Uudet ja vanhat verenpisarat, sekä niiden talvisäilytys

Blogiyhteistyö: Huiskula 

Tänään tuli istutettua uudet matalat verenpisarat vanhaan pajukoriin. Verenpisara kuuluu suosikkikesäkukkiini ja meillä onkin vanhoja verenpisaroita kaksi ruukullista. Niiden luokse halusin nämä matalat pystykasvuiset. Jotta kastelu helpottuu, sekoitin multaan taas biohiiltä. Siinä mullassa oli kyllä jo biohiiltä valmiina, mutta laitoin vielä vähän lisää sitomaan vettä kasvien käyttöön 😊

Verenpisaran huolellinen istutus...

Istutin nämä verenpisarat erityisen huolellisesti, jotta lähtevät varmasti kasvuun vaikka tulisi heti perään hellejakso.

Taimien multapaakku tulee olla läpimärkä ennen multaan istuttamista. Se on tosi tärkeää! Jos multapaakku on kuiva, kasvin kasvu voi pysähtyä moneksi viikoksi.

Mullalla täytetään juuripaakun ja astian välit. Ja lopuksi mullalla peitetään kasvin juuriapaakku kokonaan. Se takaa sen, että kasvi ei kärsi niin helposti kuivuudesta. Toki biohiili mullassa auttaa myös kasvia saamaan vettä 😊

Lopuksi kastellaan oikein reilusti!

Söpöjä nämä uudet verenpisarat. Ne on tietysti kotimaisia ja siinä mielessä ekologisia taimia.
Sain nämä verenpisarat Huiskulasta, josta taas iso kiitos heille!

Edit - nythän ei ole hyvä aika istuttaa, kuukalenterin mukaan. Tässä vähän testaan sitä, ja tarvittaessa istutan nuo sitten uudelleen heinäkuun puolivälissä.

Vanhat verenpisarat...

Vanhat verenpisarat eivät tällä hetkellä kuki juuri lainkaan. Ruukut olivat aika varjossa alkukesän kovilla helteillä, ja nyt ovat olleet aurinkoisemmalla paikalla jo muutaman viikon. Aloin ihmetellä, miksi niihin ei ole tullut nuppuja, vaikka ovat nyt auringossa. 

Syy selvisi... "puutarha-apulainen" on jo pitkään kastelun yhteydessä antanut niille lehtikasveille tarkoitettua lannoitetta. Nyt sitten näillä verenpisaroilla on hieno lehdistö 😉 

Ja tietysti lannoite vaihdettiin kukittavampaan. Jännä nähdä, miten nopeasti nuppuja alkaa näkyä.

Tämä kuva on muutaman vuoden takaa noista vanhoista verenpisaroista. Niissä oli silloin ihan jättimäiset kukat. Saas nähdä, miten nyt käy.

Verenpisaran hoito-ohjeet...

Verenpisarat (Fuchsia) viihtyvät parhaiten puolivarjossa. Niitä kastellaan säännöllisesti niin, että mullanpinta kuivahtaa vain hieman ennen uutta kastelua. Me pyrimme kastelemaan vain kastelupäivinä, tai ainakin välttämään huonoja kastelupäiviä. Verenpisaraa kannattaa lannoittaa koko kesän, lannoitevalmistajan ohjeen mukaan. Kuivat kukat siemenpallukoineen poistetaan, niin uusia kukkia muodostuu nopeammin.
Siis helppo ja runsaskukkainen kesäkukka.

Verenpisaran talvisäilytys...

Verenpisarat siirretään hyvissä ajoin ennen yöpakkasia sisälle, valoisalle ikkunalle. Lämpötila huoneessa saisi olla lähellä + 10 astetta tai hieman alle. Niitä ei kannata leikata syksyllä rajusti, jotta niissä on riittävästi hyviä vihreitä lehtiä.
Talvisäilytyksen aikana verenpisaroita täytyy muistaa kastella, yllättävän usein! Vettä ei anneta liikaa kerralla, vaan ennemminkin vähän ja useammin. Ja mitä kylmempi säilytystila, sen varovaisemmin kastellaan. Ja mitä lämpimämpi tila on, sitä useammin saa kastella.

Meillä verenpisarat ovat talvehtineet hyvin, vaikkakin talvetuspaikka ei ole paras mahdollinen. Ne ovat olleet valoisassa "kellarissa", jossa kovilla pakkasilla lämpötila laskee lähelle nollaa. Verenpisarat tiputtavat talvella melkein kaikki lehdet ja näyttävät pimeimpänä aikana ihan raaskuilta. Mutta säilyvät hengissä ja kevätaurinko saa ne heti kasvattamaan uusia heleän vihreitä versoja 😊

Mullanvaihdon yhteydessä maalis-huhtikuussa versoja leikataan lyhemmiksi. Ruukut pääsevät toukokuussa vähitellen ulos. Ensin tuulelta ja auringolta suojaan autokatokseen ja siitä vähitellen pihalle aurinkoon.

Jos verenpisaran talvisäilytys ei onnistukaan tai ei ole sille tilaa, niin keväällä voi aina ostaa uudet taimet. Ja vaikka sillä kertaa hieman erilaisemmat. Sillä täytyy tunnustaa, että joskus olen vähän jo kyllästynyt näihin meidän samoihin vanhoihin verenpisaroihin. Ehkäpä siksi nämä uudet pienet tuntuvatkin nyt niin suloisilta ja kauniilta 😊

Kesäterkuin Sari