Sivut

maanantai 7. syyskuuta 2020

Lounas kasvimaan sadosta - omavaraisuus kotipihalla

Vähän jännitti, saadaanko lounas koottua kasvimaan sadosta. Onnistuihan se hyvin ja omenakin vielä pääsi pannulle tuomaan lisäaromia. Eli aika pienellä viljelyllä saa jo mukavasti ruokaa lautaselle. Tämä kirjoitus kuuluu Suuntana omavaraisuus -yhteispostausten sarjaan, josta lisää jutun lopulla.

Luova vihannespaistos lounaaksi...

Koska olin töissä, niin "heitin pallon" meidän Teräsleidille. Eli annoin ohjeeksi tehdä lounas puutarhan antimista, kuten perunasta, vahapavuista, mangoldista ja sipulin varsista. Lisäksi voisi käyttää lipstikkaa, jota meidän pihalla on iso puska. Hän innostui heti kokeilemaan ja ryhtyi puuhaan. Kuulemma kaikki muu on itse kasvatettua, paitsi suola ja oliiviöljy. Hän otti kuvan paistoksen alkuvaiheesta eli aineet on tässä vasta laitettu pannulle.

Peruna on helppo kasvattaa...

Meillä on perunaa pieni alue ja se tuottaa runsaan sadon joka vuosi. Sen viljely on siinä mielessä helppoa, että kun siemenperunat on istutettu maahan, ei tarvitse kuin mullata niitä pari kertaa kesässä. Ei siis kastellakaan niitä.
Kuva on heinäkuulta, kun peruna kukki ihan ennätyksellisen paljon. Nyt perunan varret on jo lakastuneet ja leikattu kompostiin. Perunat on vielä maassa, sillä niiden nostolla kellariin ei ole mikään kiire. Nosto tehdään tietysti kuun mukaan hyvänä päivänä.
Vielä sen verran, että vuoroviljely on tosi tärkeää myös perunan viljelyssä eli samassa paikassa ei kannata viljellä. Meilläkin vaihdetaan perunan paikkaa vuosittain.

Keltaiset vahapavut jo pakkasessa....

Suurin osa vahapavuista on jo säilötty pakkaseen. Vielä kasvimaalta tulee satoa jonkin verran, kuten tähänkin paistokseen. Vahapapu on helppo viljellä ja onnistuu aina. Se on myös tärkeä proteiinin lähde meille, jotka emme syö lihaa.

Mangoldi on kuin koristekasvi...

Itse tykkään mangoldista, koska se on niin kaunis. Tänä vuonna meillä oli punavartista mangoldia. Niitä on myös muita sävyjä. Mangoldi on helppo kasvattaa siemenestä ja sekin onnistuu aina.
Paistoksessa mangoldin varret pilkotaan ja niitä paistetaan kauemmin. Lehdet kypsyvät lyhyemmässä ajassa..

Mysteerisipuli...

Kasvimaalla kasvaa myös tällaista mysteerisipulia. Siitä oli ruokaan pilkottu varsia. Se on miedon makuinen, mikä on hyvä, sillä kaikki eivät voi syödä tavallista sipulia.
Olen joskus kylvänyt nämä siemenestä ikään kuin kesän salaattisipuleiksi. Ne talvehtivatkin hyvin, joten siirrettiin ne kasvimaalta raparperini viereen. Nyt ne olleet siinä jo monta vuotta. Kuva on heinäkuulta.

Maukas lounas oman kasvimaan sadosta....

Tältä lounas näytti, kun se alkoi olla valmista. Ja oli hyvää 😋  
Hauskasti mangoldin punaiset varret värjäsi perunan ja omena lohkoja. Värikäs ruoka onkin kuulemma terveellistä.


#suuntanaomavaraisuus -sarjan yhteispostaukseen osallistuivat myös seuraavat blogit... 








Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https://korkeala.fi 

Mukavaa viikkoa!

Terveisin Sari

2 kommenttia:

  1. Kylläpä näyttää herkulliselta tuo lounas! Meilläkin tuo tuollaista mysteerisipulia, tai ei se meillä mysteerisipulia ole, kun tiedän mitä se on, mutta näyttää samalta kuin kuvassasi. Laitoin joskus vuosia sitten ruokakaupasta ostetun ruohosipulin loput maahan keväällä, ihan vaan katsoakseni mitä tapahtuu ja ne lähtivät kasvamaan tuollaisia paksuja varsia, jotka nousevat joka vuosi edelleenkin.

    Aurinkoista syyskuuta sinne puutarhaasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosi herkullista :) Mysteerisipuli pysyy edelleen mysteerinä, sillä ruohosipuli se ei voi olla. Ruohosipuli on aina sitä perinteistä ohutversoista ja punakukallista. Tämä on paksumpaa ja kukat vaaleat. Erilaisia vihersipuleita, pillisipuleita ja salaattisipuleita on todella paljon. Ne on tällaisia, joista syödään varret.
      Tärkeintä kyllä on se maku ja hyvä talvenkestävyys, joten nimellä ei niin väliä ;)
      Kiitos ja oikein upeaa syyskuuta sinullekin!

      Poista