja viihtyy auringossa ja tuoreessa eli kosteudeltaan tavallisessa maassa. Maan on hyvä olla läpäisevää eli ei savimaahan. Muutenkin tuulensuojainen ja lämmin paikka takaa hyvän kukinnan ja paljon perhosia.

Syyssyrikkää kannattaa lannoittaa kunnolla.

.

Lisäys 15.7.2010 Syyssyrikkä talvehti todella hyvin kellarissa ja kasvaa komeasti. Kohta aukeavat ensimmäiset kukkatertut : )

Kuupuutarhan minisyklaamit

Minisyklaamit olivat niin ihanan näköisiä torimyyjällämme...

Ne on istutettu omenapuun alle Kuupuutarhaani. Aion jättää kokeeksi yhden talveksi maahan ja pari viedä parvekkeelle, kun syksy tulee.
Kauniita ja niin herkkiä. Pidän myös niiden lehtien muodosta ja väristä : )

Minisyklaamit pärjäävät ulkona hyvin, nyt kun illat ovat viileitä. Niitä kastellaan, varoen kastelemasta lehtiä ja mukulaa liikaa. Kuihtuneet kukat nyppäistään pois.

Isokukallinen eli tavallinen syklaami on sisäkukka ja tämä mini puolestaan parhaimmillaan ulkona.

Syysleimujen sulotuoksua... ja tappajaetana

Rakastan syysleimujen tuoksua ! Aamulla ja illalla sen sulotuoksu leijailee nenään kauempaakin...

Kun syysleimuja on isompi ryhmä, tuoksuakin lähtee enemmän : )

Kuupuutarhassa on tietysti valkokukkainen syysleimu. Ne on istutettu keväällä ja siksi niin pieniä.

Eilinen Kuupuutarhapäivä sujui ihanasti. Sää suosi meitä ja puutarhassa oli mukava "luennoida". Kiitos Anne vielä kerran, kun tulit kertomaan niistä kuun vaiheista...

Syysleimujen hoito-ohje:

Syysleimujen hoito vaatii hieman huolenpitoa. Ne viihtyvät auringosta puolivarjoon. Maan on hyvä olla kosteudeltaan tavallista eli tuoretta. Ei siis kannata istuttaa liian kuivalle paikalle. Syysleimuja lannoitetaan keväisin hieman, ei kuitenkaan liikaa !

Syysleimut vaativat jakamisen noin 5 vuoden välein, jotta ne pysyvät rehevinä.

Hyvä kasvupaikka, kompostimullan vuotuinen lisäys ja kohtuullinen lannoitus ennalta ehkäisevät härmää (valkoinen home lehdillä). Tästä näet jutun härmästä syysleimulla.

Tappajaetana

Alla kuva tappajaetanasta eli espanjansiruetanasta. Sain tänä kesänä otettua siitä hyvät kuvat. Tappajaetanoita tuntuu olevan pienillä alueilla, runsaastikin. Tiedän pihoja, joista niitä on noukittu litratolkulla... Näin isot etanat huomaa kyllä helposti iltaisin, jos niitä pihallaan on.

Oletteko nähneet näitä ? Mitäköhän ne oikeasti tuhoavat puutarhasta ?

Olen kuullut niiden syövän kurpitsan kuoret !?!?

Musta etana on vaaraton ukkoetana, joka syö vain sieniä.

Uusi juttu parempine kuvineen löytyy tästä. Kannattaa lukea myös sen jutun kommentit : )

Daaliat, ne varmat loppukesän kukkijat ...

Daaliat kukkivat nyt upeasti. Tässä on osa daalioista, joita meillä on. Muutamassa kukinta on vasta alkamassa ja yhden kukkia etanat olivat popsineet, eli niistä en ottanut vielä kuvia ; )

Vaaleanpunainen daalia on ihanan isokukallinen ja kasvaa tosi korkeaksi.

Nämä oranssit daaliat ovat vanhoja ja talvehtineet kellarissa ongelmitta. Erikoiset lajikkeet talvehtivat oikullisesti....

Punainen matala daalia on veikeä.

Tiukkaan kerrotun daalian kukan sade pilaa nopeasti. Yksinkertaiset tai kuten yllä oleva punakukallinen kestää sadetta paremmin.

.

Daalioiden hoito-ohjeet:

Daaliat viihtyvät auringossa ja kevyessä varjossa. Niitä kannattaa kastella ja lannoittaa kesällä. Kuihtuneet kukat leikataan pois.

Korkeat ja kaatuilevat lajikkeet on syytä tukea ajoissa : )

Daalioiden talvisäilytys:

Syksyllä kun pakkanen on mustuttanut lehdet ja varret, niiden juurakko kaivetaan maasta. Maan sisällä oleva juurakko ei kärsi pakkasesta.

Juurakko säilytetään kellarissa. Jos siellä on kosteaa, juurakkoa hieman kuivatetaan ulkona, ettei se sitten kellarissa talven aikana mädänny.

Jos ilma on kuivaa kellarissa, kannattaa seurata, ettei juurakko kuivu. Tällöin se myös usein peitetään ilmavasti esim. turpeella tai sanomalehdillä. Talvella sanomalehtiä voi sitten kostutella, jos juurakot näyttävät kuivuvan...

Kylmässä varastossakin ja koneellisessa kylmiössä daalian juurakot säilyvät hyvin talven yli, kuhan muistaa seurata niitä ja tarvittaessa kostutella... ja lämpötila ei laske pakkasen puolelle.

Daalioiden talvisäilytys on siis helppoa : )

Daalioiden istutus:

Daaliat istutetaan maahan jo toukokuun alkupuolella, täällä Etelä-Suomessa. Eli täällä esikasvatus ei ole lainkaan välttämätöntä.

Juttu esikasvatuksesta löytyy tästä, hieman uudemmasta jutusta.

Reunojen kanttaus

Kanttasin koko päivän kukkapenkkien reunoja. Muitakin nurmikon reunoja innostuin kanttaamaan. Tätä hommaa rakastan : )
Rakastan myös kitkemistä, jos penkit ovat "hyvässä kunnossa" eli monivuotiset rikkaruohot eivät ole päässeet valtaamaan penkkiä.
Tämä kuva on otettu kanttaamisen jälkeen eli olen kanttauslapiolla leikannut reunan suoraksi, silmävaraisesti ; )
Tietysti leikatut nurmikkotupsut yms kitkin pois ...
Tässä kuva ennen kanttausta... Edellisen kerran tämä kohta on kantattu keväällä.

Kanttauslapio on kuvattu viime syksynä, ei siis nyt ! Unohdin kuvata sen, mutta onneksi löysin tämän kuvan... Tavallista lapiota on mielestäni kömpelömpi käyttää kanttaamisessa.

Oli niin nautinnollista olla puutarhahommissa, kun aurinko paistoi ja puut antoivat viileää varjoa.

Ja ilmassa oli ihanaa tuoksua - liljan ensimmäinen kukka oli avautunut !

Toivottavasti sinullakin on jokin puutarhahomma, josta todella nautit : )

Valkoisten kukkien puutarhatapahtuma

Olen tässä jo pitkään jännityksellä seurannut, ehtivätkö valkeat liljat avautua Kuupuutarhapäivään. Hyvältä näyttää nyt, sillä päivähän on ensi viikon lauantaina ja nuput ovat näin pulleita. Toki on pieni riski, että ne ehtivät aueta ja lakastua ennen sitä ; )
Näissä pitäisi olla myös huumaavan ihanaa tuoksua....

Näiden syysleimujen sanotaan olevan myöhään kukkivaa lajiketta ja katin kontit. Ne kukkivat nyt jo täyttä häkää. Kukinta-ajat ovat niin suhteellinen käsite ; )

Varma kukkija Kuupuutarhapäivänä on koreakärsämö. Sen kukintaa on jatkunut jo pitkään ja jatkuu talven tuloon asti. Ihanan varma kukkija.

Ajattelimme laittaa suihkulähteeseen usvakoneen päälle, se luo sopivaa tunnelmaa. Kuvasin sitä, mutta vasta tietokoneelta huomasin, että kaikkiin kuviin oli tullut jotain ylimääräistä. Laitan tänne siitä kuvia vähän myöhemmin.

Tälläisen pienimuotoisen tapahtuman suunnittelu ja järjestäminen on hauskaa ja haasteellista. Monet kasveihin liittyvät asiat on suunniteltu jo viime vuonna, mutta kun puutarhassa kaikki on "epävarmaa" , saa nähdä mitä lauantaina 15.8. on kukassa...

Viikonloppuna oleilin Kuupuutarhassani tosi myöhään illalla. Aurinko oli jo laskenut. Ette usko, miten sadunomaista siellä oli silloin. Siellä oli niin erinäköistä kuin päivällä. Ja sen tunnelma oli myös ihan erilainen. Odotan taas viikonloppuun, että pääsen fiilistelemään ...

Kuupuutarhapäivä on pienimuotoinen eli siellä pääsee keskustelemaan kasveista ja kuun vaiheista perimätiedossa. Asiantuntijoina on perinteentutkija/kirjailija Anne Pöyhönen ja minä eli hortonomi Sari Weckström. Lisätietoja löytyy tuosta sivupalkista.

Piippuköynnös ja saniaiset

Ei uskoisi tätä saunan taustaa vanhaksi tunkioksi ; ) Vanhoilla pihoilla löytyy näitä "saunantauksia", johon on ennen viety kaikki roska. Edelleen sieltä nousee pintaan lasinsirua, pullonkorkkeja yms terävää. Me istutimme kohdan täyteen saniaisia ja nyt sinne ei eksy kukaan paljain jaloin.

Nämä saniaiset on siirretty luonnosta. Ja tietysti maanomistajan luvalla, sillä kasvien siirto toisen maalta ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Saniaiset lähtivät kaikki kasvuun. Seinälle, naapurien iloksi, on laitettu piippuköynnös.

Kotkansiipisaniainenkin olisi ollut hyvä vaihtoehto. Sitä löytyy taimimyymälöistä : )

Piippuköynnös ja saniaiset ovat hyviä kasveja varjoon ja puolivarjoon, tuoreeseen tai kosteaan maahan.