Kuvan harjaneilikat ovat niitä, jotka esikasvatin siemenistä toissa vuonna. Tähän on laitettu multaan biohiiltä, koska vieressä kasvaa hortensia sekä daalioita. Harjaneilikat on muuten hyviä myös maljakossa, tuoksuen miedosti.
Myskimalva, ruusumalva ja harmaamalvikki...
Ihanat vaaleanpunaiset malvat ja malvikit kukkivat näyttävästi tähän aikaan. Myskimalva on niistä matalin ja harmaamalvikki korkein. Myskimalvaa näkee myös valkokukallisena.
Nämä leviävät itse siemenistä tai niiden siemenet voi kylvää hallitusti tiettyihin kohtiin pihaa.
Myskimalva, harmaamalvikki vai ruusumalva -postauksessa on kuvia näistä kaikista. Siellä on myös vinkkejä, miten erottaa ne toisistaan helposti.
Sormustinkukat ovat kaksivuotisia...
Sormustinkukat ovat niin upean näyttäviä, koska ne ovat korkeita ja selkeitä muodoltaan. Niiden kanssa vain pitää muistaa, että syötynä ne ovat vaarallisen myrkyllisiä.
Erityisesti minua viehättää niiden tapa ilmestyä sinne tänne pihaa, ihan uusiin kohtiin. Ne ovatkin pihan yllärikasveja.
Tänä vuonna kylvettiin niitä lisää ihan osto siemenistä, koska niistä on kivoja erilaisia lajikkeita. Joten kaksivuotisten tapaan, ne taimet kukkivat vasta ensi kesänä. Kuten postauksessa Ihanat sormustinkukat näkyy, kukkien väreissä ja muodoissa on eroja.
Varjolilja on näyttävä sipulikasvi...
Kuvan varjolilja mätäs on alun perin kasvanut siihen siemenistä. Meidän piha on vanha, joten siellä on paljon tällaisia siemenistä levinneitä sipulikasveja. Nimittäin varjoliljan siemenen itämisestä kasvin kukkimiseen menee noin 5 vuotta. Nopeammin näitä saa pihalleen, ostamalla varjoliljan sipuleita.
Varjoliljan siemenkodat ja nuput ovat myös tosi koristeellisia. Niistä kuvia Varjolilja - näyttävä perinnekasvi -postauksessa.
Jasmikkeet - komeat ja isot perinnekasvit...
Tähän aikaa kukkii monet jasmikkeet. Osa niistä, kuten kuvan pihajasmike, on vanhoja perinnekasveja. On myös uudempia lajeja ja lajikkeita myynnissä. Itse pidän tästä vahvasti tuoksuvasta pihajasmikkeesta erityisesti sen tuoksun ja näyttävän kukinnan takia. Siinä viihtyy myös pikkuvarpuset läpi vuoden.
Postauksessa Tuoksuva pihajasmike - perinnekasvi, on myös keltalehtinen pihajasmike tämän ison pihajasmikkeen lisäksi. Täytyykin koettaa mitata, kuinka korkea tämän on, ehkäpä noin kolme metriä.
Pihajasmike on todella helppo, sillä siitä leikataan vain tielle kasvaneita oksia ja joskus muutama kuivunut oksa. Siis kun sen paikka on valittu oikein, pihasuunnittelun periaatteiden mukaan.
Herkkä mustialanruusu...
Selvästikin olen mieltynyt tuoksuviin kukkiin, sillä tämä mustialanruusu on yksi suosikkini. Sen tuoksu on mieto ja hyvä. Tämän pensaan taimen saimme aikaa sitten mummulan pihalta. On saman näköisiä muitakin ruusuja, mutta tämä mustialanruusu on helppo tunnistaa siitä, että sateisina kesinä osa sen nupuista ruskettuu ja ikään kuin mätänee sateella, eivätkä sitten avaudu kukaksi. Se jännästi lisää avautuneen ja tuoksuvan kukan ihanuutta.
Mustialanruusu tekee hieman juuriversoja, joita on sitten helppo siirtää toiseen paikkaan.
Ihanasti saatiin taas yksi perinnekasvi lisää, kun sukulaisemme toi pihaltaan olkkalanruusun taimen. Teen siitä oman postauksen myöhemmin, kun se on hieman kasvanut isommaksi.
Usein perinnekasveja eli maatiaiskasveja on helppo lisätä joko siemenistä tai jakamalla kasvia. Siten ne on ennen levinneetkin pihalta toiselle.
Onneksi niitä saa myös taimimyymälöistä tai tietyistä taimitarhoista, joilla on vanhojen perinnekasveja lisäyksessä.
Olisi kiva kuulla, mitkä ovat sinun suosikkejasi perinnekasveista? Vai etkö pidä niistä lainkaan?
Puutarhaterveisin Sari
Ihania! Minulla onkin sinulta saaduista siemenistä peräisin olevaa harjaneilikkakantaa. Kaikki nämä ovat suosikkejani, ja tuoksuva pihasyreeni myös. Vanhat ruusut ovat erityisen lähellä sydäntä, ja niissä on myös paras ruusuntuoksu.
VastaaPoistaVau, sinulla on sitä harjaneilikkaa vieläkin :) Meillä se tuhoutui kokonaan, kun en huomannut siirtää sitä turvaan. Jos ne harjaneilikkasi tuottaa siemeniä, niin suurella ilolla ottaisin niitä vastaan. Maksan tietysti postikulut.
PoistaPihasyreenit ovat minustakin huikean ihania perinnekasveja, juurikin sen tuoksun ja muhkeiden kukkaterttujen ansiosta. Ja vanhojen ruusujen tuoksu on niin ihana!
Perinnekasvit on siis huikean upeita!
Hei Sari, ilman muuta kerään sinulle siemeniä. Lähettämääsi harjaneilikkaa on nyt aika vähän, sillä lehtoakileija oli salakavalasti vyörynyt muotopuutarhassa ja peitonnut harjaneilikoiden asuinpaikat, mutta ainakin yksi valkoinen kukkii nyt ja joku on kylväytynyt penkin ulkopuolellekin nurmikolle. Täytyykin säästää se, kun harjaneilikka on tosiaan vähentynyt.
PoistaOtan siemenet talteen ja palataan asiaan, kun ne ovat kypsiä!
Kiitos Saila... palataan siis asiaan:)
PoistaMinulla on melkein kaikki kirjoituksessasi mainitut, Mustilanruusun korvaa Juhannusruusu. Pionit ovat lähinnä sydäntäni.
VastaaPoistaJuhannusruusu on tosiaan myös upea perinnekasvi ja sen kukissa on niin ihana tuoksu.
PoistaPionit, etenkin vanhat lajit ja lajikkeet, kuuluvat perinnekasveihin ja ovat myös minun suosikkejani. Kummasti ne jäivät tästä jutusta kokonaan pois. Niistä voisikin tehdä ihan oman postauksen, koska ne ovat niin upeita.
Varjoliljasta minäkin tykkään,mutta harmittaa liljakukot,yhtenäkin päivänä sain kiinni 9,onko näille jotain tehtävissä?
VastaaPoistaKun ottaa kesän projektiksi niiden hävittämisen, niin seuraavana vuonna niitä on huomattavasti vähemmän tai ei lainkaan. Eli silloin keräät säännöllisesti aikuiset punaiset liljakukot pois sekä pyyhit lehtien alapinnalta liljakukon mustan mönjän sisällä olevat toukat. Tsemppiä liljakukkojen hävitykseen!
PoistaKiitos vinkistä,olen kerännytkin kukkoja, mutta en ole pyyhkinyt alalehtiä!
PoistaSe sitten selittääkin, miksi liljakukkoja on ollut edelleen niin monta. Ne nimittäin lisääntyvät ainakin kaksi kertaa kesässä.
PoistaTykkäämpä toki! Harjaneilikka, palavarakkaus, kaikki nuo malvat ym. löytyy. Juhannusruusu, keisarinkruunu, suopayrtti, akileijat ja monia muita ihanuuksia löytyy myös pihaltani :)
VastaaPoistaSinulla on upean monta perinnekasvia pihallasi :) Ne ovat kyllä niin ihania ja varmoja. Tuo mainitsemasi keisarinkruunu on varmaankin ruskolilja, jolla on oranssit kellomaiset kukat ylöspäin. Sitä meilläkin on ja nekin ovat kivasti lisääntyneet :)
PoistaSuosikkejani on varjolilja, juhannusruusu, pioni ja jasmike. Jasmiketta minulta ei omasta pihasta löydy, mutta sellaisen aion hankkia 🤩
VastaaPoista-Johanna
Jasmikkeet on kyllä niin upeita ja helppoja, että ehdottomasti kannattaa hankkia pihalle :) Ja onhan nuo muutkin hienoja perinnekasveja.
PoistaMeiltäkin löytyy aika paljon perinnekasveja. Ruusuja ei yhden yhtä eikä sormustinkukkaa ja malvoista vain myskimalvaa kahdessa värissä, mutta muutenpa taitaa olla kaikki tässä postauksessa mainitsemasi lajit ja lisäksi monta muuta. "Vanhin" on ehkä jakopala pionista, joka on tullut suvun haltuun 1957. Alkuperäinen kasvi on varmasti vähintään 40-luvulla istutettu, sillä tuskin kukaan muutaman vuoden vanhasta pionista antaisi jakopalaa ventovieraalle ihmiselle.
VastaaPoistaJasmikkeista minulla on pikkujasmiketta ja niistä kaksi kuivatti suunnilleen puolet versoistaan talven aikana. En tiedä, mikä ne suututti, sillä täällä talvi oli minusta oikein hyvä kasvien talvehtimiselle; runsaasti lunta ja tasaista pakkasta. Vai oliko sitten viime kesässä tai syksyssä jotain, mikä kiusasi joitain pensaita? Atsaleat ja pensasmustikatkin kukkivat nimittäin aika huonosti. Syy jää ehkä arvoitukseksi.
Mukavaa viikkoa!
Onpa teillä upea ja arvokas pioni! Kun tietää kasviyksilön taustaa ja historiaa, siihen tulee sykähdyttävää tunnearvoa. Toivotaan, että se säilyy vielä pitkään jatkossakin :)
PoistaSe, että pensasmustikka ja atsalea eivät kukkineet hyvin, voi johtua ravinteiden puutteesta tai viime kesästä. Me ollaan lannoitettu pensasmustikkaa aina luomu syyslannoitteella elokuun alussa ja niissä on taas hurjasti raakileita.
Kävipä oudosti pikkujasmikkeille. Onneksi jatkavat kasvua, eikä kokonaan kuolleet. Voikohan versojen kuivumiseen olla syynä niiden taittuminen lumen painosta. Tai siitä, että joku talvella kulki pensaiden päältä ja siksi oksat vioittuivat. Tai myyräkin voi tehdä sitä, jos ne syövät osan juurista.
Välillä nämä kasvien käyttäytymiset jäävät tosiaan arvoitukseksi.
Oikein mukavaa viikkoa sinullekin!
Meidän vanhan mummon mökin pihamaalla kasvaa lähes noita kaikkia vanhoja perinne kasveja. Lisäksi juhannusruusu, akileijoja, palavaarakkautta ja vanhoja pioneja. Omalle kotipihalle olen saanut siirrettyä lapsuuden mummolan pihalta suopayrttiä jonka tuoksusta pidän.
VastaaPoistaIhanan paljon tuttuja perinnekasveja teilläkin! Suopayrtti on minustakin tosi upea perinneperenna, juuri sen tuoksun takia. Ja onhan se myös kiva maljakossa:)
Poista